IRC-Galleria

1) immuuni, mikään ei tartu

2) allerginen, pysyn siitä erossa

3) altistunut ja kannan tartuntaa levittämällä sitä



* Jos vastasit kysymykseen 1) niin mikä seuraavista vaihtoehdoista kolahtaa siihen?

a) En tiedä mitä synti on
b) Olen pyhittynyt täysin, minussa ei ole mitään pahaa olemassa.
c) Jeesuksen veri ja Pyhä Henki suojaa täysin mieleni, saan katsoa telkkaria, mikään ei tartu.


* Jos vastasit kysymykseen 2) niin mikä seuraavista vaihtoehdoista kolahtaa siihen?

a) Olen niin paljon parempi kuin muut
b) Kunnioitan ja pelkään ja rakastan Jumalaa, niin että kammoksun syntiä
c) Tiedän kokemuksesta miten karmeaa on synti, ja vihaan sitä
d) Tunnen ja koen Pyhässä Hengessä synnin otteen ja hyljin sitä koska se on saastaista


* Jos vastasit kysymykseen 3) niin mikä seuraavista vaihtoehdoista kolahtaa siihen?

a) En ole uskossa
b) Elän kuten haluan
c) Sallin itselleni pieniä nautintoja ja himoja


X. Oletko ollut rehellinen vastauksissasi?
O. Oletko valehdellut vastauksissasi?

Jos tänne voisit tavata kenet tahansa henkilön, niin kuka olisi se unelmahenkilösi?

Sellainen ketä kuuntelisit ja kunnioittaisit?
Kenelle et uskaltaisi sanoa sanaakaan vastaan?
Kenelle et uskalla ikinä laittaa vastaan ja kritisoida millään tavalla?

Millainen sen henkilön pitäisi olla?
Mitä sen pitäisi edustaa, ja miten kirjoittaa?

Tässä muutama vaihtoehto:

1) Tarja Halonen ( hienojen aatteiden kanssa )

2) Presidentti Buch ( mahtavien sotastrategioden kanssa )

3) David Wilkerson ( pyhityskeskeisen sanoman kanssa )

4) Elvis Presley ( megajulkkis jyrää )

5) Albert Einstein ( nerokkaiden ideoiden kanssa )

6) Adolf Hitler ( kaikki uskovat matalaks)

777) oma valintasi (kuka ja mitä hän edustaisi?)

Millainen pitäisi olla se jota arvostaisit, ketä rakastaisit ja palvoisit?
Mitä kunnioittaisit ja pelkäisit, niin että olisit tosi tosi nöyrä ja tottelevainen?
Vai onko niin että, hakisit vaan tasa-arvoista henkilöä, jonka kanssa
haastelisit egollasi pullistellen kykysi mukaan?

