Jeshua on arvollinen saamaan kunnian, Hänet on Jumala koroittanut.
Yli kaikkien valtakuntien on Hänen ylivaltansa ulottuva.
Hänet joka tehtiin häpeäksi maailman edessä,
Hänet tämä Jumala, joka on Pyhä ja Luoja, Luomakunnan Kuningastamme kohtaan, Hän teki tämän teon.
Sillä Hän tahtoi rakastamiaan lapsiaan näin kohdata, jotka eivät Häntä muutoin olisi olleet tottelevaisia kuuuntelemaan.
Näin Hän omassa pojassaan, Kuninkaassamme sovitti itsensä maailman kanssa.
Kuninkaamme on rikkauksiemme Isän edessä armahtajamme ja sovittajamme.
Hän antoi edestämme kaiken minkä Hän saattoi.
Hänen Pyhä Veri laskeutui telluksemme maan sisään, sen maan jossa me seisomme ja olemme.
Me olemme kaiken kansan Kuninkaan maanperällä.
Jumala on kutsuttanut oman kansansa, joka on kansa- joka nimetty Judahin heimoksi, ja Judahin sukukuntaan tuli lunastajamme, joka on Judahin jalopeura Jeshua Messias.
Sisällisesti jokainen uudestisyntynyt uskova uskova on juurtunut Judahin heimon sukuun sivuversosta, minkä Messias avasi ristillä antamalla itsensä vuodattamalla maahan Pyhän Verensä. Hän on Juudaan leijona, jalo Juudaan jalopeuramme!
Jeshua Messias Majesteetti = Jeesus Kristus Kuningas/yksinvaltias ( voideltu = voideltu Pyhässä Hengessä, ennen meitä)
Uusimmat blogimerkinnät
- Shalom! 20.04.
- Kolmas blogini 12.09.
- Messiaaninen keskustelufoorumi 14.05.
- HeavenHeart blogi 14.05.
- [Ei aihetta] 06.12.
- Nykyinen blogini 22.11.
- [Ei aihetta] 14.10.
- [Ei aihetta] 12.10.
- - INDEX - kausi - 2 11.10.
- Rukous joka on intensiivistä, luovuttamato... 10.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (1)
- ▶ 2007 (3)
-
▼
2006 (454)
- ▶ joulukuu 2006 (1)
- ▶ marraskuu 2006 (1)
- ▶ lokakuu 2006 (17)
- ▶ syyskuu 2006 (54)
- ▶ elokuu 2006 (53)
- ▶ heinäkuu 2006 (37)
- ▶ kesäkuu 2006 (35)
- ▶ toukokuu 2006 (97)
- ▶ huhtikuu 2006 (71)
- ▶ maaliskuu 2006 (46)
- ▶ helmikuu 2006 (26)
- ▶ tammikuu 2006 (16)
Blogi
[Ei aihetta]Sunnuntai 09.04.2006 03:49
Minkälaisessa tilassa sielu purkautuu & latautuu paineista? ~ (meteli/hiljaisuus)Lauantai 08.04.2006 22:53
voi ei, nyt alkoi taas alakerrassa lattian täristys jytinä-pauhaus metakka rokkimöly muka-musiikkia. Mutta mulla on kuulokkeet korvilla eli en kuule kauheesti niiden läpi, mutta jalkapohjissa tuntuu tuo jytinä. Minä en koskaan ole harrastanut naapureiden häirintää ja minkään sortin metelöintiä. Olishan se kiva asua talossa, jossa ei olis naapureita, niin voisi vaikka kuunnella kunnolla musiikkia. Mutta en varmaan tottuisi sellaiseen, kun olen niin monta vuotta kuunnellut kuulokkeilla. Mutta semmosta se on...
Tulee mieleeni että mua on haukuttu netissä empatiakyvyttömäksi. Mutta eikö se että olen hiljaa ja huomaavainen ole tosi empaattista. Sellanen joka ei välitä ja mölyää, eikä huomioi muita, on sellanen kyvytön henkilö. Minä suorastaan pelkäisin aiheuttaa häiriötä. Koska jos niin tekisin, olisin perustellusti vastuussa häiriöstä. Mutta usein häiriköt eivät tajua muuta kuin vain omat tarpeensa, ja pilkkaavat muita yliherkiksi, koska ovat itse niin paatuneita ja turtuneita.
Ihmiset ei nykyaikana kerrassaan kunniota ketään, eivät pelkää mitään. Vaan ovat kaikinpuolin röyhkeitä. Olen joskus asunut vuosia häiriköden naapureina ja ollut ihan hermo-riekaleena viikottaisten biletysten takia ja myös yöllä tömistelyn ja parveke ja ikkunasauhuttelujen takia. Mutta uskoisin nykyään ketäväni paremmin, koska en ole naimisissa, ja koe siitäkin ahdistusta kaiken kukkaraksi, joka saa kaikki asiat kestämättömäksi, mitä silloin aikoinani koin ylen paljon.
Olen niin rauhallinen ihminen että en kestä monia paineita monilta puolilta yhtäaikaa. Työ, yöhäirinnät, sauhuhäirinnät ja mahdolliset entiset elämisen kuviot kaikki yhdessä mötikässä teki elämisestä ihan hirveää. En haluaisi asua kerrostalossa jos menisin joskus vielä naimisiin. En tosin usko, että minusta olisi vaimoksi. Olen niin kummallinen, laiska siivoamaan, ja unirytmi ei ole kunnossa koskaan ollutkaan, eikä ruokailu rytmitkään ole mun speciaalilaji. Kaikinpuolin en olen todellakaan vaimotyyppi, en ole ollenkaan huolehtivainen ihminen.
Kuitenkin jos joskus menen naimisiin, niin en halua vaatimuksia, en halua että minulta odotetaan sellaista mihin ei minusta ole. Haluan olla aviomiehellelleni rakastajatar, koko elämän ajan, ja kuuntelija ja keskustelija ja lähellä olija. Haluan olla ennenkaikkea läheinen fyyysiseti ja emotionaalisesti. En halua naimisiin ollakseni talouskone tai ollakseni elättäjä. Vaan ollakseni rakastaja ja rakastettu.
Mutta tämä on haihattelua, ja se kiepauttaa vatsani pohjaani fyysisesti, koska koen niin suuren pakahduksen sisälläni, siitä syystä että tämä tarve on minussa, ja joudun sen aina hyvästelemään, koska se ei ole minua varten. Siitä ei tulisi mitään. Olen erittäin vahva tunteinen ja tunnen vatsanvääntöjä ym.. hyvin helposti, tunteideni tähden. Mutta minulla ei ole mitään, muuta kuin Jumalan rakkaus. Ja minulla ei antaa kenellekään ihmiselle itsestäni mitään, minulla ei ole mitään. Minulla oli, mutta minulla ei ollut.
Olen erittäin tunteellinen, tunnen fyysisesti, tunnen kokonaisvaltaisesti. Elän koko olemuksellani, en ole kyyninen, se on mahdottomuus, vaan olen erittäin elävä. Kun liikutun, liikutun koko keholla, kun koen tunteita, niin koen ja eläydyn koko olemuksellani kaikkeen. Olen instrumentti, voin joskus Pyhn Hengen alaisena palvoa ja tanssia Hengessä, olen niin fyysisesti hänen valtaama, että Hänen koreografiansa valtaa minut. Tulen helposti vallatuksi, mutta en valtaudu sellaiseen johon en tunne lumousta.
Olisi ihana vain olla rakastettuna ja rakastajana, olisi ihana niin painautua puolisoa vasten. Olisi ihana antaa kehonsa, toisen omaksi, ja olla vallattu. Olisi ihana elää ja kokea naiseutensa lumous, ja kokea vielä mitä on Luojan suoma yhteys miehen ja naisen yhdistyessä rakkaudessa ja halussa. Jumalan kasvojen suopeudessa. Mutta ei ole kuin yksi oikea tuhansssta, kuka tahansa ei ole täydentäjäni. Siksi minä olen yksin, sillä tiedän että yksinäisyydessä minulla on jo Jeesus, hän on kaikki kaikessa, sisimmän täydentäjä ja täyttäjäni.
Tiedän varmasti sen että jos joku mies kiinnostuisi minusta, niin en todellakaan antaiisi vastakaikua. Minua ei kiinnosta tyrkyt. Minua ei kiinnosta hormoonivillitykset, ja mitkään omat aivoitelmat. Eivät todellakaan. Minä en antaisi mitään suopeutta sellaisille virityksille. Minä en itse asiassa taida olla kenestäkään kiinnostunut, tai olen tai olin. Mutta olen lopulta itseäni tutkiessani kuitenkin vain unelmaan ja fantasiaan unelmoitunut. Sillä en taida kyetä uskoa realistiseen todelliseen toteutuvuuteen.
Olen aivoittelija, mutta en innostu aikaansaada konkreettisia asioita. Mietin ja suunnittelen, pähkäilen ja laadin, mutta en saa aloitteita aikaiseksi. Olen pikkutarkka joissakin asioissa, ja jotkut on ihan hälläväliä. Semmonen olen aina ollut. Jotenkin kun teen jotain, haluan tehdä ison muutoksen, olen huono ylläpitämään tylsiä asioita kunnossa. Vaan haluan tehdä paljon muutoksia kerralla. Musta ei ole mukava toistella rutiineita. En syö ja nuku ja valvo rutiinimaisesti myöskään. Vaan ihan oman sisäisen voimavarani mukaan, mulla ei ole koskaan ollut missän asioissa mitään rytmejä.
Onko häiriköillä omasta mielestään joku oikeus häiritä? Minä en vaan ymmärrä sellaisia ihmisiä. Ihan kuin heillä ei ole pelkoa, eikä minkäänlaista omaatuntoa. Luulevatkohan he että, kun ovat paiskinnet töissä, on oikeus viikonloppuna möykätä. Eikö viikonloppu ole lopoa varten. Jos olisin töissä, en tosiaankaan kärsi meteliä ainoina vapaapäivinä, koska koko viikko on ollut stressiä. Eikä tosiaankaan möly laukaise sitä, vaan rauha ja lepo.
