IRC-Galleria

Ihmisen sisäinen olemus. Joka käsittää sydämen, järjen, mielen ja tunteet.

Tunteet kiteytyy kokemuksiin, muistoihin ja odotuksiin

Kokemattomat asiat ja niiden odotus. Pettymykset tunnemaailman taholta ja niiden jano toteutua, emotionaalisti täyttymättömät asiat ja niiden todeksi haluaminen. Tuovat sykäyksittäin kipeitä tuntemuksia.
Ei tarvita kuin kuulla niin, jano herää. Ja tunnemaailma aktivoituu, visioimaan sitä tahoa ja jos ei ole saanut mieluista kokemusta, tai ollenkaan kokea. Niin tunnemuisti palaa niihin viimeisimpiin tapahtumiin.
Vaikka ne olisi negatiivisia. Ja janoaa että se negatiivinen asia kumoutuu ja sen peittää ja korvaa hyvä asia, joka parantaa tai täyttää sen janon.
Sydän kiteytyy kiintymiseen, jalouteen ja puhtauteen, joka on myös tosin sanoen omatuntomme.

Sydän ja siis omatuntomme saa Jumalalta ominaisuuksia rukouksen ja Hengen läsnäolon vaikuttamana. Se voi myös pehmentää kovaa järkeämme ja negatiivia tunteitamme. Muutoin tunteemme ja järkemme ei koskaan täyty sävyisyydellä. Sydämemme Jumalan altistamana rakkaudelle siis vaikuttaa meissä kaikki kaikessa. Ja mielemme muuttuu radikaalisesti sen johdosta että tunteemme ja järkemme menettävät terän joka ei ole Jumalan mielenmukaista.
Järki kiteytyy uskomuksiin, kokemuksiin ja tahtomiseen.

Järki on rautaa. Järeää ja lujaa. Vaikeaa taivuteltavaa.
Jos on hyvin pyhittynyt järki-luonteinen ihminen, ei varmasti sydän ole jäätä. Järkiluonteinen ihminen on usein skeptikko, itsevarma, aina äänessä, tekohuumorin tajuinen ja aina oikeassa. Järki joka ajaa omaa etuutta, ei koskaan kykene emaptiaan ja samaistumaan vahvasti tuntevaan ihmiseen. Järki-ihminen näkee usein ihmiset objekteina. Ja hakee omaa etuaan ja nautintoaan fyysisellä tasolla.
Mieli taas on mielenkiintoisin olemuksessamme, sillä siihen vaikuttaa tunteemme ja sydämemme.

Mieli on kaikkein epävakain ihmisen alue. Olen laittanut merkille että hyvin tunnepitoisella ihmisellä tämä piirre nousee enimmin esille. Taas joka ei ole kovin tunnepitoinen, pystyy mielen liittämään järkeensä ja näin olemaan järkähtämätön.

Kuitenkaan tunteellinen ja sen mukaan mielialoja vaihteleva ihminen ei ole epänormaali, tosin nykyään
niinkin on tehty diagnoseja. Ja onnistuttu masentamaan sellainen ihminen ja ajamaan omaan kuiluunsa.
JOku väittää että voimakas tunneihminen on kehittynyt lapsuudessa traumojen takia. Ja että kun niistä paranee, sen jälkeen onkin järkähtämätön. Nämä asiat eivät vain pidä paikkaansa. Me ihmiset ollaan erilaisia.

Pahinta on henkinen väkivalta:
Kun kova ihminen halveksii mieleltään herkkää peilaajaa. Ja näkee että se ihminen on sairas ja terapian tarpeessa. Vaikka niin ei ole. Ja herkkä helposti vajoaa alas tai alkaa puolustella. Ja kolhii itsensä siinä.

Toinen on se että herkkä ja tunteellinen voi saada järkähtämättömän järki-ihmisen ajattelemaan että siinä on tunnevammainen kun ei voi tuntea ja myös syyttää lapsuuden tapahtumia. Vahva ei haavoitu koskaan.
Vaan takasin sinkoaa kylmyyttä.


***********************************************

Nämä kaikki piirteet ovat luonteessamme syntymästä alkaen. Elämä voi tuoda niihin lisää kovuutta tai altiutta kokemaan ja aistimaan voimakkaammin. Ihmisiä meidän tulisi kunnioittaa toisiamme. Useinkaan kovin tunteelliset henkilöt eivät lähde aloittamaan riitoja, vaan ne järjelliset tuikkaavat tulen johon sitten tulee koko sielun ja sydämen antautuneisuudella vastattua. On tosi surkeus että näin tapahtuu uskovien piirissä. Silloin sisimmältä herkkä ei tahdo olla polkijansa alla. Ja kovan näkökulmasta ei ole tietoa. Ehkäpä kovalla persoonalla on mielestään ainoa viisaus hallussa ja tunteelliset ovat hörhöjä.