▣ ◈ ◇ ♡ ♥ ♨ ◐ ◑ ═ ║ ╳ ┄ ┆ ─ │ ╀

⒈ ⒉ ⒊ ⒋ ⒌ ⒍ ⒎ ⒏ ⒐ ⒑ ⒒ ⒓

∆ ∇ ↖ ↗ ↘ ↙ ← ↑ → ↓ ↔ ↕ ᆢ Ị

ⅠⅡ Ⅲ Ⅳ Ⅴ Ⅵ Ⅶ Ⅷ Ⅸ ⅩⅪ Ⅻ

ܨ ܬ ஃ உ ჶ ᄄ ᄙ ᅂ ᅊ ᅙ ᅘ ۝ ۞ ۩

‰ © ® ÷ ☉ ♀ ♂ ♩ ♪ ♬

■ ▲ ▼ ◊ ○ ● ∆ ∏ ∑ ∙ √ ∞ ∶ ≈ ≤ ≥ ᅳ ᅵᆖ

€ № ™ ← ↑ → ↓ ↔ ↕ — ― ‗ † ‡ • … ‼ ′ ″ ‹ ›

Ж Д Ф Ш Ю ж ф ш ю џ ♥ ♡

@ < © « » ® ° ¯ ¬ ± ³ ² ¹ º ¼ ½ ¾ ˝ ΄˜

Θ Ξ Ο Φ Ψ ξ ζ ς ψ φ ω

Ω =alfa ja omega
Ω = ohmin merkki

@ < © « » ® ° ¯ ¬ ± ³ ² ¹ º ¼ ½ ¾ ˝ ˜ ʺ ʹ ʹ ΄ Θ Ξ Ο Φ Ψ ξ ζ ς ψ φ ω ♥ ♡

Ω =alfa ja omega
Ω = ohmin merkki
☩ =cross off jerusalem
✡ = star of David

Ж Д Ф Ш Ю ж ф ш ю џ ‰ © ® ÷ Ɛ Ɣ Ƨ Ʊ ɷ ɸ ʊ ʭ ʬ

— ― ‗ † ‡ • … ‼ ′ ″ ‹ › ⁽ ⁾ € ℃ № ℗ ™ ← ↑ → ↓ ↔ ↕ ↵

∆ ∏ ∑ ∙ √ ∞ ∶ ≈ ≤ ≥ ᅳ ᅵᆖ ⌀ ⌂ ■ □ ▲ ► ▼ ◄ ◊ ○ ● ◘ ◙

☉ ☽ ☾ ♀ ♂ ♆ ♋ ♊ ♩ ♪ ♫ ♬ ✈ ✉ ✝ fi ϕ Ϙ ϙ ϟ Ϟ ϡ ϡ ϯ Ϯ

Ѡ Ѵ Ѻ ҈ ҉ Ҩ ۝ ۞ ۩ ܬ ஃ உ ჶ ᄄ ᄙ ᅂ ᅊ ᅙ ᅘ

ᆢ Ị ‴ ‷ ※ ‼ ⁂ ₡ ℂ ℍ ↂ ↁ ℋ ℛ ℬ ℱ ℐ ℒ

ⅠⅡ Ⅲ Ⅳ Ⅴ Ⅵ Ⅶ Ⅷ Ⅸ ⅩⅪ Ⅻ ↖ ↗ ↘ ↙ ← ↑ → ↓ ↔ ↕ ↜ ↝ ↤ ↥ ↦ ↧ ↨ ↯

↺ ↻ ↶ ↷ ↸ ↹ ↲ ↱ ↰ ↵ ↴ ↳ ⇢ ⇣ ⇡ ⇠ ⇄ ⇅ ⇆ ⇇ ⇈ ⇉ ⇊ ⇜ ⇝ ⇦ ⇧ ⇨ ⇩

∆ ∇ ∗ ∻ ≬ ⋈ ⋇ ⋘ ⋙ ⋖ ⋗ ⒈ ⒉ ⒊ ⒋ ⒌ ⒍ ⒎ ⒏ ⒐ ⒑ ⒒ ⒓

┄ ┆ ─ │ ╀ ╌ ╎ ═ ║ ╳ ╿╾ ▣ ◈ ◇ ◉ ◌ ◐ ◑ ◘ ◙ ◪◩

☀ ☁ ☂ ☃ ☑ ♕ ♡ ♥ ♨ ✂ ✄ ✔ ✞ ✜ ✡ ✢ ✣ ✤ ✥ ✦ ✧ ✱ ✲ ✴ ✺

✿ ❀ ❂ ❅ ❄ ❋ ❖ ❏ ❐ ❤ ➜ ➡ ➠ ➦ ➥ ➩ ➳ ➾

kirjauduin ex- foorumille... mikä lie päähän pisto sekin oli.
I ♥ JESHUA - nimimerkillä. Laitoin piiloprofiilin. En etsi ketään.
En ole valmis todellakaan sellaiseen. Mutta saapa olla siellä.

Nyt kun siellä on aika holtiton meininki, niin minä riskeeraan, ja
laitan kunnolla värini esille. Joten kunnon tunnustus isolla nikillä.
En tiedä mitä sinne voi kirjoittaa.. mutta koen että minulla on nyt
tosi mahtava nikki siellä, joka on jyräävän näyttävä ja selkeä.

Mulla on edelleen tosi outo olo. Tosi tyhjä. Hieman hätääntynyt olo.
Ei tule mitään tekstiä edelleenkään. On ihan jumittunut olo. Minua
huolestuttaa tämä jo. Mitä Herra sinä haluat nyt? Mistä on kyse?

Jo on aika astua merelle luovimaan, senkin aikajakson jälkeen, jonka elää sain
minkä tähden menetin oman toivoni, ja uskalsin taas luovuttaa itseni Herran etehen.

Hän tuli ja onnistui eläytymään minun tilanteeseeni, ja siksi hän nyt kiinnitttää minut
tukeensa, joka hämmästyttää minua yhtä paljon, kuin mitä se merkitsee minulle.

Tuoko Hän minulle yksinkertaisen uskon, vain kaiken minkä Hän itsessään tietää,
että se on minulle oikeaksi havaittu, ja tämän tähden sopivaa minulle.

Minä kuitenkin kiiruhdan Häntä kohden, koska Hän muuttaa tilanteita sopivan otollisiksi.
Ei siis kuten minä voisin tehdä ja Häntä auttaa, sillä mitä voisin, se olisikin turhaa.


