Aikataulut paukkuu. Nyt minulle jää vain päivä aikaa järjestää aisat tampereella. Hitusen neuroottinen ihminen menee pähkinöiksi. Pakatut tavarat mistuttavat läsnäolollaan siitä, että kohta ollaan kaukana kotoa, itku ei ole kaukana...
Tulee jätettyä niin paljon niin kauas. eikä helpota ollenkaan että junat liikkuu. Jos jollekkin käy jotakin? Mitä jos....
Tai jos mulle käy jotakin ja ketään ei ole missään... *pakkaa vesurin ja lääkkeet*