Jumala on muuttamassa minua lisää. Hän vielä enemmän tulee taivuttamaan minua tahtoonsa. Tulen vielä todennäköisesti taipumaan kaikkiin Hänen ehtoihinsa, ja päästämään irti peloista ja varauksista. Saattaa olla että vielä palaan työelämään, nkä pakene ja pelkää sitä. Jumala antaa siis täyden varmuuden ja levon, ja Häneen voin luottaa siinä. Se on seuraava asia. Voi nujertaa tämän asian tapahtumasta, mutta voin myös ojentautua Herran puoleen, ja lakata vastustamasta, sitä mitä Hän on tekemässä. Hän on irtipäästämässä minua niistä peloista ja varauksista, niistä tuholaisen linjoista, jotka ovat estäneen ja rajoittaneet kykyäni selviytyä missä Hän voisi käyttää minua sallivammin välikappaleenaan.
En tarvitse paranemisohjelmia, vain ainoastaan sen että luovutan kaiken Hänen varaansa, ja tartun Hänen käteensä, ja Hän vie eteenpäin voittosaatossa. Hän palauttaa uskoni ja luottamukseni Häneeen itseensä. Ja taittaa itse minulle leipänsä. Tälläinen visio minulle tuli eteeni kuin foorumin tekstiä, missä Eric_foramission oli kirjoittanut asioita hengellisesti ja uskonvarmudessa. Jotenkin se usko välittyi minuun, että kaikki on mahdollista, ja että mitkään rajoitteet eivät voi salvata sitä mahdollisuutta, että Jumala voi antaa minun itseni, joutua maailman syviin uomiinkin lähtemäään, epätoivoon sen partaalle.
********
Mutta oikeasti en minä koe kutsua maalliseen työhön, vaan hengelliseen! Eli kokoaikaiseen hengelliseen työhön koen kutsua. Mutta en ole siihen vielä riittävän valmis ja se hetki ei ole viedä edessä, eikä vuosienkaan päästä, sillä ennen tätä täytyy monet taistelut ja läpimurrot voittaa ja kokea. Ennenkuin puhdas aito kulta voi hohtaa ja olla Minun (Jeesuksen) käytössäni, täysin suvereenisesti. Tiedän että profetoin tässä itselleni. Sinun on kuolemalla kuoltava ja tullaksesi täysin epäonnistuneeksi, sinun on paljon vaivaa nähtävä ja monia asioita koettavana, ja kun nämä menet läpi sinä tiedät mihin sinut aion lähettää. Et mene sinne minne aikeesi olisi tänä hetkenä kiiruhtaa, vaan sinne minne ei mikään oma ajatuksesi vie. Sillä Minä johdatan sen miten tahdon.
Minua kiinnostaa tietää Taivaallinen palkan MAKSU! Miten olennaista ja tärkeää se on? Jos en tee kaikkea Herran tahtoa, niin kadunko sitä hirveästi, jos en tehnyt sitä mitä olisin voinut? Pääsen taivaaseen toki, mutta kuinka paljon häpeän ja kuinka paljon menetän jos en tottele?! Haluan tietää tämän asian, että voin antaa arvoa ikuisille asioille enemmän. Ja antaa itseni itseä säästämättä alttiiksi Jumalan vuoksi, niin että VARMASTI luottaisin Häneen.!!!
Isä anna minulle rukous syntisten puolesta, anna joku näky, että alkaisin itkeä nuorison puolesta, köyhien maiden puolesta. En itse kykenen siihen, en saa siihen alkuvoimaa. Vieritä minuun esirukoustaakkaa, koska se on ylen arvollista. Älä ylivoimiseni, mutta niin että en olisi toimettomana hetkeäkään. Vaan aina vetäisit minut rukoilemaan. En ole tätä ennen kokenut, ja tahtoisin kokea mitä on sinun taakkasi, siinä määrin kuin uskallat sitä antaa minun kokea.
********
Mitä jos minä päätänkin jäädä lapsen mieliseksi, ja en haluakaan kasvaa, vaan ainoastaan ylistää ja olla ikääkuin enkelin kaltainen. Olisinko paha silloin, kun luovuttaisin siitä haasteesta mikä kasvattaisi minut Juamlan soturiksi? Tai no siis, lapsenmieliseksi minun pitää tullakin - jee! Mutta jospa en haluakaan kasvaa täyteen aikuisuuteen uskossa.... vaan jäädä viattomaksi enkeliksi... Siten kuin oli talvipaaston aikana. Silloin olin todella aito ja ihana. Vaikkakin orpo, ja kamalan väärinymmärretty ja kohdeltu. Viime talvi oli ihanaa sikäli että olin niin synnitön ja puhdas. Ainakin tietoisesti olin sitä, ja uskon että aidosti sitä olin. Haluan olla edellen sitä. Mutta minun pitäisi jälleen paastota yli 100 vuorokautta. Mitenhän jaksaisin? En ole vielä edes aloittanutkaan.