Jotkut ehkä kuvittelee että möly purkaa sen paketin mikä on sisimmässä. Mutta ei se niin ole. Sellaisten tyyppien pitäisi mennä erämaahan asumaan. Oppia mitä on hiljentyminen. Ihmiset haluaa paeta itseään. Miten metelissä muka ihminen rauhoittuu ja laukeaa viikon aikana kertyneistä tukoksista. Ehkä joillekin metelissä on eräänlaista huutoa, sielu huutaa, kun on niin paha olla. Ihminen ei huda, vaan antaa musiikin huutaa puolestaan ja samaistuu siihen, ajatellen että sillä tavalla tulisi hyvä olo.
Mutta ei se niin ole, siinä vain pahoittaa muidenkin mieliä piittaamattomuudella. Eikä todellakaan olo helpotu. Sitten tahdotaan ryypätä, ja paljon porukkaa ympärille. En tajua sellaista menoa. Minulle jos kasutuu painoja, niin paras apu on olla ihan hiljaa, ja hiljaisen musiikin, käsitellä sielua, niin että kyynelien vapautuessa, olo kevenee ja puhdistuu. Ei ole muuta keinoa löytää rauhaa. Mutta ihmiset ei taidakaan haluta rauhaa, vaan sekasortoa. Ja kuka saa aikaan sekasortoa? Itse paholainehan se on!
Mutta kun ihminen ei ole uskossa, ihminen ei tiedä rauhasta mitään. Ihminen ei silloin todellakaan ole rauhaa omistava, vaan rauhaton ylt'päältä ja sisikunnasta kokonansa. Eikö ihminen kaipaa rauhaa? Eikö ihminen kaipaa onnellisuutta ja tasapainoa elämäänsä? Ei ihminen melussa voi kohdata itseään. Itse jos olen kohdannut elämässä kriisin, ja joutunut jonkinlaiseen tilanteeseen, joilloin olen toiminut päättömästi, niin menee pari vuorokautta, saada taas sisäinen balanssi takaisin.
Mutta ihminen joka ei työviikkonsa jälkeen aseta itseään pariksi vuorokaudeksi rauhaa, vaan meteliin joutuu työviikkonsa aikana, siitä tokenemaan. Ja eipä se taida onnistuakaan niin. Ja niin aina vaan kasautuu lisää ja lisää. Sitten tulee kesälomat, ja juhlitaan joka päivä, parvekeen ovet auki ja häiritään sen edestä miten on sisimpään kertynyt jätettä ja tukosta. Mutta ei se sisin niin saa rauhaa. Sielu huutaa, mutta ei se apua saa, ellei sielu mene Jeesuksen luokse.
Ja se on paikka missä on oltava nöyrä ja hiljainen. Ihminen on pelkkä raato ilman pelastusta, raato joka huutaa, sielu joka hamuaa, ja imee kaikkea itseensä, sielu joka on kyltymötän ja pakahtunut. Joka ei rauhaa saa. Joka kulkee sokeudessa, ilman johdattajaa. Sokea tarvitsee paljon meteliä, koska ei näe. Mutta joka näkee, on saanut rauha, sillä hengellisesti uudestisyntynyt on saanut sisimpäänsä Jumalan Hengen, ja Jumalan Henki on valkeus.
Jumalan Henki on rauhan Henki. Paholaisen Henki on kaikkea muuta! Paholainen edustaa kaikkea pahaa, pimeyttä, rienaa, sortoa, piittamattomuutta ym... joka ei ole pelastunut, on pimeydessä, ja pimeyden valtakunnan isännän valta-alueella. Vain Jumalan lapsella on turva. Vain Jumalan lapsella on valkeus ja rauha.
Tosin jotkut uskovat on niin hölmöjä, että pauhaavat ylistysmusiikilla tahallisesti, että naapurit kuulisi että ollaan uskossa, ja kuvittelevat että kova ääninen musiikki saisi Jumalan siunaukset leviämään eteenpäin. Hö... möly mikä möly... Jotkut ajattelevat että kostetaan paha musiikki hengellisellä kovaäänisellä musiikilla. On sekin tapa toimia. Ei todellakaan se ole Jumalan mielen mukaista.
Nyt nuo alakertalaiset ovat vielä koventaneet voluumia entisestään. Ja mulla soi kuulokkeista mahdollisimman kovaa musiikki, jotta ei läpi kuuluisi tuo jytä, vaikka se kuuluu kyllä, ja tuoli tärisee. Tietenkin laitan ylös kaikki häirintä ajat, ja sitten vien kellon ajat ja päivämäärät kerralla isännöitsijälle. Seuraan nyt jonkun viikon tätä touhua, että jatkuuko tämä. (21.07)
Jaa kello on yli kymmenen jo illalla, ja jytä pauhaa...eikä mun kuulokkeet peitä tuota basson jytkettä. Kuitenkin mulla on nyt ollut pyhäpäivä. Tänään en ole tehnyt kotisivu-hommia enää. Yölllä tosin tein. Mutta en tänään, jotenkin koen että olen ollut rukouksen ilmapiirissä ja herkällä taajuudella koko päivän, siis olen antanut aikani Herralle, enkä ole omiani laittanut Hänen eteensä, vaan antanut Hänen olla tänään ensimmäinen. Meteli loppuikin jo - hyvä.
Tulee mieleeni että mua on haukuttu netissä empatiakyvyttömäksi. Mutta eikö se että olen hiljaa ja huomaavainen ole tosi empaattista. Sellanen joka ei välitä ja mölyää, eikä huomioi muita, on sellanen kyvytön henkilö. Minä suorastaan pelkäisin aiheuttaa häiriötä. Koska jos niin tekisin, olisin perustellusti vastuussa häiriöstä. Mutta usein häiriköt eivät tajua muuta kuin vain omat tarpeensa, ja pilkkaavat muita yliherkiksi, koska ovat itse niin paatuneita ja turtuneita.
Ihmiset ei nykyaikana kerrassaan kunniota ketään, eivät pelkää mitään. Vaan ovat kaikinpuolin röyhkeitä. Olen joskus asunut vuosia häiriköden naapureina ja ollut ihan hermo-riekaleena viikottaisten biletysten takia ja myös yöllä tömistelyn ja parveke ja ikkunasauhuttelujen takia. Mutta uskoisin nykyään ketäväni paremmin, koska en ole naimisissa, ja koe siitäkin ahdistusta kaiken kukkaraksi, joka saa kaikki asiat kestämättömäksi, mitä silloin aikoinani koin ylen paljon.
Olen niin rauhallinen ihminen että en kestä monia paineita monilta puolilta yhtäaikaa. Työ, yöhäirinnät, sauhuhäirinnät ja mahdolliset entiset elämisen kuviot kaikki yhdessä mötikässä teki elämisestä ihan hirveää. En haluaisi asua kerrostalossa jos menisin joskus vielä naimisiin. En tosin usko, että minusta olisi vaimoksi. Olen niin kummallinen, laiska siivoamaan, ja unirytmi ei ole kunnossa koskaan ollutkaan, eikä ruokailu rytmitkään ole mun speciaalilaji. Kaikinpuolin en olen todellakaan vaimotyyppi, en ole ollenkaan huolehtivainen ihminen.
Kuitenkin jos joskus menen naimisiin, niin en halua vaatimuksia, en halua että minulta odotetaan sellaista mihin ei minusta ole. Haluan olla aviomiehellelleni rakastajatar, koko elämän ajan, ja kuuntelija ja keskustelija ja lähellä olija. Haluan olla ennenkaikkea läheinen fyyysiseti ja emotionaalisesti. En halua naimisiin ollakseni talouskone tai ollakseni elättäjä. Vaan ollakseni rakastaja ja rakastettu.
Mutta tämä on haihattelua, ja se kiepauttaa vatsani pohjaani fyysisesti, koska koen niin suuren pakahduksen sisälläni, siitä syystä että tämä tarve on minussa, ja joudun sen aina hyvästelemään, koska se ei ole minua varten. Siitä ei tulisi mitään. Olen erittäin vahva tunteinen ja tunnen vatsanvääntöjä ym.. hyvin helposti, tunteideni tähden. Mutta minulla ei ole mitään, muuta kuin Jumalan rakkaus. Ja minulla ei antaa kenellekään ihmiselle itsestäni mitään, minulla ei ole mitään. Minulla oli, mutta minulla ei ollut.
Olen erittäin tunteellinen, tunnen fyysisesti, tunnen kokonaisvaltaisesti. Elän koko olemuksellani, en ole kyyninen, se on mahdottomuus, vaan olen erittäin elävä. Kun liikutun, liikutun koko keholla, kun koen tunteita, niin koen ja eläydyn koko olemuksellani kaikkeen. Olen instrumentti, voin joskus Pyhn Hengen alaisena palvoa ja tanssia Hengessä, olen niin fyysisesti hänen valtaama, että Hänen koreografiansa valtaa minut. Tulen helposti vallatuksi, mutta en valtaudu sellaiseen johon en tunne lumousta.
Olisi ihana vain olla rakastettuna ja rakastajana, olisi ihana niin painautua puolisoa vasten. Olisi ihana antaa kehonsa, toisen omaksi, ja olla vallattu. Olisi ihana elää ja kokea naiseutensa lumous, ja kokea vielä mitä on Luojan suoma yhteys miehen ja naisen yhdistyessä rakkaudessa ja halussa. Jumalan kasvojen suopeudessa. Mutta ei ole kuin yksi oikea tuhansssta, kuka tahansa ei ole täydentäjäni. Siksi minä olen yksin, sillä tiedän että yksinäisyydessä minulla on jo Jeesus, hän on kaikki kaikessa, sisimmän täydentäjä ja täyttäjäni.
Tiedän varmasti sen että jos joku mies kiinnostuisi minusta, niin en todellakaan antaiisi vastakaikua. Minua ei kiinnosta tyrkyt. Minua ei kiinnosta hormoonivillitykset, ja mitkään omat aivoitelmat. Eivät todellakaan. Minä en antaisi mitään suopeutta sellaisille virityksille. Minä en itse asiassa taida olla kenestäkään kiinnostunut, tai olen tai olin. Mutta olen lopulta itseäni tutkiessani kuitenkin vain unelmaan ja fantasiaan unelmoitunut. Sillä en taida kyetä uskoa realistiseen todelliseen toteutuvuuteen.
