IRC-Galleria

Mulla on edessä henkisesti aika rankka viikonloppu, jos musta ei kuulu keskiviikkoon mennessä, niin tuokaa joku ruokakassi.

...ja aloin miettimään, onko elämä yksikkö vai monikko. Siis, että onko olemassa vain elämä yleensä, vai onko olemassa monta elämää. Esimerkiksi ihmisten elämät.

Päähän koskee.

Tumma suklaa, pähkinät, hassut verhot, eriväriset varpaankynnet, kuppiloiden oudot leimat, vanhat hitit, jalkojen läpsyttely lattiaan, kokis, himmennettävät lamput, halloween- koristeet, merirosvoilu, pääkallokoristeet, vaaleanpunaiset muistilaput, onkiminen, parveketupakointi, makeat liköörit, kokkauskirjat, nuottikirjat, mitkä tahansa kirjat, vhs-nauhurit, öljyvärit, julisteet, aikakausilehdet, tekoruusut, autojen pienoismallit, lohikäärmeet, tähdet, lehtileikkeet, pyöreät matot, pyöreät pöytätabletit, pyöreät lasinaluset, vaaleanpunainen hiustenkuivain, sininen kylpytakki, mitalit, kuulapyssy, lasienkeli, valokuva-albumi, sanakirja, huulirasva, sähkökitara, vahvistin, pehmolelut, siveltimet, c-kasetit, aamutossut, mainoskynät, huivit, henkilövaaka........

Ja kaikki nuo näen tästä yhdeltä istumalta. =)

Hassua, miten pienestä voi tulla mieleen monien vuosien takaisia asioita, asioita, jotka kuvitteli jo jättäneensä taakseen. Pää taas ihan sekaisin. Hemmetti.

Kotona. Kahvia on, maitoa ja sokeriakin. Tervetuloa.

TUNAAIT TUNAAAIT AI ON MAI WEI AIM ON MAI WEEEI HOUM SWIIIT HOUUUMMMMMM!!!!!

yhteiskuntaa kohtaan kasvaa, kiitos Big Brotherin ja Salattujen elämien. Oksettaa, tekisi mieli tappaa joku, ainakin lyödä.

vielä on olemassa paikka, jossa mikään ei muutu. Kahden vuodenkin jälkeen asiat ovat enemmän ennallaan kuin maailmassa yleensä. On olemassa paikka, jossa aika pysähtyy. Paikka, jossa ihmiset jatkavat vuosien jälkeen siitä, mihin viimeksi jäivät. Sellainen, jossa kaikilla on merkitystä. Sellainen, missä sinut otetaan vastaan juuri sellaisena kuin olet, juuri sellaisena kuin olit.

Mulla oli kahteen vuoteen yksi hauskimmista viikonlopuista.

Pantheory liittykäähän.

Inhottavaa, että vaikka vuosien jälkeen on oppinut olematta luottamatta jonkun toisen lupauksiin, jotenkin silti olettaa toisen muistavan ne.
Vaikkei kysymys ollutkaan mistään maailmaa kaatavasta, oli kysymys silti lupauksesta, taas.
Helvetti.

Nii, tässä sitä ollaan. Toistaiseksi matkalla kotiin. Saa tulla moikkaamaan.