Katse kohtaa todellisuuden
rajat, joita ei voi kahlita,
iskevät maahan
lailla tulen kylmän sinisen
katsomatta tulevaisuuteen.
Kaksikymmentä kertaa ajatus kohtaa
sen kylmän sinisen hetken,
jona kaikki katosi usvaan
unohduksen.
Kohtaan kaiken sinä aamuna,
kun aika ei enää kulje
kohti ikuisuuden virtaa
keinotekoisten panssarilasien läpi.
Oleminen ja olemattomuus ovat
vain hetken päässä toisistaan
rajojen kuroutuessa kiinni
tekaistun virran viemänä.