Olen aivoittelija, mutta en innostu aikaansaada konkreettisia asioita. Mietin ja suunnittelen, pähkäilen ja laadin, mutta en saa aloitteita aikaiseksi. Olen pikkutarkka joissakin asioissa, ja jotkut on ihan hälläväliä. Semmonen olen aina ollut. Jotenkin kun teen jotain, haluan tehdä ison muutoksen, olen huono ylläpitämään tylsiä asioita kunnossa. Vaan haluan tehdä paljon muutoksia kerralla. Musta ei ole mukava toistella rutiineita. En syö ja nuku ja valvo rutiinimaisesti myöskään. Vaan ihan oman sisäisen voimavarani mukaan, mulla ei ole koskaan ollut missän asioissa mitään rytmejä.
Onko häiriköillä omasta mielestään joku oikeus häiritä? Minä en vaan ymmärrä sellaisia ihmisiä. Ihan kuin heillä ei ole pelkoa, eikä minkäänlaista omaatuntoa. Luulevatkohan he että, kun ovat paiskinnet töissä, on oikeus viikonloppuna möykätä. Eikö viikonloppu ole lopoa varten. Jos olisin töissä, en tosiaankaan kärsi meteliä ainoina vapaapäivinä, koska koko viikko on ollut stressiä. Eikä tosiaankaan möly laukaise sitä, vaan rauha ja lepo.
Jotkut ehkä kuvittelee että möly purkaa sen paketin mikä on sisimmässä. Mutta ei se niin ole. Sellaisten tyyppien pitäisi mennä erämaahan asumaan. Oppia mitä on hiljentyminen. Ihmiset haluaa paeta itseään. Miten metelissä muka ihminen rauhoittuu ja laukeaa viikon aikana kertyneistä tukoksista. Ehkä joillekin metelissä on eräänlaista huutoa, sielu huutaa, kun on niin paha olla. Ihminen ei huda, vaan antaa musiikin huutaa puolestaan ja samaistuu siihen, ajatellen että sillä tavalla tulisi hyvä olo.
Mutta ei se niin ole, siinä vain pahoittaa muidenkin mieliä piittaamattomuudella. Eikä todellakaan olo helpotu. Sitten tahdotaan ryypätä, ja paljon porukkaa ympärille. En tajua sellaista menoa. Minulle jos kasutuu painoja, niin paras apu on olla ihan hiljaa, ja hiljaisen musiikin, käsitellä sielua, niin että kyynelien vapautuessa, olo kevenee ja puhdistuu. Ei ole muuta keinoa löytää rauhaa. Mutta ihmiset ei taidakaan haluta rauhaa, vaan sekasortoa. Ja kuka saa aikaan sekasortoa? Itse paholainehan se on!
Mutta kun ihminen ei ole uskossa, ihminen ei tiedä rauhasta mitään. Ihminen ei silloin todellakaan ole rauhaa omistava, vaan rauhaton ylt'päältä ja sisikunnasta kokonansa. Eikö ihminen kaipaa rauhaa? Eikö ihminen kaipaa onnellisuutta ja tasapainoa elämäänsä? Ei ihminen melussa voi kohdata itseään. Itse jos olen kohdannut elämässä kriisin, ja joutunut jonkinlaiseen tilanteeseen, joilloin olen toiminut päättömästi, niin menee pari vuorokautta, saada taas sisäinen balanssi takaisin.
Mutta ihminen joka ei työviikkonsa jälkeen aseta itseään pariksi vuorokaudeksi rauhaa, vaan meteliin joutuu työviikkonsa aikana, siitä tokenemaan. Ja eipä se taida onnistuakaan niin. Ja niin aina vaan kasautuu lisää ja lisää. Sitten tulee kesälomat, ja juhlitaan joka päivä, parvekeen ovet auki ja häiritään sen edestä miten on sisimpään kertynyt jätettä ja tukosta. Mutta ei se sisin niin saa rauhaa. Sielu huutaa, mutta ei se apua saa, ellei sielu mene Jeesuksen luokse.
Ja se on paikka missä on oltava nöyrä ja hiljainen. Ihminen on pelkkä raato ilman pelastusta, raato joka huutaa, sielu joka hamuaa, ja imee kaikkea itseensä, sielu joka on kyltymötän ja pakahtunut. Joka ei rauhaa saa. Joka kulkee sokeudessa, ilman johdattajaa. Sokea tarvitsee paljon meteliä, koska ei näe. Mutta joka näkee, on saanut rauha, sillä hengellisesti uudestisyntynyt on saanut sisimpäänsä Jumalan Hengen, ja Jumalan Henki on valkeus.
Jumalan Henki on rauhan Henki. Paholaisen Henki on kaikkea muuta! Paholainen edustaa kaikkea pahaa, pimeyttä, rienaa, sortoa, piittamattomuutta ym... joka ei ole pelastunut, on pimeydessä, ja pimeyden valtakunnan isännän valta-alueella. Vain Jumalan lapsella on turva. Vain Jumalan lapsella on valkeus ja rauha.
Tosin jotkut uskovat on niin hölmöjä, että pauhaavat ylistysmusiikilla tahallisesti, että naapurit kuulisi että ollaan uskossa, ja kuvittelevat että kova ääninen musiikki saisi Jumalan siunaukset leviämään eteenpäin. Hö... möly mikä möly... Jotkut ajattelevat että kostetaan paha musiikki hengellisellä kovaäänisellä musiikilla. On sekin tapa toimia. Ei todellakaan se ole Jumalan mielen mukaista.
Nyt nuo alakertalaiset ovat vielä koventaneet voluumia entisestään. Ja mulla soi kuulokkeista mahdollisimman kovaa musiikki, jotta ei läpi kuuluisi tuo jytä, vaikka se kuuluu kyllä, ja tuoli tärisee. Tietenkin laitan ylös kaikki häirintä ajat, ja sitten vien kellon ajat ja päivämäärät kerralla isännöitsijälle. Seuraan nyt jonkun viikon tätä touhua, että jatkuuko tämä. (21.07)
Jaa kello on yli kymmenen jo illalla, ja jytä pauhaa...eikä mun kuulokkeet peitä tuota basson jytkettä. Kuitenkin mulla on nyt ollut pyhäpäivä. Tänään en ole tehnyt kotisivu-hommia enää. Yölllä tosin tein. Mutta en tänään, jotenkin koen että olen ollut rukouksen ilmapiirissä ja herkällä taajuudella koko päivän, siis olen antanut aikani Herralle, enkä ole omiani laittanut Hänen eteensä, vaan antanut Hänen olla tänään ensimmäinen. Meteli loppuikin jo - hyvä.
" Ikävävöin sinua pohjattomasti " ~ rukousrunoLauantai 08.04.2006 19:59
Minä ikävöin sinua joka olet minussa,
minä ikävöin niin saada unohtaa surun ja huolen.
Elämän karuisuuden ja yksinäisyyden.
Minä ikävöin sitä rakkautta, olla sen huomassa,
sen tuudittuksessa, ainaisesti, pois tästä
minkä minua estää ja pidättelee.
Minä ikävöin lämmintä ja pehmeää pilveä,
johon voin painautua hengessä, ja olla
vapaa tästä kehon vankilan otteesta.
Minä ikävöin utuisuutta, joka on kirkkautta,
ja rakkautta. Sitä valoa ja puhtautta, joka
taivaan kamaran sisäpuolella odottaa minua.
Minä ikävöin, sillä maa ei anna sitä mitä
halajan. Minä kaipaan sitä mikä on sisäpuolellani,
sitä jonka oma olen sisimmässäni.
Minä ikävöin sitä kotimaata, joka ei ole tämä
katoava tellus. Vaan kaikki atomi, se muuntuu
ja hajoaa, eikä se kestä ainiaan.
Minä ikävöin taivaan Jerusalemia, ikävöin
Jumalan valtakuntaa sisimmässä, minun sisimpäni
koti siellä, ei katoavassa olemuksessa.
Minun sieluni ei ole minun omani, vaan Hänen
joka kaipaa minua, ja haluaa olla yhteydessäni,
jonka tahtoa on niin vaikea toteuttaa.
Minä ikävöin, ei minussa ole mitään, mitä
tavoitella, ei mitä tahdoin, vaan Hän tavoitteli, ja
houkutteli minut läheisyyteensä ja siihen jäin kiinni.
Minä ikävöin tuntemaani totuutta, sen paulaan jäin,
sillä totuuden viinipuuhun tulin oksastetuksi, ja kun
vain voisin sitä hedelmää kantaa elämälläni turhalla.
Minä ikävöin kesää, loistetta auringon, sen hehkua
joka mitötöi oman voimani ja saa minut hiukomaan,
ja läkähtymään, huomatessani heikkouteni.
Minä ikävöin tuntea suuren taivaan Jumalan,
ja pienen mitättömän toimeksi saattajan, joka vaan
Häntä kuuntelin ja olisin uskollinen kaikessa.
Minä ikävöin Häntä, koska muuta ei ole, miksi muuta
minä voisin saada, niin hyvää kuin Hän on, sillä
suurempaa ei ole joka minut voisi haltuunsa ottaa.
Minä ihoni ja minut tunteeni kaipaa, sydämen
aisteja, ja katsetta palavaa, mutta tiedän, että minun
sydän on elävä ja katse palava, minulla on se.
Mitä kaipaankin ja ikävöin, se on minussa, sitä en
tarvitse, koska minä olen sitä täynnä, ja sisimpäni omistaja
on minut sytyttänyt elääkseen ikävöidäkseni Häntä.
Kyllä minun aistimeni ikävöivät tuntea tuntea tuntea..
Mutta minun elämäni on luopumista, olen valinnut sen
osan ja tiedän että se on minulle valituin ja sopivin osa.
Minulla on ikävä kaukaisuuteen, minä nautin hymneistä,
nautin harmoniasta, joka ylentää sydämeni taivaallisiin,
joka saa sydämeni tihkumaan suolaa ja vettä.
Minulla on niin ikävä vain.. niin ikävä sinua..
sydämeni kaipaa ja turvautuu sinuun, sydämeni on
sinun, riudun kun en tahdo muuta kuin sinua vain.