Paljon minulla olisi omaa kommetointia tunneälystä, verrattuna esim. matemaattiseen älyyn. Joka tapauksessa, jollakin ihmisellä voi olla monenlaista älyllistä lahjakkuutta, minulla on valtavasti tunneälyä ja jatkuvaa siitä kumpuavaa tutkiskelua ja analysointia, toisella taas on matemaattista tilaa ja aika käsitteitä kohtaan olevaa loogisuutta ja oivaltamista. Moni asia on mahdollista vasta jos on itsellä tarvittu määrä muistia. Toisilla on numeromuisti, toisilla, elämysmuisti, toisilla mielikuvamuistijälki. Mutta kaikilla taipuvuuksilla on kuitenkin sama periaate tai kaavio jota ihminen noudattaa:

Heltiämättömyys, haasteellisesuus, määrätietoisuus, luovuttamattomuus, tavoitteellisuus, tulkiminen, vertaileminen, palailu, purkailu, hiominen, toistelu, uudistaminen...
Joten jos ihmisillä on eri lahjoja, ja älyn ei taipuvuuksia, niitä pitäisi arvostaa toisten. Kaikki näkemykseni mukaan noudattavat samaa linjaa. Vaikkakin toinen näkemys on abstraktinen, toinen objektinen, kolmas verbaalinen ym.. Mikään ei kumoa toista, kaikki ne on arvokkaita. Kaikki rakentaa. Jos ihminen ymmärtäisi itseään, niin hän kehittäisi omaa viisautta ja alkaisi arvostaa niitä ominaisuuksia itsessä ja muissa, mitkä on älyn eri mukana tuomia erityisosaamisia ja lahjoja.

Usein ihminen joka ole tietyllä ominaisuudella sisäänrakennettu, pitää yksinkertaisena kovin sisällistä ihmistä. Koska sisällisesti älyllinen, tutkii kaiken aikaa asioita, nilllä tapumuksilla ja kyvyillä mitkä on hänessä. Ja kehittää itseään siinä samalla. Itse ollessani hyvin tunneälyllinen, mietin jatkuvasti elämää, vertailen ja summittelen, koko aika. Missä olenkin teen ja suoritan sitä. Uskon että matemaattisen älyn osaava persoona, laskee koko aika tilavuuksia ja sääntäjä mielessä ja pohdiskelee parasta ja suorinta tietä luoda mahdollisimman monimutkainen kaavio ja ymmärtää sen lopputulos. Ja aina motivoida ja haastaa itseään. Kaikilla älyn osa muodoilla on sama kaavio, se pyörii ja pyörii.

Siis, kysyn, voiko kaksi eri älynominaisuudella vahvasti varustettua persoonaa täydentää toisiaan? Mikäli toinen on objektiivinen ja toinen on vahvasti verbaalis-älyllinen.? Voiko tunneälyllinen elämän objektiivsuuteen, luoda siihen, värin ja tunneulottuvuuden mukaan? Entäpä voiko kovin objektiivis-lahjakas, tuoda tunnevoittoiselle, enemmän konkretiaa. Voivatko ne jalostaa ja hyödyllistää toisiaan?

Miten jos on kaksi saman kaltaista vahvasti samaan suuntautuvaa lahjakasta? Tuleeko kenties kilpailu, vaiko toisen mitätöintiä. Rakentaako se vai hajottaako? Arvellakseni se pidemmän päälle hajottaa. Koska ihminen on kyllästyvä tyyppi. Ja haaste on siinä että saavuttaa tavoittamatonta, siis sellaista ominaisuutta, mitä itsellä ei ole. Ja siinäpä on haaste, alkaa ymmärtää dynamiikkaa tai kollektiivisuutta, henkisyyttä. Mutta jos niin onkin että tunneälyisen haaste on selvittää kaikki toisen olemuksesta, ja objektiivisen kaivaa, kaikki käsitys ja teoria tieto toisen mielestä, niin tapahtuuko hiontaa, vai eriääkö sellaiset toisistaan kauemmaksi?

Tosin itse huomaan, että minussa on muutakin kykyä, mutta numerologia on vaikea asia. Kaikki luova ymmärtäminen, joka perustuu visioihin, aisteihin on hyvin vahvaa. Ja se miten on monia eri taipumuksia, ynnä erilaista muistia, se tuo laajaa avaruutta ja rikkautta, ymmärtää monenkaltaisia ja suuruisia arvoituksia. Esim. jolakin voi olla vahva numeraalinen muisti, toisella vahva musikaalinen muisti, toisella vahva sisäisen tunteen tuoma muisti, jonka voi mielessä saada palautuneeksi, ilman siinä menneessä hetkessä olemista. Ja kun sitä miettii, niin välittömästi, alkaa sen asian prosessointi ja luonti, ja siihen mielellään uppoutuu. Joku voi vaikka yöllä kesken unia saada luovuuskanavansa kautta tyhjennettyä sen mikä on koostunut mielessä valmiiksi paketuksi.

Kun tarpeeksi miettii,niin tulee asiat yhdisteltyä monitahoisesti ja asioista tulee johdonmukainen kokonaispaketti, jonka voi esillle tuoda ja tarjota. Voiko silloin edes pitää ikkunaa auki, ja ottaa mahdollisia esityksiä vastaan, vai onko se aivan oma projekti, sitä en tiedä. Vain se jolla on sama älykkyyden erikoislahja, kokee kiinnostusta ja ymmärtämystä sen kaltaista toteutusta ja kaaviota kohtaan, mikä häntä itseään kiinnostaa.

