Aivan varhain liian myöhään
elämät yhteen kietoutuivat hetkeksi ajan
jonka hyisestä kamarasta nousi turmio.
Kolmattakymmenettä vuotta sanakirjaa tuijotan
yrittäen ymmärtää aikaa ja sen loppua, huijaan,
vaikka hurmio yrittää viedä.
Rikkinäinen tulehtunut iho lähellä vasta alkua
vaikka lopussa kiitos - ei enää odota meitä.
Kolmekymmentä hajonnutta riipusta eteisessä ja parvekkeella
liikkuen kohti tähtitaivasta.
Merkityksen ero on suurin pienimmillään,
vastakohdat liikkuvat identtisinä kaksosina.
Huomaamatta toisiaan kietoutuneina yhteen
ison lyhteen palasina.
Katso maailmaa, katso pihlajaa,
katso elämää ja sen kevättä
Joka meni jo pois.
Se vietiin pois.
Edit: 3.1. olen vissiin ollut kännissä joskus