IRC-Galleria

Kun maailma näyttää valoisamman puolen,
on aika varautua pahimpaan.
Ei siksi, että se olisi nurkan takana,
vaan, jotta omat jalat pysyisivät maassa.

Elämän matka kohti kuolemaa,
matka kohti maailmaa.
Maailma minussa,
minä maailmassa.
Selviän.

Rakastua musiikkiin ihmisessä,
rakastua sielun kiiltokuvaan,
peilikuvaan, josta näkee itsensä -
sellaisena kuin sen haluaisi olevan.

Rakastua ihmiseen musiikissa.

En tiedä kummasta on parempi olo.
Oon lähdössä ekaa kertaa elämässäni treffeille kohta, mutta toisaalta mulla aukes netti nyt puolentoista viikon odotuksen jälkeen.

Kokeilin avata äsken messengeriä niinkuin oon tehny viimeisen viikon ajan, JA SE KIRJAS SISÄÄN. Enpäs muista milloin olisin ollunäin yllättyneen iloinen.
Äkkiä vaan irc auki ja waret liikkumaan

XD.

Kaikesta sitä tulikin selvittyä viikonloppuna. :)
Oli pippaloa pippalon prään.

Tää sinkkuilu ei kyl sovi mulle.
Menee taas vissii vähän liian lujaa.
Huhhuh.

Paine kasvoi liian suureksi, koska netti ei auennut vielä tänäänkään, joten hurautin autolla pikasetin porukoille.
PRKL.

Kone lähtee uudelle kämpälle. Netti aukeaa ensi viikolla.
Prkl. Täytyy vissii dokata koko viiknloppu ni ei ees huomaa et netti puuttuu.

Olipas reissu, Huh.

Nyt mun on vaan helpompi vihata.
Ei tarvi enää saada itkupaniikkikohtauksia.

Sattuu silti.

Ei lupauksia oo tehty rikottaviks.
Ei valheet pehmennä kipua.

Noh, en oo enää sentään peloissani ja epätoivoinen.
Nyt olen vain raivoissani.
Todella raivoissani.

Toivon, että sua tullaan satuttamaan yhtä paljon kuin oot mua satuttanut.
Enemmänkin.