(Nämä sanat ei ole minun omia. Minä vain kirjoitin ne mitkä automaattisesti tuli mieleeni)

Keksin, tunnemaailmani on jähmettynyt.. vai onko se niin???
ainakin minä rakastan Jeesusta edelleen, ja rukoilen ja olen
Hänessä. Mutta jostakin syystä vaan on tunteet ja ajatukset
yhdistymättä. En ymmärrä. Tiedän että mitään ei ole huonosti.
Minä olen hengellisesti todella elävä ja puhdas, kun olen
Jeesuksessa, ja elän Hänessä. Ja seurustelen Hänen kanssansa.
Mutta jostakin syystä, en tiedä mistä, en saa nyt uutta kirjoitettavaa
ja pohdittavaa. Jotenkin vaan ihmettelen. Tulisi joku aihe, mitä
työstäisin edes. Mutta ei tule mitään mieleen. Ihan kuin Herra
tutkisi minua, nyt on niinkuin aivan tyyntä, ja hiljaista.
Mutta minulla ei ole huono olo, vaan ihan hyvä. Haluan että minulla
olisi huonompi olla, koska aina silloin saan kirjoitettavaa. Kun
on hyvä olla, ei nouse mitään mieleen. Koko aika kierrän mielessäni
Jeesuksen ympärillä. Ja yritän saada Häneltä uutta ravintoa mieleeni.
On tämä kummallista. En voi käskeä itseäni vuotamaan sanoja.
Tämä kirjoitus on vaan omaa analysointia, ilman tunnetta, pelkkää
päättelyä. Olisi kauheaa elää ilman tunteita, joita ei osaisi
määritellä ja jotka ei toimisi. Tunteillahan luodaan taidetta.

ei ole tullut nyt kirjoitettavaa. ihmettelen sitä. ei eilen eikä nyt yölläkään.
aika erikoista.. ei ole sanoja ja sanottavaa.. ei sitä kirjoiteta ellei sitä
anneta. jos ei ole sanottavaa sydämeltä.. niin ei niitä silloin tule
puristamallakaan ulos. on aika outo olo ollut nyt kuluneen vuorokauden
aikana. en osaa määritellä sitä. jotakin uutta ehkä, edessä, sellainen
tunne, että jotakin saattaa olla edessä. en vain tiedä mitä. jotenkin..
.. no saa nähdä mitä tuleman pitää. mutta ihan kuin ... no saa nähdä
mikä on seuraava askel.. sellainen on tulossa liene.. arvelen että minulla
ei ole kykyä ottaa uusia askelia elämässä. en itse asiassa haluakaan
niitä. Vaan jatkaa tätä rataa, kuin mitä on mennytkin. Se on turvallista.
Vaikka viekin minne vie.. eihän se hyvältä näytä maalliselta näkökulmalta.
sillä en ole luovuttaja, kun olen johonkin tavoitteeseen päässyt, tulen aina
laittamaan tavoitteen syvemmälle uudestaan ja uudestaan. Mutta ei minua
pelota, aina minä voitan Herrassa, elinpä tai häviänpä, minä voitan.

[ Room 14:8 Jos me siis elämme, niin elämme Herralle, ja jos me kuolemme, niin kuolemme Herran vuoksi. Elimmepä me siis tai kuolimme, niin me olemme Herran omia. ]

Nyt katson kuviani ja myös entisiä, on jotenkin sellanen
olo, että pitkät housut ei passaa minulle. Jotenkin vaan
vastustan sellaista. Se ei tunnu naiselliselta. Mutta täytyy
pyöräillessä pitää, tosin en ole pyöräilykautta aloittanut vielä.
Mutta rakastan pitkiä hameita.. en viihdy pitkissä housuissa,
en ole oikein viihtynyt moneen vuoteen, mutta talvella, ei oikein
passaa muu, ja ulkonakin hame on hieman huono juttu.
Mutta ehkäpä minä keksin jonkin ratkaisun. En niin kauheasti
taida tykätä pyöräilystä edes. Olen kävelijä luonteinen. Olen
minä ainakin ihan kaunis. Mutta kasvoni kertovat mitä kertovat.
Mun keho on Jumalan hengen temppeli, ja haluan olla arvollinen.