Olen juonut hieman viiniä ja koen kuinka minusta meinaa pursuta iloa ulos, ja se johtuu Pyhästä Hengestä. Menin yli tunti sitten taas lähettämään Ericille viestiä, kun olen tuota hänen kirjoitustaan foorumilta lukenut niin lumoutuneena. Oli pakko antaa tunnustusta, kun se vaan pursusi minusta ulkoa. Juon nuo loput viinit pois ja menee kolmisen viikkoa kun on taas uutta. Ehkä sitten ei enää kiinnostakaa. Mutta nyt olen ihan hyväntuulinen. Johtuisiko siitä että aurinko paistaa, sain pakattua nuo tavarat - enpä usko että siksi. Vaan ihan siitä syystä kun Pyhä Henki on niin onnelinen minussa. Koska olen puhdas ja avoin ja vilpitön, ja sydämellinen.
En halua nyt kyynisyyttä ja ennakkoluuloja pukea ylleni, ne on vihollisesta. Mitä niistä on hyötyä - höh?! Minulla on Pyhä Henki ja se riittää. Sanokoot vihollisvalat mitä lystää, Herran Jeshuan Messiaan nimi on on YLI KAIKKIEN!
Jumalan näkökulmasta käsin Eric on tosikko, oikein todella tosi tosikko.... niin tosikko, että voi olla.... Ei niin tosikko tarvitsisi olla, vaan ihan rentoutua pitäisi ja iloita Jumalassa. Olen naurannut kun olen lukenyt noita Ericin vakavia tekstejä, ne on liian tosikkomaisia, ei hänen tarvitsisi niin tosikko olla. Hän on liian tunnollinen, liian yrittävä, liian vakava... liian tosikko... Ne on tosia, mutta ei olisi niin tarpeen olla niin tosikko. Jumalalla olisi tarjota paljon muutakin kuin vain ainostaan kuormaa, joka vetää ihmistä suoritteisiin, ei tarvitse niin vakava olla koko aika. Se on tietenkin hyvä asia, mutta Jumalalla on myös toiset kasvot, jotka on rakastavat ja lämpimät. Hän ei edellytä meitä koko aika suorittamaan, ja olemaan orjiansa. Me otamme liian tunnolllisesti yllemme velvoitteet. Ja kadotamme Jumalan silmistämme, kun vain tuijotamme totuutta, joka on hyvä.
100%:sen varma en ole vaikka tämä tulisi tunnemaailmastani esille. Mutta koen että ei niin ole, vaan se on Pyhän Hengen vaikutusta. Edelleen minua naurattaa, tätä tekee Pyhä Henki! Mä en voi mitään kun luen hänen tuomion katkusia TOSI- totuuksia, niin mua alkaa naurattamaan. Hän liian vakava, liian tosikko. Liian vakavasti ottaa asiat. Totuus on kyllä tosi - kuten hän kirjoittaa, julistus on tosi, mutta hän vaan on liian tosikko, liian tietäväinen - pikkuaikuinen. Me kaikki uskovat ollan enempi tai vähempi pikkuaikuisia, niin tosikkoja ja asiantuntijoita. Hassuja Jumalan näkökulmasta.
(klo.14.18 -klo.14.36) Laitoin hänellä nämä kaksi edellistä pätkää ja myös viestiin että viimeiset yhteyden ottoni - summa summarum. Joten se on nyt ohitse. Muutoin olisin takertunut häneen ja joutunut tunne riippuvuteen. Ja se mitä lähetin oli todella epäkunnioittavaa. Joten en voi enää jatkaa tätä. Se ohi, nyt ennenkuin on liian myöhäistä peruuttaa. Minun viimeisin lähetykseni oli todella epäkunnioittava häntä kohtaan. Se saa jäädä siiihen. Lasti on purettu. Minä pelkään tuhoavani tämän suuremmoisen Herran palvelija, enkä enää uskalla puuttua tähän asiaan. En voi mennä Herran ja Hänen väliinsä.