Oli eri asteikolla tai ei, niin aina oppinen ja työstäminen jatkuu. Esim. minun tulkintoja ei kaikki ymmärrä. Ne menee ohi, ja niitä pyydetään perustelemaan ja selittelemään. Se on ymmärrettävää, kaikki ei ole samnlaisia. Kukaan ei ole lahjaton tai huonompi, jokaisella on kykyjä. Jokaisen tarvitsee ne omaksua ja arvostaa niitä. Niiden avulla elämä on helpompaa. kaikki eivät ymmärrä kaikkia, niin ei pidäkään. Jokainen ei ymmärrä teologiaa. Toisia taas se kiehtoo. Oman näkemykseni mukaan paras symbiooisi tulee jos on kaksi eri lahjakkuustyypin omaavaa partneria varustettuna lievemmillä yhditävillä asioilla. Jolloin on paljon yhteistäkin ja myös sellaista mikä on omaa ja mitä toinen voi rikastaa ja täydentää.

Sanoisin vastauksena että en voisi ikinä kuvitella ottavani älyllisesti heikomman tasoista miestä kuin itse olen loppuelämäkseni. Tai jos mies olisi kovin tunteellinen, niin siitä tulisi katastrofi. Arvostaisin itse ainakin vahvalla egolla vahvistettua henkilöä, jolla pitkäkantoinen näkemys on vahva. Ja johon voi luottaa, sillä itse olen ailahtelevainen. Muu olisi kauheaa. Myöskin kaikki epätoivoiset ja huonolla itsetunnolla varustetut henkilöt nostavat niskavillani pystyyn. He eivät tarjoa minulle motivaatiota ja he eivät yksinkertaisesti kiehdo ja ole minulle löytöretkiä ja mielenkiintoisia tutkimuskohteita. Vain ja ainoastaan, leijonamielisiä kykenen katsomaan ylöspäin ja heitä ihailemaan. Mutta eri asia onkin, olenko siinä tasolla, että kelpaan sellaisena kuin olen. Vaikka tosin, itse olen tiettyihin kompromisseihin valmis. Ja monia muutos ehdotuksia mielelläni otan vastaan.

Olen kaiketi tosi rohkaistunut ja myös hyvin imarreltu, jos minua johdatetaan itseni vuoksi tekemään jotakin edustavuuteni tähden, ja haluan sen huomioda, vaikka en nyt itseni tähden, mutta kehoittajan tähden, sillä vaikka nyt en näe, niin kun joskus palaan näkemiseen mitä ei ole koskaan voinut nähdä, niin loppujen lopuksihan se on itselle suunnatton helpotus. Tosin voi olla hyväksikin että lankeaa joskus heikkoudessaan jonkun toisen sanoihin ja tulee määrätyllä tavalla sitoutuneeksi tai riippuvaksi henkilöön joka on ponnahdus, johonkin tavoitteeseen joka tuo saavutuksen itselle todeksi sekä pitkäkantoisen että paremman ja näennäisemmän lopputuloksen kuitenkin etupäässä itselle. Vaikka joskus tarvitaan ihmissuhteita, ja niiden koukkuun jäämistä, ja niistä kuinkin saa jonkinlaisen hyödyn ottaa irti.

Jos siis on kyllin älykäs ja samalla rohkea ottamaan selvistä ajatuksista toisen näkökulma ja taivaltamaan eteenpäin, ollen toisen silminä ja ajatuksina, kuten että näkisi itsensä toisen pelistä. Sillä kuitenkin me olemme ihmisinä tässä maailmassa aisteinemme ja fyysisesti. Tullaksemme kiehtoviksi mullakin tavalla kuin älyllisesti, niin tarvitsee usein elämän hohdon ja sen säilyttämisen tähden olemaan valmis tekemään uhrauksia, silä todellisesti ne ovat kumpuavia asioita jotka tekevät elämästä monipuolisemman, kauniimman, vivahteikkaamman ja eroottisemman.

Sisäisillä voimavaroilla silti kuitenkin kuljetaan tämä elämä ja muu on maustetta ja höystettä, omaksi sekä toisemme riemuksi ja iloksi. Minkä Jumala on meille suonut, sitä älkäämme särkekö ja rikkoko. Vaan sitä vaalitkaamme ja se erottakaamme arvolliseksi. Vaikka siis olisimme yhteiselon symbioosissa, tulisi olla Jumalan edessä nuhteettomat, kaksi ja yksi. Yhtä lihassa ja älyllisesti kaksihaaraisia ja toisia tukevia oksia yhdessä Kristus pohjaisessa puussa, mutta toisia kunnioittavia ja arvostavia. Näin tässä tämä. Omasta ajatusmaailmasta syntynyttä tutkielmaa tässä ja nyt.