Sua Jeesus ikävöin, mun pelastajain. Sua mä ikävöin,
sun lähelles, sun täydelliseen valtakuntaasi, jossa keho
ei ole vankila, vaan saan olla ainiaan vapaa kytköksistä.
Sua halajan, sua iankaikkinen Luojani, joka minut teit ja
kutkuit luoksesi, ja teit minusta tälläisen tämän maailman
silmissä roskan ja kelpaamattoman lapsosen.
Mutta sisisimmässäni hyvin erikoislaatuisen, joka enkestä
sortoa, ja maailmaa - sen vankilaa. Vaan kaipaan vapautta,
ja siksi olen armollinen sisimmälleni, vaan en haluilleni.
Tahdon minä ja ikävöin muutakin, mutta en jaksa tavoitella
kuin sua Jeesus, en jaksa laittaa hanttiin sinulle, en jaksa
väsyttää itseäni maailman edessä, turhanaisuutta haluten.
Sillä Isä, sinä olet minussa, ja minä sinussa, siis olen
viikunapuussasi, joka on Jeesus Herra. Sinä teet minussa
haluamasi muodon, ja en halua vastustaa ja murehtua.
Miksi Isä, tahtoisin murehtua maailman tähden, sen vuoksi,
kun osa olevaisuudestani ikövöitsee. Sua mä halajan, en
vain osaa määritellä miksi tulen niin suruisaksi .
Isä, olet minussa, ja tunnet mun kaikkeni, ja tiedät mitä
kiellän ja estän. Ja sinä tiedät että valitsen sen sinun
suuremman tarkoituksesi tuntemisen ja toteuttamisen tähden.
Kun sinä tahdot, olen valmis, sinun tahtosi tapahtukoon.
Isäni, olen tyttäresi, ja olen aina, ja tulen olemaankin. Ja sinä
olet lunastajani, ja omistajani ja ilman sinua en mitään olisi.
* * tässä kohtaa rukous vaihtui itsestään toisenlaiseksi * *
(Tämä on siis toinen rukous heti perään, heti tuon ensimmäisen jälkeen)
Eli sen otsikko voisi olla:
" Kuin meri, arvoitus olen " ~ rukousruno
Taivas, sinun edessäsi olen kuin suolainen syvä vesi,
kun luot valosi minuun, ei löydy minussa pohjaa ja syvyyttä.
Niin tutkimaton en sinun luotaava työsi minussa, etten
löydä mitään pohjaa itsestäni, ihmettelen vain sitä ikävän
ja kyynelien määrää, mikä täyttää aina minua kuin
merta vetoisuudessaan. Sinun eteesi, sinun eteesi -
oi Luojani levittäydyn, kuin suolainen vesi.
Hiun suolassa, sisimpääni janottaa enempi ikävän halu. Nousta
meren keskeltä, ja olla sinun tykänäsi, joka sateen annat alas,
sisimpään, ja tiedät suolameretkin, mistä ne muodostuvat ja
kuinka ne syövyttävätkään pois katoavan raudan. Miten syvä ja
sininen se onkaan, kun sinun valokeilasi osuvatkaan minuun.
Tulen tykösi, kun luot katseesi sisimpääni, tulen sinun
eteesi, kun sinun säteesi luovii minua, ja niin minä hetken
ajan saan kokea ihanaa hehkuasi, kunnes valosi saan
sisimpäni kirveltämään, suolan tarttuessa minuun kiinni.
Mereni on tyyni, saavuttanut sellaisen pohjattomuuden,
että en halua tuhaan aiheuttaa kaaosta, sillä mitään
ei siitä paljastuisikaan alta, vain pohjattomuuteni. Olen
sun Herrani, olen sun omasi Pyhä. Sun olen Pyhä, omasi
olen ja en halua olla vahva ja en halua olevainen, vaan
tahdon, jaa kaikkeni, jaa kaikkesi, minä olen sinun ja sinä
minun ja minussa. Ylistetty Jeesus, Ylistetty Jumalan henki,
Ylistetty Isä Kaikkivaltias. Sinulle Kunnia ja Ylistys.
Isäni, sinä olet lohtuni, ja turvani, mitä yksinäisempi olen,
sitä enempi turvaan Sinuun, sitä enmpi sua kaipaa. Sitä enempi
sinuun samaistun Jeesus, mun Herrani, mun Paimeneni. Isä,
en tiedä mitä varten elän, muuta kuin Sinua varten. Isä en tiedä,
pitääkö minun mitään, koska sinä tahdot minun pitäytyvän
Sinussa itseni. Tämä Isäni, on Pyhän hengen tuoma rukous-
runo, sillä en osaa itsessäni runoilla ja ylistää sinua kauniisti.
Isä minä rakastan Pyhää Henkeäsi, kohtaa minua Herra!
Minä ikävöitsin ja en saanut taaskaan sanottua tyhjilleni,
itseäni, vaan sen olevaisuus pysyy minussa aina. Ja minun
ikäväni tiedostaminen väsyttää minut, saa minut hiljenemään
ja etsimään sinua Jeesus. Saa minut unohtamaan tämän
maailman sidokset, jotka tulisivat tärvelemään sisintäni.
En kaipaa myrskyä, se tulee jos menen sinne minne ei pitäisi.
Sinä Jeesus olit veneessä ja nukuit, kun oli myrsky. Mutta sinä
asetit myrskyn Sanallasi. Isä, Sinuun katsomalla kaikki tyyntyy
ja rauhoittuu. Meren alla syvässä saattaa olla pyörteitä ja
virtoja, mutta pinta on tyyni ja heijastava sinusta Luoja. Sinä
asetat Sanallasi myrskyt ja meren. Maailma pauhaa, ja
elää kaaoksessa, mutta sinussa on rauha, ja minä hiun
kun vuodan suolaa ja vettä virtana, sillä olen siinä kokonaan.
Kuka muukaan voi syvää merta asettaa kuin olevaisuuksien Luoja?
Kuka voi tutkimattomien merten syvänteiden arvoituksia tuntea?
Kuka muu kuin Hän joka on Minussa, ja kenessä minä olen?
Joka on alusta ollut ja tulee muuttamaan minut uudeksi vielä.
Tämä oli siis rukous Pyhän Hengen vaikutuksessa.
Ei järjellistä ollenkaan tosiaankaan.
minä ikävöin niin saada unohtaa surun ja huolen.
Elämän karuisuuden ja yksinäisyyden.
Minä ikävöin sitä rakkautta, olla sen huomassa,
sen tuudittuksessa, ainaisesti, pois tästä
minkä minua estää ja pidättelee.
Minä ikävöin lämmintä ja pehmeää pilveä,
johon voin painautua hengessä, ja olla
vapaa tästä kehon vankilan otteesta.
Minä ikävöin utuisuutta, joka on kirkkautta,
ja rakkautta. Sitä valoa ja puhtautta, joka
taivaan kamaran sisäpuolella odottaa minua.
Minä ikävöin, sillä maa ei anna sitä mitä
halajan. Minä kaipaan sitä mikä on sisäpuolellani,
sitä jonka oma olen sisimmässäni.
Minä ikävöin sitä kotimaata, joka ei ole tämä
katoava tellus. Vaan kaikki atomi, se muuntuu
ja hajoaa, eikä se kestä ainiaan.
Minä ikävöin taivaan Jerusalemia, ikävöin
Jumalan valtakuntaa sisimmässä, minun sisimpäni
koti siellä, ei katoavassa olemuksessa.
Minun sieluni ei ole minun omani, vaan Hänen
joka kaipaa minua, ja haluaa olla yhteydessäni,
jonka tahtoa on niin vaikea toteuttaa.
Minä ikävöin, ei minussa ole mitään, mitä
tavoitella, ei mitä tahdoin, vaan Hän tavoitteli, ja
houkutteli minut läheisyyteensä ja siihen jäin kiinni.
Minä ikävöin tuntemaani totuutta, sen paulaan jäin,
sillä totuuden viinipuuhun tulin oksastetuksi, ja kun
vain voisin sitä hedelmää kantaa elämälläni turhalla.
Minä ikävöin kesää, loistetta auringon, sen hehkua
joka mitötöi oman voimani ja saa minut hiukomaan,
ja läkähtymään, huomatessani heikkouteni.
Minä ikävöin tuntea suuren taivaan Jumalan,
ja pienen mitättömän toimeksi saattajan, joka vaan
Häntä kuuntelin ja olisin uskollinen kaikessa.
Minä ikävöin Häntä, koska muuta ei ole, miksi muuta
minä voisin saada, niin hyvää kuin Hän on, sillä
suurempaa ei ole joka minut voisi haltuunsa ottaa.
Minä ihoni ja minut tunteeni kaipaa, sydämen
aisteja, ja katsetta palavaa, mutta tiedän, että minun
sydän on elävä ja katse palava, minulla on se.
Mitä kaipaankin ja ikävöin, se on minussa, sitä en
tarvitse, koska minä olen sitä täynnä, ja sisimpäni omistaja
on minut sytyttänyt elääkseen ikävöidäkseni Häntä.
Kyllä minun aistimeni ikävöivät tuntea tuntea tuntea..
Mutta minun elämäni on luopumista, olen valinnut sen
osan ja tiedän että se on minulle valituin ja sopivin osa.
Minulla on ikävä kaukaisuuteen, minä nautin hymneistä,
nautin harmoniasta, joka ylentää sydämeni taivaallisiin,
joka saa sydämeni tihkumaan suolaa ja vettä.
Minulla on niin ikävä vain.. niin ikävä sinua..
sydämeni kaipaa ja turvautuu sinuun, sydämeni on
sinun, riudun kun en tahdo muuta kuin sinua vain.
Sua Jeesus ikävöin, mun pelastajain. Sua mä ikävöin,
sun lähelles, sun täydelliseen valtakuntaasi, jossa keho
ei ole vankila, vaan saan olla ainiaan vapaa kytköksistä.
Sua halajan, sua iankaikkinen Luojani, joka minut teit ja
kutkuit luoksesi, ja teit minusta tälläisen tämän maailman
silmissä roskan ja kelpaamattoman lapsosen.