Kun kuvaan kasvoja, haen niihin tunnetta, ja persoonaa.
Haen myös sensueelisuutta. Haen iätöntä syvyyttä. En halua
kasvojen olevan rumat tai määriteltävissä iällisesti. Vaan
haen tunnetta. Haen aitoa ilmettä. Myös haluan kehonkin
olevan nuoren ja rennon oloinen. Haen aina ajattomuutta.
Puhtautta ja kauneutta. En tahdo ikuistaa katoavaa, vaan
katoamattoman, mitä keho ja kasvot symboloivat, ja hohtavat.
Haluan pysäyttää ajan, ja saada täydellisen ilmeen ja muodon.
En halua ikuistaa, rappiota, syntiä tai rumuutta, vaan kauneutta,
joka heijastuu sisältä. Kun kuvaan kasvoja, niin saattaa olla
että vain yksi on se täydellinen kuva. Yksi puhuttelee. Minä
olen joskus itkenyt katsoessani kuvaani, ja säälinyt sitä
kauneutta, joka on yksi sekuntti, ja huomisen tullessa, se on
kadonnut ja ei enää uudestaan koettavissa ja tavoiteltavissa.
Minä rakastan tavoitella täydellisyyttä, olenhan Luojan tytär.

Rakastan surullisia kasvoja, rakastan elävän vakavia kasvoja.
Selllaisia joissa on tunnetta. Toisinaan näen jonkun kuvan, ja
se pysäyttää. Joskus lukea tunteita niistä suoraan, kun niin
aitoja ovat. Ja joskus rakastaa niitä kasvoja, samaistuu niihin.
Joskus onnäin käynyt. Surulliset kasvot, niitä rakastaa se joka
kokee itsekin surua, eikä pakene sitä. Sillä suru on elämää.
Suru on musiikkia... malankoliaa.. bluessia, soulia.. se on.. se on..
Se on ihanaa... voi kun koko elämä voisi olla surua. Sillloin
todella saa elää, ja olla yhteydessä sisimpäänsä. Surra sitä
mikä katoaa, ja kaivata sitä mikä on tulevaa. Surussa, ihminen
elää, ei ole paikallaan. Suru on ajatonta, se on elämää. Se on
liikuttavaa.. Siihen voi jäädä olemaan, siihen saa antautua, se
on rakkautta. Ilman rakkautta ei voi surra... suru on ihanaa..

Minun kuvani tekee minusta surullisen. Mutta rakastan surua.
Se on niin syvällistä, silloin kokee että on elävä todella. Suru
on tunteellisuutta. Suruni rakentuu sellaisista yhdistelmistä, kuten
ikävä, kaipuu, hiljaisuus, rauha, rakkaus ja ajattomuus. Olen
läsnä maailmassa, mutta sisimpäni ei ole aineellinen kuten
maailma, ja siksi se ei saa maailmaan kontaktia, vaan sisin
kaipaa katoamattomuutta. Kun katson talvenkin aikana ottamia
omia kuviani, nekin tekevät minusta surullisen. Voin lukea niistä
sisintäni. Minun olemus katoaa, vanhenee ja heikkenee. Mutta
minussa on iankaikkinen katoamaton sisin. Ja tavallaan teen
surutyötä, että luovun maailmasta, ja sen lumeesta, joka hajoaa.

Olen joskus itkenyt kun olen nähnyt jotkut kasvot.. kun ne
on tulkinneet omia tunteitani.. joskus olen vajonnut jopa...
Joskus ne on .. ne vaan on.. niin elävät... suru on elävää...
Kerrompa millaisia silmiä rakastan. Sellaisia, jotka on kuin
tuli, joissa on syvyyttä, joissa on kirkkaus, ja lämpö. Oi...
suru on lämpöä. Se ei ole kylmä tila.. vaan elävä. On olemassa
menetetyn elämän surua, ja tulevaisuuden surua. Kummatkin
ovat ikävöimistä. Aina surussa on eilinen ja huominen. Ja läsnäoleva
hetki on nimeltään suru, se ei ole nyt - tila, vaan se on elämä.
Suru on ihanaa... se on ihanaa... se on pulppuavaa... se on..

Tavallaan koen, että suren katoavaisuutta. Suren vanhenemista.
Suren, sitä että suruni tekee minusta itselleni vieraan. Suren sitä, että
en ole sama kuin vuosi sitten. Vaan paljon on kuollut minusta, suren
ja muistelen sitä mistä olen kuollut. Suren sitä mitä olen menettänyt.
Suren sitä minun elämää, joka ennen pursusi ja iloitsi maallisista
asioista, mutta olen ne hyvästellyt. En kaipaa niitä, mutta suren.
Suren nuoruutta, joka katoaa. Suren sitä kauneutta, jota tavoittelen,
mutta joka pakenee käsistäni. Suren sitä, että tämä aika kuluu,
ja ei pysähdy. Suren että elämäni menee ohitseni. En ole oikein
mitään merkittävää. Suren yksinäisyyttä, näen kauneuden, jota ei
rakasteta, ja se ehtii nukahtaa ja kuolla. Suren sitä kuin kukkaa,
jota ei kukaan ehdi ottaa kämmenelle, kun se jo haihtuu ja surusta
tuhoutuu.