Tuli tässä mieleeni yön hetkenä, kun olen rukouksessa, seuraava asia:

Tiedämme useimmat meistä, olevamme Jumalan valtakunnan kansalaisia ja perillisiä. Ja että emme ole yksin tässä maailmassamme, edes kotonakaan, saatikka emme ole itsemme omia. Kotimme ilmapiiin pitäisi olla sellainen missä Jumalan läsnäolo mieluusti olisi läsnä. Jossa enkelit hyvin viihtyisi ja mihin Jeesuskin mielii katsoa. Kodin pitäisi olla kuninkaallisen siisti ja asiallinen. Olemme Kuningasten Kuninkaan perillisiä. Kotonamme ei pitäisi olla mitään epäpyhää, ja emme saisi harrastaa sellaista, mikä murehduttaa Jeesuksen mieltä.

Tiedän itse että en välitä niin kauheasti siivouksesta ja järjestyksestä, mutta ajattelin niin, että se miten ajattelisin Kuningasten Kuninkaan tyttären asuvan, saisi minut Hänen mielikseen, pitämään myös paremmin huolta kodistani. Olen aika nuuka itseäni kohtaan, mutta voisin todellakin, arvostaa Herraani ja elää taivaallisen arvoisella tavalla. Minulla on kotona puolet olohuoneesta ylistys-tilaksi varattuna, ehkä voisin alkaa palvoa Häntä enemmän, ja elää Hänelle. Siis sisin on Jumalan Pyhä temppeli. Olen aina pitänyt sisintäni kaikkein varjeltuna, mutta nyt tämä ajatus nousi ylös. Enkelit rakastavat olla siellä missä eletään soveliaasti ja arvollisesti. Varmasti Jumalan läsnäolo kasvaa siinä ilmapiirissä, sillä se on tehty Herran tähden.

Minulla tämä ongelma on siivous ja järjestys. Joillakin se on maallinen musa ja televisio- riippuvuus tai ylensyöminen. Kaikki pitäisi kuitenkin olla kuninkaallisessa järjestyksessä, vaatimattomuudessakin. Kuninkaamme, Herramme, Jeesus ansaitsee parastamme, se on Hänelle suloista tuoksua. Olkoon Herramme tervetullut kotiimme, ja enkelit, älkäämme murehduttako heitä. Olisi ihan hirveää jos enkelit kääntäisivät selkänsä meille, kun elämme sopimattomalla tavalla. Haluatko enkelien hymyilevän ja katsahtavan sinua suotuisasti, sekä siunaavan läsnäolevalla vierailullaan, kotiasi.

Kuvittele, kun menet kylään uskovaiseen paikkaan, niin enkelisi tulee mukana, enkelit menee myös vieraisille, olisi järkytys jos kauniisti asutun kodin enkeli menisi vieraaksi kanssasi sopimattoman tyyliseen kotiin. Tai sitten jos kotisi olisi arvollinen ja toinen uskova tulee, niin varmasti enkeleillä on riemu. Ja kodin ilmapiiri on harmoniaa ja Jumalan rauhaa täynnä. Voit varmasti murehduttaa enkeleitä, niin että sinun elämässäsi ei ole Jumalan läsnäoloa, kuten jonkun muun. Uskon että se ilmapiiri, jonka tunnistamme kokouksessa, ja kotona, ja arjessa, on enkelien Pyhyyden tähden senlaista kuin he kokevat meistä.

Tämän sanon siksi, että voit ihmetellä miksi et koe Jumalan läsnäoloa elämässä, on ehkä jotain pois pantavaa, joka estää Jumalan siunaavan läsnäolon läheisyyttä elämässäsi. Jumala ei mukaele meitä. Jos elämme synnissä, ja menemme uskovien kokoukseen, niin ei hän ole siinä tekovanhurskaudessa mukana. Enkelit on palvelukseen lähetettyjä enkeleitä, toimivat Jumalan tahdon mukaisesti, ei oman tahdon mukaan. Heitä emme voi narrata. Kun menemme kokoukseen, niin joku voi kokea siellä paljon Hengen virtaa, ja saada väkevästi kokea hengen voimaa, toinen taas ei koe mitään, vaikka tahtoo. Koska ei tee parannusta.

Se Jumalan läsnäolo on nimenomaan enkelien läsnäoloa. Sisäisesti meissä on Pyhä Henki. Kaikki pitää siis elämässä asettaa järjestykseen Jeesuksen Majesteettiuuden tähden. Ei sen tähden että on enemmän säteilyä ilmassa ja sädekehä pään päällä. Vaan sen mielipahan mikä synnistä ja turmeluksesta koituu Jumalalle, enkeleille, Jeesukselle, niin sen loppumisen tähden. Tuottakaamme mielihyvää Jumalallemme. Me tarvitsemme tässä ajassa kotiimme Jumalan läsnäoloa, me tarvitsemme Jumalan johdatusta, me tarvitsemme Jumalan läheisyyttä. Me tarvitsemme Jumalan Pyhyyttä tässä ja nyt! Laita pois synti, anna Jumalan läsnäolon tulvia elämääsi, päällesi, ympärillesi. Kaikkialle. Tarvitset sitä. Muuten et selviä puhtaan vanhurskaana tässä ajassa. Sinä tarvitset taivasta varten valkaistut vaatteet. Aseta tänä päivänä elämäsi Jumalan mallin mukaiseen järjestykseen.