Mutta sisisimmässäni hyvin erikoislaatuisen, joka enkestä
sortoa, ja maailmaa - sen vankilaa. Vaan kaipaan vapautta,
ja siksi olen armollinen sisimmälleni, vaan en haluilleni.
Tahdon minä ja ikävöin muutakin, mutta en jaksa tavoitella
kuin sua Jeesus, en jaksa laittaa hanttiin sinulle, en jaksa
väsyttää itseäni maailman edessä, turhanaisuutta haluten.
Sillä Isä, sinä olet minussa, ja minä sinussa, siis olen
viikunapuussasi, joka on Jeesus Herra. Sinä teet minussa
haluamasi muodon, ja en halua vastustaa ja murehtua.
Miksi Isä, tahtoisin murehtua maailman tähden, sen vuoksi,
kun osa olevaisuudestani ikövöitsee. Sua mä halajan, en
vain osaa määritellä miksi tulen niin suruisaksi .
Isä, olet minussa, ja tunnet mun kaikkeni, ja tiedät mitä
kiellän ja estän. Ja sinä tiedät että valitsen sen sinun
suuremman tarkoituksesi tuntemisen ja toteuttamisen tähden.
Kun sinä tahdot, olen valmis, sinun tahtosi tapahtukoon.
Isäni, olen tyttäresi, ja olen aina, ja tulen olemaankin. Ja sinä
olet lunastajani, ja omistajani ja ilman sinua en mitään olisi.
* * tässä kohtaa rukous vaihtui itsestään toisenlaiseksi * *
(Tämä on siis toinen rukous heti perään, heti tuon ensimmäisen jälkeen)
Eli sen otsikko voisi olla:
" Kuin meri, arvoitus olen " ~ rukousruno
Taivas, sinun edessäsi olen kuin suolainen syvä vesi,
kun luot valosi minuun, ei löydy minussa pohjaa ja syvyyttä.
Niin tutkimaton en sinun luotaava työsi minussa, etten
löydä mitään pohjaa itsestäni, ihmettelen vain sitä ikävän
ja kyynelien määrää, mikä täyttää aina minua kuin
merta vetoisuudessaan. Sinun eteesi, sinun eteesi -
oi Luojani levittäydyn, kuin suolainen vesi.
Hiun suolassa, sisimpääni janottaa enempi ikävän halu. Nousta
meren keskeltä, ja olla sinun tykänäsi, joka sateen annat alas,
sisimpään, ja tiedät suolameretkin, mistä ne muodostuvat ja
kuinka ne syövyttävätkään pois katoavan raudan. Miten syvä ja
sininen se onkaan, kun sinun valokeilasi osuvatkaan minuun.
Tulen tykösi, kun luot katseesi sisimpääni, tulen sinun
eteesi, kun sinun säteesi luovii minua, ja niin minä hetken
ajan saan kokea ihanaa hehkuasi, kunnes valosi saan
sisimpäni kirveltämään, suolan tarttuessa minuun kiinni.
Mereni on tyyni, saavuttanut sellaisen pohjattomuuden,
että en halua tuhaan aiheuttaa kaaosta, sillä mitään
ei siitä paljastuisikaan alta, vain pohjattomuuteni. Olen
sun Herrani, olen sun omasi Pyhä. Sun olen Pyhä, omasi
olen ja en halua olla vahva ja en halua olevainen, vaan
tahdon, jaa kaikkeni, jaa kaikkesi, minä olen sinun ja sinä
minun ja minussa. Ylistetty Jeesus, Ylistetty Jumalan henki,
Ylistetty Isä Kaikkivaltias. Sinulle Kunnia ja Ylistys.
Isäni, sinä olet lohtuni, ja turvani, mitä yksinäisempi olen,
sitä enempi turvaan Sinuun, sitä enmpi sua kaipaa. Sitä enempi
sinuun samaistun Jeesus, mun Herrani, mun Paimeneni. Isä,
en tiedä mitä varten elän, muuta kuin Sinua varten. Isä en tiedä,
pitääkö minun mitään, koska sinä tahdot minun pitäytyvän
Sinussa itseni. Tämä Isäni, on Pyhän hengen tuoma rukous-
runo, sillä en osaa itsessäni runoilla ja ylistää sinua kauniisti.
Isä minä rakastan Pyhää Henkeäsi, kohtaa minua Herra!
Minä ikävöitsin ja en saanut taaskaan sanottua tyhjilleni,
itseäni, vaan sen olevaisuus pysyy minussa aina. Ja minun
ikäväni tiedostaminen väsyttää minut, saa minut hiljenemään
ja etsimään sinua Jeesus. Saa minut unohtamaan tämän
maailman sidokset, jotka tulisivat tärvelemään sisintäni.
En kaipaa myrskyä, se tulee jos menen sinne minne ei pitäisi.
Sinä Jeesus olit veneessä ja nukuit, kun oli myrsky. Mutta sinä
asetit myrskyn Sanallasi. Isä, Sinuun katsomalla kaikki tyyntyy
ja rauhoittuu. Meren alla syvässä saattaa olla pyörteitä ja
virtoja, mutta pinta on tyyni ja heijastava sinusta Luoja. Sinä
asetat Sanallasi myrskyt ja meren. Maailma pauhaa, ja
elää kaaoksessa, mutta sinussa on rauha, ja minä hiun
kun vuodan suolaa ja vettä virtana, sillä olen siinä kokonaan.
Kuka muukaan voi syvää merta asettaa kuin olevaisuuksien Luoja?
Kuka voi tutkimattomien merten syvänteiden arvoituksia tuntea?
Kuka muu kuin Hän joka on Minussa, ja kenessä minä olen?
Joka on alusta ollut ja tulee muuttamaan minut uudeksi vielä.
Tämä oli siis rukous Pyhän Hengen vaikutuksessa.
Ei järjellistä ollenkaan tosiaankaan.
Aivan ihania palvonta lauluja Herralle...Perjantai 07.04.2006 23:43
Rakastan seuraavaa laulua..., tämä laulua saa melkein itkemään, se todella vaikuttaa syvällisesti, se on niin harmoninen ja korkeatasoinen aivan ihana laulu unohtamatta musiikkia! :
* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Joel%20Chernoff/Joel_Chernoff-Come_Dance_With_Me.mp3
Joka alkaa seuraavalla predulella, esisävellyksellä, joka johdattaa tuohon ylläolevaan lauluun sisälle:
* * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Joel%20Chernoff/Joel_Chernoff-Prelude_Be_Stil_My_Soul.mp3
(nämä on nettiradiosta, stationripperillä taltioituja hymnejä ~ 128 bit, sen parempaa laatua ei ole, huippulaatu olisi mahdollista saada 320 bittiä, mutta eivät lähetä niin korkea laatuisina ulos miltään kanavilta.)
ps. Tämä on Messiaaninen laulu, jossa palvotaan Jeshuaa
* * * * *
Kauniita ihania palvontalauluja... (9.4)
* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Tina_Bolinger/Tina_Bolinger-Hymn_of_Worship.mp3
* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Tina_Bolinger/Tina_Bolinger-The_Sacrifice.mp3
* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/
* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Joel%20Chernoff/Joel_Chernoff-Come_Dance_With_Me.mp3
Joka alkaa seuraavalla predulella, esisävellyksellä, joka johdattaa tuohon ylläolevaan lauluun sisälle:
* * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Joel%20Chernoff/Joel_Chernoff-Prelude_Be_Stil_My_Soul.mp3
(nämä on nettiradiosta, stationripperillä taltioituja hymnejä ~ 128 bit, sen parempaa laatua ei ole, huippulaatu olisi mahdollista saada 320 bittiä, mutta eivät lähetä niin korkea laatuisina ulos miltään kanavilta.)
ps. Tämä on Messiaaninen laulu, jossa palvotaan Jeshuaa
* * * * *
Kauniita ihania palvontalauluja... (9.4)
* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Tina_Bolinger/Tina_Bolinger-Hymn_of_Worship.mp3
* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Tina_Bolinger/Tina_Bolinger-The_Sacrifice.mp3
* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/
Sivustojeni toteutus kerrontaa. (7 vrk:si)Torstai 06.04.2006 16:48
Katos kun tämä galleria sivusto on eräässä linkkikokoelmassa sentään viidennes tilastossa ja nousee yhä tilastoissa, kummastelen sitä, se puhuu omaa kieltä. Arvioisin että menee tätä vauhtia kuukausi niin sivuni on kolmas ja vuosi kun ne on top ykkösenä tuhannen .... noo.... tai nooo, varmaan systeemit muuttuu, ja sitten sijoitus sijat menee nurin päin, tai kaikki laskurit mitätöityy. Olisi se kurjaa. Kumpa mie oppisin tekemään php- sivuja joissa olisi lehtiöitä, niin kuin täällläkin. Ettei tarvitsisi frameja. Mutta kun en ossaa sellasta, on pakko veivata framejen kanssa.
Niin minun uudet sivuni on ulkoasultaan ja rakenteeltaan kokonaan valmiit, ja seuraavaksi eli huomenissa, alan kuviani käsittelemään. Siihen että saan kuvat laitetuksi, menee vajaa viikko, ehkä kolmisen vuorokautta. Yksi muokkaamisiin, toinen testailuihin ja ihailuun ja kolmas siihen että monistan kaikkiin kuvalinkkeihin, ne lisäyskoodin etu ja takaliitteisiin, ja keskellekin, mikäli on tarvis. Siis voin hetkessä rimpsuttaa coffeecupilla samat kodin vaikka kuinka moneen html- dokumenttiin kerralla. Kun saa yhden mallisivun valmiiksi niin siitä se lähtee.
Mulla on ihan oikeasti tosi upeat sivut, aivan erlaiset kuin viimeksi. ne ei muistuta alkuvuotisia sivuja ollenkaan. Kurjaa kun se IE, inhoaa java-kehoitteita. Mutta ei voi mitään. Onneksi on selaimia, jotka ei urputa olemattomista. Kuten opera ja firefox ja mozilla. On hienot valikotkin. Tosin alunperin tahdoin hieman erinäköiset sivut, enemmän transparamenttimaisia valikoita, ja hieman kevyempää vihreää sivulle.