Mutta ah, suru on ihanaa.. se on niin ihanaa.. se on sitä.. se on
kaipausta Jumalan luo. Tulee sijalle uusi, ja vanha lähtee pois.
Oi se nuoruus, se onkin vanhaa, sillä eilinen on mennyttä. Mutta
ikuinen elämä on tulevaa, ja nuorruttaavaa. Halleluuja.. tämä meni
kaunokirjalliseksi ruonoilevaksi kirjoitukseksi. Tämä on rukousta,
runoutta, ja todistusta. Minä rakastan, minä tiedän sen ja tunnen sen.
Suru on aina aitoa. Se on ihanaa.. se on elämää. Joka kokee surua,
on kosketuksissa omaan sisimpänsä. Sille suru on siunaus, sillä se
hajottaa ja uudistaa. Sydämen suru on rukousta, se on liikuttavaa,
se on elävää tunnetta. Se on pohjatonta, se muuttaa ja kasvattaa.
Suru on ihanaa.. se on ihanaa.. se on elämää.. aitoa ja puhdasta.
Ihanaa olisi olla taiteilija, ja ottaa sellaiset kasvot käsiini, joissa on
on koko sisimmän variaatiot, ja kuinka avittaa se ilme esille, sulkien
silmien luomet, omin sormin, ja silittää hipaisten. Ja kasvot voisivat
olla elävän reagoivat ja juuri sen variaation esille tullessa pysäyttäisin
ajan ja ikuistaisin sen. Mutta tunteet eivät olet ulottuvuuksiltaan,
objektoitavissa, sillä ne ovat elävät. Niissä on aktiivinen henki ja sielu.

Mutta kuinka mitään ainetta voi ikuistaa, vaikka se olisi kuin minua,
peili johon oma sisin yhdistyy. Suru on elävää, se ikuistettu ilme,
se ei ehdi elää oman surun mukana. Sillä oma suru, vie kuin virta
ihmistä kohti tulevaa, ja se peili ei enää olekaan enää kykenevä
eläytymään mukana. Sillä pysähtynyt ikuistus, ei etene, kuten se
ihminen jota suru ja kaipaus vie eteenpäin. Toisaalta voisi olla ihanaa
tehdä savesta kasvot, joissa olisi rauha ja kaipaus. Mutta en voi koskaan
saada aikaa ja tunnetta omistettua. Sitä ei voi pysäyttää, elävää ei voi
vangita. Se on vapaa ja matkalla koko aika huomiseen, irroittaen jalkaansa
eilisestä. Mutta tuntiessa surua, joku saa niille muodon määritettyä. Joku
tulee peiliksi, jolloin voi katsoa sisintään sen tulkitsemana, sen peilin
sympatisoimana. Suru on ihanaa... se on ihanaa...se on lohduttavaa..
Oih.. Jumala.. Kunnia ja ylistys sinulle.. oi halleluja... Olen mielistynyt suruun.

(nämä on nettiradiosta, stationripperillä taltioituja worship-lauluja ~ 128 bit, sen parempaa laatua ei ole, huippulaatu olisi mahdollista saada 320 bittiä, mutta eivät lähetä niin korkea- laatuisina ulos miltään kanavilta.) mp3- suosikkilista

http://heavenheart.hopto.org:443/photogallery/top24.html

NR 1. (4m.40sek/4380kb).

http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Barry%20And%20Batya%20Segal%20-%20Messianic%20-%20Seh%20Haelohim%20-%20John%201-29%20(CD%20-%20Sh'ma%20Yisrael).mp3

Tämä laulu tuo taivas ikävän... ja herkistää sisimmän, tämä on palvontalaulu niin ihanalle Jeshua Majesteetille, aivan valtava.. ihana laulu, harmi että se on hieman vajaa alusta. Mutta ei se haittaa. Voit rakastua uudelleen Jeesukseen, kuuntele tätä toistona, ja eläydy. Palvo Herraa, ja vapaudu kaikista jännitteistä ja taakoistasi. Vastaanota vain Hänen rakkautensa.

Sinä olet ihana taivas sielu, Hänen rakkautensa arvoinen. Hän haluaa sut lähellensä. Hän ikävöitsee sinua. Anna sydämesi vuotaa, Hänen edessään tyhjilleen. Anna Hänen kuulla äänesi, ja vapaudu. Kiitä ja Jumaloi Häntä. Hän haluaa sinut painaa itseänsä vasten. Omaa sydäntään vasten. Niin että sinä tuntisit Hänet syvällisesti. Anna Hänen rakastaa sinua ja vallata sinut. Olet ihana sielu.