Rakas Jeesus, vaikuta että tämä sana minkä sain sydämelleni, voisi olla sinun ikäväsi ja kaipauksesi vetoomus, sille omallesi joka sinua kaipaa, mutta ei saa kokea sinun läheisyyttäsi, koska on jotain mikä estää sinua lähentymästä häntä. Jeesus, tiedän että itselläni on myös aina alueita, missä on parannuksen varaa. Kiitos että avaat ymmärrykseni, tajuamaan tilanteen. Kiitos että saan kääntyä puoleesi ja tahdon siksi valita tehdä sinun tahtosi mukaan. Kiitos siitä mitä olet jo tähän mennessä aikaan saanut, olet niin ihmeellinen. Jeesus, olet rakkaani, sydämestäni sen sanon. Olet ihmeellinen palastajani. Jeesus minä kiitän sinua veren voimasta, jossa saan puhdistua. Minä kiitän ja ylistän sinua Majesteetti, sinä olet kaiken kunnian arvoinen.

Kiitos että olet kirkastanut oman Sanasi itsessäsi ja teet sen myös minussa. Totisesti, amen. Olet arvollinen ja ylistettävä, Herrani. Halleluja! Niin, ymmärräthän että puhuin sen ulos minkä sain puhuttavaksi, en siis noin laajasti mitä odotit. Kun saan tekstin, se on sellaisenaan tarpeeksi hyvä. Jokainen ottaa sen minkä kokee vastaan. Jos haluat voin kirjoittaa miten eletään maailmassa. Mutta siihen en halua panostaa ja siihen ei ole aikaa ja rahkeita. Tämä teksti jonka sain on niin täydellinen. En halua siihen mitään lisätä ja poistaa. Se ei tullut minusta itsestä, vaan minun kauttani. Ja en uskalla sitä muuttaa. Ja niin ei pidä myöskään tehdä.

Kun Paavali kirjoitti, mahtoiko ihmiset arvostella niitä kirjeitä lukiessa Paavalia, vai syventyivätkö he Jumalan ilmoitukseen. Siis pitää ottaa se olennainen vastaan Jumalan Sanana, minkä tuntee hengessä ja itsessä Pyhäksi ja oikeaksi. Saatte haukku kernaasti työttömyyttäni, en sitä salaa. En salaa yövalvomisia. Mitä minussa onkin kummaa ja omituista, se on minun ja Jumalan henkilökohtainen juttu. Ja todella en ole toimeton, vaan erittäin olennaisen paljon seurustelen Herrani kanssa. Ja henkilökohtaisen uskon rakentaminen on tärkeintä maailmassa, sielujen voittamisen ohessa. Minulle ei ole niin tärkeää, olla kuten toiset on, ja toiset odottaa, kuin se mitä Jumala on ja mitä Hän tahtoo ja odottaa.

Kaikki maailmassa on Luojan luomaa. Minä olen Jumalan oma, en itseni oma, kaikki elämässäni on Jumalalta, Hänen siunaamaa. Jos Jumala ajattelisi kuten ihminen, varmaankin Hän ottaisi minut mieluummin tykönsä, kuin antaisi minun olla täällä maailman elättinä. Mutta tosiasiassa, koko maailma on Jumalan. Ihminen ei ota, ellei Jumala anna. Olen laiska muurahainen. No niin, sekin on Jumalan tiedossa. Ja nyt teidän. Minulla on aivan oma elämä, ja oma suhde Jumalaan.

Kukaan ei voi toimittaa sitä asiaa, mihin minut on kutsuttu. Kukaan ihminen ei voi sanoa mikä minun tulee olla, Jumala määrittelee minut aivan eri tavoin kuin joku ihminen tai minä itsekään. Hän tahtoo vain minun tahtoni, aikani ja sydämeni kokonaan itselleen. Se mitä minusta tulee on Hänestä kiinni, ei minusta. Ja en halua todellakaan sekoittaa Jumalan suunnitelmia, en uskaltaisi. Tämä aika on minun ja Jumalan yhteyden aikaa, jolloin Hän tekee minussa sisäisesti valtavia asioita, jotka on pohja jollekin isommalle kokonaisuudelle, jota tulen tekemään Hänen varassaan, sillä olen itsessäni antanut itseni Hänelle.

Mielessäni on nyt seuraava asia. Eli ne ihmiset joita Jumala käyttää ja on myös käyttänyt menneinä aikoina, oman kunniansa kanavana, niin meidän uskovien ei tule sitä Jumalan valintaa aliarvostaa. Meidän ei tulisi katsoa ihmiseen, vaan tekoihin ja sanoihin mitkä tapahtuu Jumalan koroitukseksi ja kunniaksi.