Mutta ilmeisesti näin oli hyvä toteutua. Alunperinhän ideani oli ainoastaan tehdä yksi aukeaman, jossa kaikki valikot rimmaa jotenkin ja kuvat asettuu omiin lokeroihin ym. Mutta kaikki laajenikin. Ja näyttää siltä että alkusivuni jääkin sivuun. On neljä eri sivustoa, ja ne on linkitetty toisiinsa, mutta tietty kansio systeemi olis tosi kiva, jolla ne ne neljä voisi avata erillisesti, vähän kuten tässäkin on galleriassa on. Voi olla että kirjoitus ja linkkisivulla on turhaan kahdet samat valikot. Voi olla hyväksi toinen ottaa pois.
Mutta sitten haluan käyttöön toisen kehyksen. Mutta mihin? Ja sen taustan päälle ei voi kirjoittaa, ja sitä en tahdo vihreäksi variaatioltaan, sillä pidän tähkistä. Eli olkoon toistaiseksi ne yhdessä. Toisaalta voisin laittaa linkkivalikon eri kehykseen, kuin mihin linkkisivut aukenevat. Mutta kehyksen leveys ei riitä dokumentin näyttämiseen. Ellen kapoista dokumentin tableja. Ja en halua niin tehdä. Tai sitten käännän linkkivalikkoa , ja asetan sen kuten tässä aivoittelen.
Mutta ehkä en toteuta sitä. Voi olla että luovun yhdestä sivustosta, ja käytän linkkikokelmaa ja kirjoituksiani samassa ikkunassa, En tiedä vielä mitä tekisin? Ehkä en tee niin. Vaan poistan jossain vaiheessa toisen, joka ei kuulu sivuston nimeen. Sitten pitää olla siihen tilaan jotakin keksittynä. Mutta sillä ei ole kiire. Tietäisimpä miten sukkelaan ne aukenevat muille, siitä saisi osviittaa tuleville ratkaisuille. Nämä asiat vaan kloksahtaa sitten kohdalleen, kuten pitääkin.
Niin minun uudet sivuni on ulkoasultaan ja rakenteeltaan kokonaan valmiit, ja seuraavaksi eli huomenissa, alan kuviani käsittelemään. Siihen että saan kuvat laitetuksi, menee vajaa viikko, ehkä kolmisen vuorokautta. Yksi muokkaamisiin, toinen testailuihin ja ihailuun ja kolmas siihen että monistan kaikkiin kuvalinkkeihin, ne lisäyskoodin etu ja takaliitteisiin, ja keskellekin, mikäli on tarvis. Siis voin hetkessä rimpsuttaa coffeecupilla samat kodin vaikka kuinka moneen html- dokumenttiin kerralla. Kun saa yhden mallisivun valmiiksi niin siitä se lähtee.
Mulla on ihan oikeasti tosi upeat sivut, aivan erlaiset kuin viimeksi. ne ei muistuta alkuvuotisia sivuja ollenkaan. Kurjaa kun se IE, inhoaa java-kehoitteita. Mutta ei voi mitään. Onneksi on selaimia, jotka ei urputa olemattomista. Kuten opera ja firefox ja mozilla. On hienot valikotkin. Tosin alunperin tahdoin hieman erinäköiset sivut, enemmän transparamenttimaisia valikoita, ja hieman kevyempää vihreää sivulle.
Mutta ilmeisesti näin oli hyvä toteutua. Alunperinhän ideani oli ainoastaan tehdä yksi aukeaman, jossa kaikki valikot rimmaa jotenkin ja kuvat asettuu omiin lokeroihin ym. Mutta kaikki laajenikin. Ja näyttää siltä että alkusivuni jääkin sivuun. On neljä eri sivustoa, ja ne on linkitetty toisiinsa, mutta tietty kansio systeemi olis tosi kiva, jolla ne ne neljä voisi avata erillisesti, vähän kuten tässäkin on galleriassa on. Voi olla että kirjoitus ja linkkisivulla on turhaan kahdet samat valikot. Voi olla hyväksi toinen ottaa pois.
Mutta sitten haluan käyttöön toisen kehyksen. Mutta mihin? Ja sen taustan päälle ei voi kirjoittaa, ja sitä en tahdo vihreäksi variaatioltaan, sillä pidän tähkistä. Eli olkoon toistaiseksi ne yhdessä. Toisaalta voisin laittaa linkkivalikon eri kehykseen, kuin mihin linkkisivut aukenevat. Mutta kehyksen leveys ei riitä dokumentin näyttämiseen. Ellen kapoista dokumentin tableja. Ja en halua niin tehdä. Tai sitten käännän linkkivalikkoa , ja asetan sen kuten tässä aivoittelen.
Mutta ehkä en toteuta sitä. Voi olla että luovun yhdestä sivustosta, ja käytän linkkikokelmaa ja kirjoituksiani samassa ikkunassa, En tiedä vielä mitä tekisin? Ehkä en tee niin. Vaan poistan jossain vaiheessa toisen, joka ei kuulu sivuston nimeen. Sitten pitää olla siihen tilaan jotakin keksittynä. Mutta sillä ei ole kiire. Tietäisimpä miten sukkelaan ne aukenevat muille, siitä saisi osviittaa tuleville ratkaisuille. Nämä asiat vaan kloksahtaa sitten kohdalleen, kuten pitääkin.
Jerusalem on suuren Kuninkaan pääkaupunki. Messiaaan Jeshuan kaupunki. Jeshuan valtakunta on taivaassa, ja Jumalan valtakunta ja sen kaupunki on katoamaton iankaikkisesti. Uskon että taivaassa on paljon kaupunkeja, ja että Jerusalem on sen valtakunnan pääkaupunki. Se on Kuninkaan kaupunki. Jumalan hallinassa on koko valtakuntansa, sillä Hän on Luoja ja alkuunsaattaja, sekä päättäjä, mutta Kuninkaan on vain Kuninkuus ja Herraus iankaikkisesti. Kuninkuus ei ole mitään ilman kaupunkia, Jumala ei ole Kuningas, vaan Hänen poikansa on kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra.
Tulee mieleen kuningas David, kuinka hän joutui pakolaiseksi, vainoajiensa tähden. On todella kamala tunne hallitsijana olla ajettuna ja vainottuna, ikäänkuin kaiken otteen asemaansa nähden menettäen, tullen suojattomaksi, koska valta suo suojan. Mutta kun valta otetaan pois, koko asema ja kaiken tarkoitus on tyhjyyttä, ikäänkuin se olisi pelkkää turhuutta ollut ainoastaan. Kaupunki on turvapaikka, siellä on suoja, sillä on muuri, ja rajat. Tuo San Jeshuan Herruudesta ja Kuninkuudestako koskisi vain tuhatvuotista valtakuntaa?
Mitä kaupunki olisi ilman Kuningasta? Taivaallinen Jerusalem on suuren Kuninkaan kaupunki. Ja tämä kaupunki lopulta maailman aikakausien jälkeen asettuu Taivaan Valtakuntaan. Mutta ei kulta kaupunki voi olla ilman Kuningasta mitään. Monet kaupungit ja niiden kuninkaat ja herrat, tulevat tietämään että on yksi ylitse muiden. Tässä aikakaudessa se ei toteudu, eikä se toteudu kokonaan tuhatvuotisessa valtakunnassakaan. Sillä Jeshua hallitsee maanpäällisessä Jerusalemissa Kuninkaana ja Herrana. Mutta kuinka on mikäli ei taivaallisessa Jerusalemissa ole Kuningasta.
Mikäli kaupungissa ei olisi hallitsisjaa, kaupunki olisi olisi levoton ja järjestäytymätön. Mikäli kaupungin senaatin/parlamentin jäsenistöllä ei ole Herraa ja Johtajaa, mitään aloitteita ei tule tehtyä suvereenisesti koskaan. Taivaallinen senaatti on 12 vanhan ja uuden liiton pylvästä. Eli Israelin sukukuntien jäsen lukumäärä. Voi olla todellakin niin että Taivasten Valtakunnassa on 12 maata ja 12 kaupunkia, sekä suuren kuninkaan kaupunki ja valtakunta, jossa nuo 12 hallintokuntaa sijaitsee. Olisiko uuden liiton 12 valittua, joiden nimet on kaupunkiin porteissa, niin he olisivat kenties niiden 12 skenaarion hallitsijoita tms...
Tässäpä pohdittavaa, tämä on vain jotain, mihin johtopäätökseen olen päätynyt, tosin en luota omiin aivoitteluihini, mutta on hyvin mielenkiintoista joka tapauksessa tutkia ja miettiä asioita. Kaikki on niin pientä aavistelua joka tapauksessa kuitenkin. Mutta semmosta nyt tässä tuli mieleeni. Tuokohan tuleva pääsiäinen ajatuksia mieleeni. Tosin kuuntelen jatkuvasti ihanaa ihanaa musiikkia, ja se saattaa vaikuttaa aika paljonkin.
Tulee mieleen kuningas David, kuinka hän joutui pakolaiseksi, vainoajiensa tähden. On todella kamala tunne hallitsijana olla ajettuna ja vainottuna, ikäänkuin kaiken otteen asemaansa nähden menettäen, tullen suojattomaksi, koska valta suo suojan. Mutta kun valta otetaan pois, koko asema ja kaiken tarkoitus on tyhjyyttä, ikäänkuin se olisi pelkkää turhuutta ollut ainoastaan. Kaupunki on turvapaikka, siellä on suoja, sillä on muuri, ja rajat. Tuo San Jeshuan Herruudesta ja Kuninkuudestako koskisi vain tuhatvuotista valtakuntaa?
Mitä kaupunki olisi ilman Kuningasta? Taivaallinen Jerusalem on suuren Kuninkaan kaupunki. Ja tämä kaupunki lopulta maailman aikakausien jälkeen asettuu Taivaan Valtakuntaan. Mutta ei kulta kaupunki voi olla ilman Kuningasta mitään. Monet kaupungit ja niiden kuninkaat ja herrat, tulevat tietämään että on yksi ylitse muiden. Tässä aikakaudessa se ei toteudu, eikä se toteudu kokonaan tuhatvuotisessa valtakunnassakaan. Sillä Jeshua hallitsee maanpäällisessä Jerusalemissa Kuninkaana ja Herrana. Mutta kuinka on mikäli ei taivaallisessa Jerusalemissa ole Kuningasta.