Jeshua on ihana, ja sinäkin olet ihana tuoksuava, Hänen edessänsä, kun rakastat ja palvot Häntä Pyhässä Hengessä. Jeesus on sinun lunastajasi. Hän omistaa sinut. Anna Hänen koskettaa sinua. Pyydän - että sinä janoisit Häntä. Oi, pukeudu valkeisiin vaatteisiin, oi, ota pois päältäsi pahat tekosi, ja anna Hänen puhdistaa sinut Golgatan Veressä. Ja saat olla ihanan raikas Hänen pesunsa jäljiltä. Eikä sinussa haise enää homeruoho, vaan Messiaan tuoksuöljy.

Tämä laulu kyllä riisuu ihmisen. Tälläkin hetkellä 14.04 k.01.00 on niin niin ypöyksinäinen olo. Kuten niin niin kauan aikaa on ollut. On niin orpo olo, täällä maailmassa. Niin suunnattoman yksinäistä. Kukaan ei halaa, kukaan ei kuuntele, kukaan ei katso, kukaan ei kosketa. Olen vain minä ja Jumala. Minä kuitenkin välitän, se on minun elämän tehtäväni. Vaikka minua ei huomata, vaikka olisin yksin.

Yksinäisyys... yksinäisyys .... huumm... niinh.. se on vain.. se on niin.. riisuvaa. Se on sitä, ei ole käsiä ympärillä, ei elävää fyysistä muotoa, joka olisi lähellä. Sisimmässä on Jumalan Ihana Henki, mutta minun lihani, värjöttää... se vaan on niin ypöyksin. Jumala on kuitenkin minulle rakas. Minä olen Hänen kasvojensa alla. Vaikka olen yksin, Hän on kanssani. Ja eikö minun elävä sieluni ole enempi, kuin minun lihani ja ja kaipaukseni olla rakkaani oma.

Minä olen Herran oma. Minä jaan, Hänen omastaan. On aina niitä, jotka halveksivat. Ja on niitä hiljaisiakin, jotka ovat kaukana ja pitävät sydämensä kiinni. Minä kuitenkin haluan olla jollekin siunaus, oman elämäni kautta. En minä tiedä, paljoakaan. Mutta minun tehtävä on kirjoittaa. Olen tänään todennut oman erheeni ja kuitenkin se saattaa olla siunaus. Mikä minä olen puuttumaan ja mitätöimään, sen mikä mahdollisesti alkoi Herrassa.

Joskus omaksi vahingoksikin tekeminen, on Jumalan voitoksi koituva. Joskus itsensä alttiiksi laittaminen, voi olla kaikessa käsittämättömyydessään, jollekin siunaus, tai itselle johdatus ja siunaus. Itse koin muutama päivä sitten, oman vahingon jälkeen, sen että eräs asia selveni, mitä en ollut edes kysynyt. Se vain tapahtui ja olen siitä kiitollinen Herralle. Tavallaan näinkin, Herra irroittaa omaansa maailmasta. Eikä minun tarvitse kaikkea ymmärtää.

Minä vain rakastan Jeesusta. En minä jaksa kontrolloida ja määrätä. Minä vain haluan olla antautunut Hänelle. Vaikka vahingokseni. Tämä on Jumalan palvelijattaren, sellaisen riisutun minuuden kirjoitusta. Jollakin on taito runoilla tunteensa ulos, toinen tekee romaaneja, joissa voi laittaa tunteensa kansiin. Minä ... niin... niin.. rakastan Jumalaa.. tällä tavalla. Joka hetki on sellanen olo inhimillisesti, että tekisi mieli antaa periksi ja luovuttaa. Mutta minun uusi luomus, ei tahdo ja voi sitä. Minun oma mieli, haluaisi vaan hävitä ja antaa elämälle periksi.

Sensijaan uudestisyntynyt luonto ja mieli, tahtoo olla periksi antamaton. Osa minusta tahtoisi lähteä tästä ajasta jo. Luovuttaa. Mutta uusi luomus, haluaa palvella vaikka viimeiseen pisaraan asti. Osa minusta haluaa lakata kirjoittamasta, ja tekemästä yhtään mitään. Osa on lannistunut koko aika. Mutta uusi luomukseni ei voi olla passiivinen. On kuin olisin merellä, ja pidän pääni väkisin veden yllä, vaikka voisin vajotakin. Sillä tuo vesi voisi tarkoittaa tilaani ja katoavaisuutta. Ja veden yläpuolella on usko ja toivo ja elämä.