On todella ikävää että monia saarnamiehiä ja naisia arvostellaan ja helveksitaan alimpaan kolkkaan asti. Ihminen taas joka saarnaa maallista hyvinvointia ja varakkuutta on asia erikseen, on siis Jumalan suunnitelmasta mennyt eksyksiin. Jumala ei kuitenkaan armolahjoja ota pois siltäkään. Sillä Jumala ei kutsumustaan kadu.

Mutta olen tutkinut esim. kaikki Ylivainion ja Kathryn Kuhlmanin kirjat, kuunnellut kasetit ja katsonut jonkin videonkin. Tiedättekö muuten, että kun Jumala käyttää ihmistä runsaasti, ihmisen on ensin todella kutistuttava. Todella tultava pieneksi, muutoin on mahdotonta antaa Jumalan täyttää itseään ja ollen siten Jumalan kanava. Ääni erämaassa.

Monet taas arvostelee liiallista Pyhän Hengen toimintaa, Minusta se on erittäin paha asenne. Koska Pyhän Hengen pilkka on ainoa synti, mikä todella ... Kenenkään uskovan ei tyle kritisoida Pyhän Hengen työtä. Pyhä Henki on Jumalan dynaaminen persoona. Jeesus oli täynnä Häntä. Johannes kastaja, Elia, Elisa, Daavid ym.. oli täynnä Häntä. Miedän tulisi täyttyä hänestä. Olla todella janoisia.

Kun aina vaan kritisoimme Pyhän Hengen kanavia, niin eikö silloin Hän murehdu? Minä rakastan Pyhää Henkeä, ilman Häntä minulla ei olisi yhteyttä taivaaseen, ilman Häntä en olisi voinut pelastua, sillä Hän on sydämessäni. Hän on sydämeni sinetöinyt ja otsani ja ranteeni seppelöinyt. Hän on minussa, ja Hän on se Voima joka luo uutta, joka täyttää maan.

Hän on uudestisynnyttävä henki, Hän on Hän, joka vetää ihmisen ristin tykö. Kukaan ei tule Isän tykö Hänen vetämättä itseään ihmistä lähemmäksi. Ihminen ei pelastu omasta aloitteesta vaan Jumalan aloitteesta. Isä on Taivasten valtakunnassa, Hän ei tule sisällisesti minuun asumaan, Hän on siellä valtakuntansa ytimessä. Jeesus on ollut maan päällä, Hän ei tule uudestaan kuin vasta harmagedonin tantereelle. Mutta Jumalan elävä Henki on täällä.

Hän on ainoa Jumalan persoona, joka on kaikkialla. Hän on energia, voima, persoona, joka on sininen ja punainen. Hän on meissä. Voimmme kytkeytyä Hänen kauttansa taivaallisiin. Ilman Pyhää Henkeä emme voi olla yhteydessä Isän tykö. Jeesus (Jeshua) on meidän välimiehemme Jumalan tykö, ja matkalla Isän tykö me
käymme vihmotavana Hänen Verensä alla. Sillä Isän sydämen asuinpaikka on KaikkeinPyhin.

Mitä on KaikkeinPyhin? Se on kaiken alkamisen ja loputtomuuden ja kaiken toimeenlaittajan asemapaikka. Missä on Pyhin. Johon ei mikään klisee tai oma sepustus ylety. Isä on kunnian arvoinen. Minä rakastan Häntä tässä ja nyt. Hän on kaiken alku ja loppu, aikakauden alku ja loppu. Ajan ulkopuolella on iankaikkisuus, totisesti.

Kaikkeen Pyhimpään ei pääse mikään tahrainen, sinne pääsee vain vihmottuna uhri- Karitsan veressä. Ilman sitä toimenpidettä, emme voi päästä kontaktiin Isän kanssa. Jeesus ei tarvinnut maan päällä välimiestä, koska Hän oli itsessään Pyhä! Ainoa totisesti Pyhä Ihminen ja samalla Jumala joka on maan päällä koskaan astunut. Siis Hänessä asui Jumalan Persoona, ja Hänen olemuksensa kautta Hänellä oli kaikki tieto, kaikki rohkeus, kaikki voima, kaikki rakkaus, kaikki mitä Hänessä oli, oli Jumalaa. Sillä Hän oli astia, virheetön astia.

Tänä päivänä Pyhä Henki on sama kuin aina ollut, kuten ihminen on sama ja Jeesus (Jeshua) ja Isä. Voimme todellakin antautua ja uskon todella että hartaan todellisen maailman poissulkevan Jumalan etsinnän ja Hänelle kokonaisvaltaisen antautumisen kautta, voi ihminen saada olla valtaisalla tavalla Jumalan käytössä.

Jumala ei kunniaansa jaa. Ei Pyhä Henkikään. Ensin on paljon riisuttavaa itsellä. Kaikki ihmisessä on todella ojentauduttava Hänen tahtoonsa ja ymmärrykseensä ja Sanaansa. Kun sitten ihminen on antautunut, niin se ei tapahdu heti. Vaan Jumala koettelee oman esineensä ja tekee siitä monella tavalla käyttökelpoisen. Mikäli se on heikko ja pettävä, Hän ei voi tehdä sillä mitään.