Mikäli kaupungissa ei olisi hallitsisjaa, kaupunki olisi olisi levoton ja järjestäytymätön. Mikäli kaupungin senaatin/parlamentin jäsenistöllä ei ole Herraa ja Johtajaa, mitään aloitteita ei tule tehtyä suvereenisesti koskaan. Taivaallinen senaatti on 12 vanhan ja uuden liiton pylvästä. Eli Israelin sukukuntien jäsen lukumäärä. Voi olla todellakin niin että Taivasten Valtakunnassa on 12 maata ja 12 kaupunkia, sekä suuren kuninkaan kaupunki ja valtakunta, jossa nuo 12 hallintokuntaa sijaitsee. Olisiko uuden liiton 12 valittua, joiden nimet on kaupunkiin porteissa, niin he olisivat kenties niiden 12 skenaarion hallitsijoita tms...
Tässäpä pohdittavaa, tämä on vain jotain, mihin johtopäätökseen olen päätynyt, tosin en luota omiin aivoitteluihini, mutta on hyvin mielenkiintoista joka tapauksessa tutkia ja miettiä asioita. Kaikki on niin pientä aavistelua joka tapauksessa kuitenkin. Mutta semmosta nyt tässä tuli mieleeni. Tuokohan tuleva pääsiäinen ajatuksia mieleeni. Tosin kuuntelen jatkuvasti ihanaa ihanaa musiikkia, ja se saattaa vaikuttaa aika paljonkin.
[Ei aihetta]Keskiviikko 05.04.2006 18:15
Tiedän että mun pitää paastota. Mun sisällä on siihen vahva kutsu tms. Minusta tuntuu kuin en saa syödä. Minun tahto ei halua, se on muuttunut. Mutta ruumis on nälkäinen. Mutta tahtoni on nyt todella muuttunut. Tai mieleni, nyt on tullut tilaisuus. Koen että tämä ahminta, meni holtittomaksi. Se ei ollut syömistä, eikä ole ollutkaan koko aikana. Mutta nyt on sellanen olo, että en saa edes karkkia syödä, koska sokeri, saa minut nälkäiseksi tai himoiseksi.
Mulla on vielä yksi annos metalaxia, että saan vatsani tyhjäksi. Ja alan taas juoda tosi paljon teetä, myös mehuja, glögiäkin mitä olen ostannut halvalla, ja joka on litraltaan 222 kaloria, ja kahvia voin myös juoda. Nyt toteutan tämän. Viikon päästä on pääsiäinen, Elina tulee minulle. Ja haluan pääsiäiseksi olla virittynyt ja oikealla sydämellä Jumalan edessä.
Myös haluan alkaa taas kirjoittamaan, mutta en voi jos elän synnissä. Silloin Jumala ei anna voitelua, eikä ole sanomista, mikä olisi Hengestä, vaan ainoastaan ymmärryksestä ja tiedosta. Saapa nähdä mitä on todellinen paino, kun on pari päivää kulunut. Ensin lähtee mahdollinen nestekerääntymä elimistöstä pois, mitä suola on kerryttänyt. Sitten vasta tietää oikein painon.
En ota riskiä ja mene kauppaan. Vasta loppuviikolla on pakko hankkia vessapaperia. Mutta en mene kiusaamaan itseäni, unohdan mieleni ja järkeni ja itseni kaupassa. Menen himoni inspiroimana. En leiki nyt. Mnulla loppui maito, mutta tein sitä maitojauheesta lisää. Onneksi on juomista, jossa on energiaa, että ei tule toivottomaksi tämä alku. Minun oli tarkoitus tarjoutua lähteä Lautamäkien kanssa ostoksille tänään, mutta jostain syystä olin haluton.
Mulla on ruokaan mennyt paljon rahaa. Kymmeniä euroja. Ruokarahalla, olisin saanut paljon muutakin. Vaikka kissoihin sen satsattua. Tai akvaariolamput. Minun mahassani on todella nälkä, eilenkin oli jo. Mutta nyt haluan nauttia nälästä. Haluan nauttia elimistöni tuntemasta hiukumisesta. Kun tulen heikoksi, niin tulen myös herkäksi. Voisin palata sitten foorumille, kun olen taas Jumalan Hengessä. Minulla ei ole mitään sanottavaa siellä. Siksi minun pitää muuttua, silloin Jumalalla on sanottavaa, minun kauttani - amen!
Ei ilmeisesti oikein toimi tuo laskuri täällä irc- galleriassa. Se näyttää kolmea, mutta kahdeksan on käynyt todellisuudessa. Tuo maitojauhe on paljon pahemman makuista kuin oikea maito. Taaskin tuli uusi vierailija galeriaani, ja laskuri ei siihen noteerannut mitenkään. Ehkä minun pitää tarkistaa viime viikon lukumäärä, ja laskea tämänkin viikon ajalta. Ehkä tuo on tilapäinen häiriö.
Eli minulla on selvästi sellainen olo, että minä en päättänyt paastota, vaan päätös tehtiin puolestani, ja tiedän vaan sen, että minun ei pidä syödä, ikäänkuin koen tahdossa jonkun muun vaikutuksen. Ja tottakai haluan tarttua tähän tilaisuuteen, koska nyt mieleni ja tahtoni on selvästi Jumalan ohjaksissa ja manipulaatiossa. Lihani on omaa, mutta nyt minä voin olla kuuliainen tuolle sisäiselle kehoitukselle.
Olo on samankaltainen, jos joku sanoo sinulle että älä tee, niin tiedät sen että et saa sitä tehdä. Ihan kuin minulle on iskostettu päähäni, sellainen asia että älä syö. Miun muotoni ehti kyllä taas muuttua. Laihuus katosi, ja kaikki muuttui sileäksi, ja luiden päälllä on pehmeyttä, metalaxin takia on varmaan nestettä vatsan ylle tullut, siis turvotusta. Mutta parissa vuorokaudessa se katoaa. Mikäli söisin, se siirtyisi siitä tasapuolisesti kaikkialle pikkuhiljaa.
Mulla on vielä yksi annos metalaxia, että saan vatsani tyhjäksi. Ja alan taas juoda tosi paljon teetä, myös mehuja, glögiäkin mitä olen ostannut halvalla, ja joka on litraltaan 222 kaloria, ja kahvia voin myös juoda. Nyt toteutan tämän. Viikon päästä on pääsiäinen, Elina tulee minulle. Ja haluan pääsiäiseksi olla virittynyt ja oikealla sydämellä Jumalan edessä.
Myös haluan alkaa taas kirjoittamaan, mutta en voi jos elän synnissä. Silloin Jumala ei anna voitelua, eikä ole sanomista, mikä olisi Hengestä, vaan ainoastaan ymmärryksestä ja tiedosta. Saapa nähdä mitä on todellinen paino, kun on pari päivää kulunut. Ensin lähtee mahdollinen nestekerääntymä elimistöstä pois, mitä suola on kerryttänyt. Sitten vasta tietää oikein painon.
En ota riskiä ja mene kauppaan. Vasta loppuviikolla on pakko hankkia vessapaperia. Mutta en mene kiusaamaan itseäni, unohdan mieleni ja järkeni ja itseni kaupassa. Menen himoni inspiroimana. En leiki nyt. Mnulla loppui maito, mutta tein sitä maitojauheesta lisää. Onneksi on juomista, jossa on energiaa, että ei tule toivottomaksi tämä alku. Minun oli tarkoitus tarjoutua lähteä Lautamäkien kanssa ostoksille tänään, mutta jostain syystä olin haluton.
Mulla on ruokaan mennyt paljon rahaa. Kymmeniä euroja. Ruokarahalla, olisin saanut paljon muutakin. Vaikka kissoihin sen satsattua. Tai akvaariolamput. Minun mahassani on todella nälkä, eilenkin oli jo. Mutta nyt haluan nauttia nälästä. Haluan nauttia elimistöni tuntemasta hiukumisesta. Kun tulen heikoksi, niin tulen myös herkäksi. Voisin palata sitten foorumille, kun olen taas Jumalan Hengessä. Minulla ei ole mitään sanottavaa siellä. Siksi minun pitää muuttua, silloin Jumalalla on sanottavaa, minun kauttani - amen!
Ei ilmeisesti oikein toimi tuo laskuri täällä irc- galleriassa. Se näyttää kolmea, mutta kahdeksan on käynyt todellisuudessa. Tuo maitojauhe on paljon pahemman makuista kuin oikea maito. Taaskin tuli uusi vierailija galeriaani, ja laskuri ei siihen noteerannut mitenkään. Ehkä minun pitää tarkistaa viime viikon lukumäärä, ja laskea tämänkin viikon ajalta. Ehkä tuo on tilapäinen häiriö.
Eli minulla on selvästi sellainen olo, että minä en päättänyt paastota, vaan päätös tehtiin puolestani, ja tiedän vaan sen, että minun ei pidä syödä, ikäänkuin koen tahdossa jonkun muun vaikutuksen. Ja tottakai haluan tarttua tähän tilaisuuteen, koska nyt mieleni ja tahtoni on selvästi Jumalan ohjaksissa ja manipulaatiossa. Lihani on omaa, mutta nyt minä voin olla kuuliainen tuolle sisäiselle kehoitukselle.
Olo on samankaltainen, jos joku sanoo sinulle että älä tee, niin tiedät sen että et saa sitä tehdä. Ihan kuin minulle on iskostettu päähäni, sellainen asia että älä syö. Miun muotoni ehti kyllä taas muuttua. Laihuus katosi, ja kaikki muuttui sileäksi, ja luiden päälllä on pehmeyttä, metalaxin takia on varmaan nestettä vatsan ylle tullut, siis turvotusta. Mutta parissa vuorokaudessa se katoaa. Mikäli söisin, se siirtyisi siitä tasapuolisesti kaikkialle pikkuhiljaa.