Tiedättehän että KUOLLUT meri on suolainen, ja siihen on mahdotonta upota, eikö niin? Siitä tulee mieleeni ajatus, että uskovan tulisi olla niin suolattu Jumalan Sanalla, niin maailma ei voi upottaa ja niellä sitä sielua sisäänsä. Ajatelkaa, KUOLLUT meri. Siis nimenomaan KUOLLUT. Suolattu on kuollut. Jumalan Sanalla suolattu uskova on kuollut omalle itselle. Suolattu uskova ei vajoa ja kuole enää, koska on jo kuollut itselleen, lihallisuudelleen ja maailmalle.

Miten olla suolattu? Jokainen uhri pitää suolalla suolata, suloiseksi uhriksi Jumalalle. Ja Jumalan Sanan pitää silloin tulla lihaksi meissä. Jumalan Sanan pitää olla meissä, ja meidän olla Jumalan Sanalle kuuliaisia. Jumalan Sana pitää omaksua itsellemme. Jumalan Sanalla ja Hengellä kuollettaa vanha syntinen minämme. Tulee elää Jumalan Sanan mukaan, kun kerran olemme kuollettaneet ja suolanneet itsemme Jumalan Sanalla. Voi olla vahvasti tai miedosti suolattu, mitä enempi, sen kuolleempi itselle ja sen helpompi on omaksua usko.

( 3Ms 2:13, 4Ms 18:19, 2Kun 2:21, Matt 5:13, Mark 9:49, Mark 9:50, Kol 4:6, Jaak 3:12 )

Voisin myös helmen tähän yhdistää mukaan. Sekin tarvitsee ajan ja hiukkasen (jyvän), joka alkaa muodostumaan helmeksi elävän simpukan sisällä. Itse elävä simpukka kärsii, kun se helmi hiertää ja hankaa sitä. Mutta se helmi ei kuole, vaan se kerätään talteen. Se simpukka elää elämänsä meressä, mutta se helmi otetaan sieltä kuoren sisältä pois laitetaan kunniaan. Oi Jumala rakas..

Myös voisi rinnastaa tähän kirjoitukseen seuraavankin, nimittäin toisissa uskovissa on vahvempaa viiniä, toisissa miedompaa. Kaikessahan on omaksumisesta kyse. Mehu väkevöityy viiniksi paineessa ja ajan kuluessa, kun puhutaan luonnollisesta happamasta marjasta (ilman lisähiivaa), esim. pihlaja. Toisin sanoen kärsimys ja kärsivällisyys tuottavat meissä Kristuksen nöyrän mielen. Mitä väkevämpää on omaksuttu, sen velvoittavampaa on olla kuuliainen.

Pidän oman mieleni tahallani hyvin nöyränä. Minussa oleva Jumalan Hengessä vaikuttunut mieli ei halua sitä hemmotella - vaan kaipaa Jumalaa. En halua itseäni innostaa turhamaisuuksiin, vaikka ne ei syntejä olisikaan. Sillä ne vaan vie minun ajatuksiani kauemmaksi Jumalasta ja haluan antautua / keskittyä etsimään Jumalan valtakuntaa. Tarkoituksella, puen haluttomuuden ylleni maailmallisia asioita kohtaan, sekä tahallani masennan lihaani.

Huomaan että vain se tehoaa, siihen että pysyn nöyränä. Olen erittäin helposti innostuva kaikenlaisista asioista, ja ne vie mieleni mukanaan. Mutta näin toimin. Sillä tähän olen päätynyt ja sen kokenut Jumalan mielen mukaiseksi asiaksi. Ja se alkaa olemaan jo minulle aika normaalia. Luonnollinen ihminen käskisi minun piristää itseäni maallisilla asioilla. Mutta uudesti syntynyt mieleni / minäni ei halua maallisia piristyksiä, vaikka luonnollinen minä niistä nauttisinkin. Niihin on mennyt mielenkiinto, iankaikkisuus kiinnostaa monin verroin enempi. Raamattu puhuu tästä asiasta erittäin paljon.

Tämä käytäntö on Jumalan mielen mukaista. Jumalan rakastama sielu toki saa valita. Mutta itse kaipaan paljon enempi Häntä, kuin sitä mikä on maailmassa. Ruoka on minun iso heikkous sekä tunnemaailmani joka haluaa oman rakkaan rinnalle. Mutta toisen niistä voi panna pois ja elää ilman sitä. Toista tarvetta ilman ei voi elää pitkään... niin... elämä on vain elämää...koko sydämellä ja tahdolla... ja palvellen Herraa. On olemassa Jumalan rakkaus ja puolison rakkaus, jotka vaativat ja velvoittavat, sillä rakkaus vaatii, se on nälkäinen ja tulviva, siihen tulee riippuvaiseksi.