Minä olen saanut suuren armon päästä tähän asti. Ja se on valtavaa. Ja minusta tämä Jumalan tie on valtaisan kiinnostavaa. Koska Jumala on rajaton. Ihmisen koskettaessa, Luojaa, koskettaa rajattomuutta. Jumala on kaiken ydin.

Voi niitä jotka pitää paheksuttavana sitä että puhun tänne asiat jotka johdattuu ajatuksiini. Mutta minä en voi siirtää kenellekään sanottavaksi sitä mitä tässä nyt sanon. Jumala etsii kanavia. Ja todella haluan olla Hänen kanava. Olen astia mikä olen. Olen ääni eetterissä. Siis ne jotka katsovat täten ihmiseen, että tuo on nainen, niin ummistavat sydämensä sille sanalle mitä Jumala puhuu.

Tässä ajassa Jumala puhuu seurakunnalle, ihmisille, ei miehille, vaan kaikille, ja joka kuulee Hänen äänensä on velvollinen tuomaan sen esille. Leiviskä vertaukset koskevat jokaista uuden liiton seurakunnan jäsentä.
Jumala ei polje ketään alas. Hänen puimatantereensa on seurakunta ja maailma, ei yksilön sukupuoli, vaan sudet ja lampaat tai vilja ja rikkaruohot..

Onko se Jumalan tahto että katsomme saviastioihin tai kultaisiin astioihin, sen mukaan kuin olemme Jumalan käytössä valmistuneet antautumisen ja nöyryyden tähden, eikö niin että kiinnitämme huomion siihen astian sisältöön. Mitä Hän puhuu ja miten Hänen puheensa on yhteydessä ja tasapainossa hänen henkilökohtaisen elämänsä ja Jumalasuhteensa balanssiin.

Yksikään Jumalan valtakunnan työntekijä, joka tahtoo olla parhaimman arvoisessa palvelutyössä, ei voi ja saata mennä kuin sika kokouksen jälkeen itseään saastuttamaan television tai sopimattoman puheen alaisuuteen. Jumalan Valtakunnan työntekijän on Pyhityttävä. Erottaudettava kokoaikaisesti Hänelle.
Muulla tavalla ei Jumalan kunnia tule ilmi Hänessä.

Nykyään ihminen on valitsija, päättäjä, eliittiä, kirkkokunnissa. Jumala on hyllytettynä, ja Pyhä Henki kielletään teossa ja voimassa. Valitettavasti Jumalan Henki joka on maanpiirit luonut ei ole ihmisten asetelmissa, tai hyllylle asetettavissa. Ei niin. Vaan Hän menee sinne missä on hätä ja vilpitön kaipaus. Hän on suvereeni. Tosi asiassa kirkko on elimenä hyllyllä. Jumala näkee kuin makaroonin läpi kaikki sen tekemät virheet ja pahennukset. Mutta Hän ei puutu siihen.

Hänen hätänsä on sieluista sen tähden niin suuri että Hän menee niihin alimpiin paikkoihin missä Häntä eniten tarvitaan. Herätys ei tule muualta kuin taivaaasta. Se ei tule organisaatiosta. Vaan yhdestä mitättömästä olemattomasta joukosta ja yksilöistä maailman silmin, mutta Jumalaan kaikkeen Pyhyyteen ja Sanaan varustautuneesta armeijasta.

Pitäytyminen Jumalan Sanassa eli kuuliaisuus.Ja jos ei ole kuuliainen, mitä se pidättää? Mitä täysi kuuliaisuus merkitsee Jumalalle?

Kaikki perustuu vapaa ehtoiseen kuuliaisuuteen, kuuliaisuus on Jumalan mieleen. Ihmistä joka on Sanalle kuuliainen, sitä varmasti Jumala siunaa ja paljon rakastaa. Kuuliainen ihminen on sellainen, jolla on erittäin läheinen yhteys Jumalaan. Ja siksi hän voi olla suurenmoisessa käytössä, koska tietää Isän sydämen laadun ja on osana Taivasta - sydämessään. Jumalan mielen mukainen kuuliaisuus ei ole teatteria. Vaan syvälle sisäistynyttä omaksuntaa, siinä elämistä ja sen noudattamista.

Mitä läheisempi on suhde Jumalaan, sitä suurempi on halu miellyttää Isää, pitää Sanasta kiinni ja noudattaa sitä. Kuuliaisuus on nimenomaisesti Pyhityksen mittari. Tahtoa siis noudattaa Jumalan Sanaa, tahtoa elää Sanan mukaisesti, rikkomatta sitä vastaan ja loukkaamatta Jumalan Pyhyyttä. Kunnioittaa siis Häntä. Emmehän ole itsemme omia, vaan Jumalan kuvia. - Siispä - tulisi omistaa itsessämme Jumalan Tahto, Totuus ja Sana.