Kun ei ole puolison rakkautta, joka velvottaisi, niin jää jäljelle vain Jumalan rakkaus. Ja Hänen kohteena olemisensa. Hän saa koko huomioni ja olemiseni. Tällästä taas tuli mieleeni. Ehkä piilotan koko tämän tekstin, päivän kuluessa. Aika uskaliastahan tämä on. Kaikki kirjoitukseni on tosi uskaliaita. Mutta ne ovatkin uskoa, ei luonnollisuutta, ja usko ei ole käsin kosketeltavaa, vaan näkymätöntä ja kätkettyä, luonnolliselle ihmiselle.

Tämä kirjoitukseni oli työ. Tälläinen nyt tuli tällä kertaa. Tämäkin oli prosessi. Se syntyy sitä mukaa kuin sitä kirjoittaa. Ja sitä samalla sulattaa ja tutkii. Se myös todistaa vahvasti uskosta. Se myös viitoittaa ja valmistaa eteenpäin tietä. Kirjoitus on koulutusta. Pyhä Henki on haastaja ja innoittaja. Hän ohjaa minua kirjoittamaan totuutta. Rakastan kirjoittaa, enempi kuin puhua. Sillä kirjoitetut sanat ovat konkretiaa, niissä on elämä tai kuolema. Ne sulkee sisäänsä menneisyyden ja tulevaisuuden ja kaiken siltä väliltä.

Kun olen kirjoittanut ja kyllästyttänyt itseäni tällä tavalla kirjoittamalla, unessakin jatkan samaa prosessointia. En ole nähnyt oikeastaan unia pitkiin aikoihin, tosin olen monia sisäisiä asioita punninnut ja kamppaillut niistä nukkuessakin. Kun en ravitse itseäni maallisilla asioilla, unenikaan eivät ole maallisia. En ole kuukausiin nähnyt kunnon unia. Olen uneksinut tietoisesti joskus, mutta uneksinta on eri asia kuin uni. Sillä uneksinta on tahdon alaista ja ohjattavissa.

Jotka on lihan vallassa, näkee lihallisia mielikuvitus unia. Mutta hengelllinen uskova ilmeisesti työskentelee unissakin. Huomaan että joskus nukkuminen on väsyttänyt minua mieleltäni. Kun tunne maailma kaipaa ja näännyttää minua, saamatta juurta aikaan mihin tarrata, sillä ei ole sillä konkretiaa maanpäällä. En ole enää pikkuvauva uskova, joka näen vain lampaista ja pilvistä unia.

Elämäni on todella ollut vahvaa sisäistä vallankumousta tähän asti, ja vasta aavistan hieman, mitä sen kuuluisi todella olla. Kiiltokuva uskovaisuus hajoaa. Uskon elämä on uskoa. Uskova voi omaksua loputtoman määrän uskoa ja rakkautta. Siinä ei ole rajaa, Jumalassa ei ole muuta kuin äärettömyyttä. Uskova voi omaksua Hengen Hedelmät ja Hengen sota-aseen ja varusteet, hengellisiä asioita varten. Ja tarvitaan rankka koulunkäynti, että voi olla valmis palvemaan Jumalaa, että voi olla kestävä ja varma.

Tiedän rakkauden, tiedän Pyhyyden, tiedän monia Jumalan asioita. Mutta vaikka tiedän, tulee ne kyetä omaksumaankin. Ja siksi kun saa tiedon, voi laittaa tavoitteen, ja kun on tavoite, silloin sitä on kärsivällinen, ja se saa aikaan kärsivällisyyden tuloksen, joka on Jumalalle oleva otollisuus. - amen! Ei ole aikaa lomailla ja huilata, sellainen väljähdyttää. Vaan on intensiivinen koulutus. En tiedä mitä minusta tulee, toivon että sellainen kuin Jumala voi tehdä.

Haluan että Jumala voisi mahdollisimman maksimaalisen tuloksen saada minusta aikaiseksi. Minusta on mielenkiintoista tämä Hänessä eläminen ja mitä on ollut ja mennyt. Taas aloin kirjoitella arvoituksia. Minä vajoan tälläisiin unelmiin, nämä on minun hengellisiä unelmia. Mutta kiitos rakas Jeesus tästä hetkestä, ja siitä mitä olet puhunut ja mitä olen taas saanut omaksua. Kiitos ja ylistys sinulle. Rakas Jeesus, siunaa lukijoita. Kosketa ja siunaa heitä itse kutakin. Välitä näiden sanojen kautta jotakin sydämeltäsi näille sinun omillesi. Kiitos Herra rakas - amen!

halleluja...