Ihminen siis ei ole itsensä oma. Ihminen ei kasva vikuraan, Jumalan kasvatusmenetelmällä, ihminen ei silloin kasvata rihmoja sinne tänne, vaan Jumalan istutuksena, kasvaa vahvasti ja varmasti suoraan ylöspäin. Jumala ei tahdo että olemme itsemme orjia, toistemme orjia, oppikuntien orjia. Vaan Jeesuksen opetuslapsia ja seuraajia. Siis kuuliaisuuden lapsia. Eli Sanalle kuuliaisia. Ei muodille, perinteille, ihmisille, medialla, kulttuurille, aatteille, vaan Jumalalle - joka on Isä.Kun Isä ilmoittaa Sanassaan totuuden, sen noudattamatta jättäminenon tottelemattomuuden syntiä. Ja joka on tottelematon, ei ole vielä kasvannut hengellisesti aikuiseksi. Vaan on oikutteleva lapsi.

Se joka luottaa ennemmin teoreettisiin-, teologisiin-, filosofisiin-, ihmisnäkökulma- siltoihin, kuin Pyhän Hengen luotsaamaan Taivaalliseen ulottuvuuteen Raamatun avulla - siltana, ei voi tulla tuntemaan totuutta, ei voi omaksuen noudattaa sitä. Silloin kuuliaisuudesta tulee näytös tai vain pelkkä noudatusyritys, eli sellainen on täydellisen sillan näennäinen jäljitelmä, joka varmasti huojuu tai palaa sekä pettää lopuksi sillä seisovan tai kävelevän. Tahto Kuuliaisuuteen kehittyy, kun tunnemme Isää, tunnemme Jeesusta, eli seurustelemme rukouksessa Isän kanssa ja luemme Sanaa rukoillen ja tahdomme miellyttää Isää sen noudattamisella.

Kaikissa kuuliaisuuden asioissa on kyseessä - tahto. Jos ei sisimmässä sitä käsitä, ei voi ojentautua kuuliaisuuteen. Siten että tutkii Jumalan Sanaa, niin kuuliaisuuden käsite avautuu ymmärrykselle. Usein vain tälläinen, ei t apahdu niin, että otanpa tuosta takin päälle, ja riisun sen. Vaan se on sitä, että teet itse sen takin, eli Jumala antaa työkalut ja materiaalit sekä ohjeet Sanassaan ja rukouksen kautta Pyhässä Hengessä, ja itse ihminen prosessoi ja kaavoittelee, mittailee, tutkii ja vertailee. Saahan sitä kieltäytyäkin siitä, tai vaikka sitä siirtää tuonnemmaksikin. Mutta hyvä on, kun sen hyväksyy ja suostuu Pyhitykseen. Pyhitys on Jumalan mittatilaustyö ihmisessä, jokaiselle yksilöllinen - halukkuutensa mukaan.

Jumalan mittatilaus-asu on tilattava, jolloin Hän toimittaa sen. Tämä asu, on hengellinen, se sulautuu täydellisesti ihmisen sisäiseen olemukseen. Se peittää ja myös suojaa mielen, tahdon, sydämen ja sisimmän. Tämä puku on vanhurskauden asu. Jumalan mittatilaus työ meissä on valkeutta, siinä ei ole tahraa. Se istuu täydellisesti.Se myös on viattomuutta ja Taivaallista perintöä - sisässämme.

Tätä pukua et voi asettaa yllesi, jos päälläsi on likainen vaate. Koska omasi on saastainen ja kelvoton. Ensin on siis riisuuduttava, ennenkuin voit pukeutua Pyhyyden asuun. Vanhurskauden asu on lunta valkeampi, se annetaan vain niille, jotka ovat puhdistautuneet Karitsan Veressä. Mikäli jossain esiintyy kahtalaista kuuliaisuutta - niin se on teeskentelyä. Ainoastaan Jumalan Sanan kuuuliaisuuden tie vie perille Taivaskotiin.

Meidän tulisi olla Kristuksen opetuslapsia, Hänen kaltaisia, kaikilla ominaisuuksillansa. Puhua kuten - Hän, säteillä kuten - Hän, armahtaa kuten - Hän, olla taidollisia kuten - Hän, olla viisaita kuten - Hän, olla auktoriteettisia kuten - Hän, saada kaikki julistetut sanat, sekä ymmärrys ja kehoitus Isältä - Pyhässä Hengessä. Ketä seuraamme - sitä muistutamme, mitä syömme - sitä me olemme. Seuraaminen tuo tuloksena kuuliaisuutta. Kun siis seuraa Jeesusta, muodostuu halu omaksua Hänen tahtonsa - joka on Jumalan Sanassa kirjoitettuna. Mikäli haluaa seurata valtavirtaa maailmassa, omaksuu silloin maailmallisen imagon koko olemukseensa - sisimmästä alkaen.

Uskova joka omaksuu maailman valtavirran imagon, ei ole päässyt tuntemaan Isää todella läheisesti, siten että olisi todella kunnioittava Häntä, ja sen tähden noudattavaHänen tahtoaan - mielellään. Uskovan ei siis tulisi todellakaan olla kahden tienkulkija. On vain ainoastaanYksi Pyhä Valtatie, eikä siinä ole haarautumia sivuille. Ei sillä tiellä ole kääntymisviittoja oikealle tai vasemmalle. Ja se on hyvä! Joka vaeltaa sitä tietä ei eksy. - Amen!