Sapatin vuorokausirytmiTiistai 04.04.2006 20:23
Lauantai on sapatti auringonlaskuun asti. Jeesus ristiinnaulittiin ennen sapatin alku, eli edeltävänä päivänä, ja sapatti alkoi aina parjantaina auringonlaskusta ja päättyi launtaina auringonlaskuun. Toki Israelissa on aina laskut ja nousut samaan aikaan, koska se sijaitsee suurinpiirtein keskellä päiväntasaajaa, täällä on joskus valoisa aika huiman pitkä ja toisin päin pimeäkin. Israelissa se on aina 12 -12 tuntia. Eli pitäisi olla niin että suomessakin sitä pidetään samassa rytmissä, eikä auringonmukaan. Se on fuskus kesällä, jos yö yhdestä aamu kolmeen pitäisi sapatti, eli minimisti kolme tuntia, tai jos hieman venyyttää, niin kuitenkin noin kuusi -8 tuntia tulee pimeää aikaa. Kuulostaa jo taikauskolta melkein. Sapatin pitää aina olla kellon mukaan samassa rytmissään, vuoden ajasta riippumatta. Pitäisi joskus ottaa selvää enempi asioista, jos viitsii. Vaikka ne ei hirmu olennaisia olekaan. Mutta kohta tulee pääsisäinen, sapatti on pitkäperjantain jälkeen heti vuorossa. Monet pitää sitä tavallisena päivänä, mutta varsinkin pääsiäisen yhteydessä sillä on puhutteleva merkitys.
Webbisivujen teko edistyy (5vrk:si) Tiistai 04.04.2006 12:46
Seuraavat sivupohjat ovat kokonaan valmiita:
http://heavenheart.hopto.org:443/UUDETSIVUT/heavenheart.html (pientä hiomista vielä?)
http://heavenheart.hopto.org:443/UUDETSIVUT/kirjoitusframe.html
http://heavenheart.hopto.org:443/UUDETSIVUT/linkkiframe.html
http://heavenheart.hopto.org:443/UUDETSIVUT/photoframe.html
Tosin useimmat linkit ei toimi todellakaan, ja sivut on tyhjiä, kasaan niihin hiljakseen
materiaalia kasaan. Ja on vielä paljon hiomista muutenkin noissa. Mulla on nyt kahta
versiota tuossa. Saas nähdä mihin suuntaan tämä edistyy ??? Sitä en vielä tiedä, mutta
mielenkiintoista on. On tosi tosi hienot sivut nyt jo - todella rimmaa ... !
Minä vaan teen ja sattumoisin palat kloksahtelee, tuo iframe systeemi tablen sisällä tuli
kuin vahingossa tuohon muotoasuun, en kuvitellutkaan että noin saisin näyttävän. Ne
sävyt ja mitat siis todella sopii just nappiin. Wau... oon mä taitava..
Kaikki linkkihakemisto sivut on nimetty ja tallennettu, ja myös jokainen on kytketty toimivaksi
menuvalikkokoodiin. Lisäksi olen jokaiseen laittanut yhden linkin malliksi, eli sitä kaavaa
käytän jatkossa. Nyt tästä lähtein voin niitä linkkejä aina välipalana laittaa ja kytkeä.
Linkkisivuni näyttäisivät muuten olevan näiltä osin valmis. Tosin siinä menee viikkoja,
kunnes siellä on kunnollinen kokoelma katseltavaa ja tutkittavaa.
Myös valitsin hyvin linkkusivun tekstin värit. Tähkän kellertävää, vihreää perusvärinä
kirjoituksessa, ja tähkän ja tumman vihreän sekoitusta, himmeästi päivmäärämerkinnän
kohdalla. Kerrassaan hienoa. Extrana jätin kirjoitukseni linkkisivun yhteyteen, jotka toimii
hyvin tässäkin yhteydessä. Myös kirjoitus- sivupohjalla on linkkikokoelma, joka toimii.
Mutta ne eivät ole kuitenkaan samaan yhdistettävissä, vaan niillä pitää olla omat pohjat.
Etusivun ylävalikosta aukenevat nämä kolme uutta teemasivustoani.
Sitten näitä omia kirjoituksiani, pitäisi lisää tallennella, en ole niihin paneutunut kahta
kastekirjoitusta lukuunottamatta. Se onkin tylsin homma, niitä kopsata täältä sinne, ja
rivittää ne tietyn mittaisiksi, sillä muutenhan ne jatkuisi holtittomasti vaakatasossa ja
yhtenä letkana ja erottamattomana massana olisivat kaikki. Sitten kun näitä olen tehnyt,
niin laitan niitä valikoihin. Kun ne monet kymmenet on yhdistytty, sekin projekti on sitten
kunnossa. Siihen menee muutama päivä todennäköisesti.
Sitten kolmas projekti on senjälkeen alkaa niitä kuvia valitsemaan ja leikkaamaan sekä
kirkastamaan niitä. Tämä on erittäin mielenkiintoista, sillä rakastan ihan tosi paljon kaikkeee
kuvaukseen liittyvään toimintaan, ihan kuvauksesta - viimeistelyyn ja sen esilletuomiseen.
Satun olemaan aika tekniikkanero, eli minulta ei jää sormi suuhnen optiikan ja laitteiden
kanssa.
Osaan arvioida oman työni jäljen. Olen hyvin kriittinen ja pikkutarkka, kun minä tiedän että
näin on hyvä, niin se on hyvä. Sanoi mitä kuka muu tahansa. Voisin sen vieraskirjan tehdä.
Haluan erikseen lue ja kirjoitaversion. Eli samanlaiseen sivupohjaan, toiseen iframeen kirjoita
ja toiseen lue. Tiedän että niitä on olemassa, eli toinen on palute ja toinen lukuosio. Mutta
ellei löydy sellaista, mitä osaan muokata sivuun yhtenäiseksi, niin tyydän vaikka freebookkiin.
Kumpa osaisin vaan itse tehdä palvelimelleni kaikki systeemit. Mutta kun en ossaa. Tai
osaisin , mikäli viitsisin perehtyä. Huono asia kun englannin kieli ei ole kunnollisesti hallussa,
kaikki todellakin tulee monimutkaiseksi sen tähden, menee hirmuisesti hukka-aikaa, kerätä
tietoja, suppeista lähteistä ja välttävällä englannin kielen ymmärtämisellä. Kuultua englantia
ymmärrän luettua paljon paremmin. Varmaan englannin kielistä hyödyllistä tietoa on
monituhat kertaa enemmän kuin suomeksi. No onneksi ei mene tuhat kertaa hitaammin sen
tähden mun työni, vaan tehokkuuteni tähden olen aika nopea.
Kolmekymmentä kirjoitustani olen saanut jo tallennettua, yhteensä niitä on satakaksi
kappaletta. Lisäksi olen satakolme linkkisivustoa perustanut. Olen käyttänyt Coffeecuppia,
monistamisissa. Koodaan käsin, mutta monistan sillä ohjelmalla. Laitoin etusivulle myös perustushistoria dokumentin luettavaksi hetki sitten. (klo.11.20)
Älä lisää ja / tai mitätöi mitään Jumalan Sanasta ~ (Ilm 22: 18-19)Maanantai 03.04.2006 22:05
Raamatun järjestys. Ensin Jeesus kutsui seuraajikseen, Siitten heidät jotka seurasivat heidät kastettiin. Sitten vasta he menivät ehtoolliselle.(Sen jälkeen oli seurakunta) Seurakuntahan perustettiin Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen vasta. Mikäli se olisi ollut aiemmin, uskoontulleet olisivat liittyneet sinne kasteen jälkeen ilman muuta. Mutta tuo on tärkeysjärjestys. Alkuseurakunta oli tosin, mutta se oli vielä järjestäytymätön yhteisö. Verrattavissa nykyajan herätysliikkeisiin.
Tätä järjestystä pitää noudattaa, koska se on Jumalan Sanassa. Se mitä Raamatussa ei ole kirjoitettuna, sitä ei pidä sinne lisätä ja sitä noudattaa. Perhekunnan kastetta käsitteleviin kohtiin, on väärin lisätä jotakin, mikä ei ole kirjoitettuna siihen. Jeeesus siunasi lapsia, mutta ei kastanut heitä, ainoastaaan uskovia. Nämä kohdat on todella selkeitä. Mitään ei saa lisätä Jumalan Sanaa. Mikäli joku säätää jotain muuta, se ei ole Jumalan Sanasta, se on olettamusta ja turhuutta. On parempi olla tarkasti kuuliainen Sanalle, kuin laventamalla sitä omilla käsityksillä.
* * *
[ Ilm 22: 18. Minä todistan jokaiselle joka kuulee tämän kirjakäärön profetian sanat: jos joku laittaa niihin lisää, niin Jumala laittaa hänen päälleen ne onnettomuudet jotka on kirjoitettu tähän kirjakääröön
19. ja jos joku ottaa pois tämän profetian kirjakäärön sanoja, niin Jumala ottaa pois hänen osansa elämän puusta ja pyhästä kaupungista, joista on kirjoitettu tässä kirjakäärössä. ]
Jos joku seurakunta tai kirkkokunta, on perustettu sellaiselle pohjalle, joka on Jumalan Sanaan ristiriidassa, kuten että sen säädökset on perustettu olettamuksien päälle, siis että niitä ei todellakaan lue kirjaimellisesti Jumalan Sanassa. Niin Jumala ei jätä ihmiselle sellaisia vaihtoehtoja, siten että Hänen Sanaansa voidaan mukauttaa ihmiselle mieluisammaksi. Kun Sana sanoo miten tehdä, niin täytyy tehdä. Kun Sana puhuu tietystä järjestyksestä, niin täytyy olla ja toimia. Esimerkiksi, Jumalan Sana puhuu seurakunnan perustuksesta. Ja siihen kuluu virkoja. Tämä on Jumalan Sanaa. Missä ei toimita siten se ei ole Jumalan Sanan mukaan seurakunta, vaan ihmisen asettama laitoskunta.
Uskovan tulee liittyä Raamatulliseen seurakuntaan, joka on kirjoitettuna ja kuvailtuna Jumalan Sanassa. Uskovan tulee kastattaa itsensä, menemällä itse upotuskasteelle, ja tunnustamalla Jeesuksen Kirstuksen omaksi Herrakseen. Upotuskaste on ainoa oikea kaste. Koko ihminen päätä myöten kastetaan Kristukseen, uuteen elämään Häneen sitoutuen. On silkkaa valhetta että vauvakaste olisi Jumalan asettama kaste. Sitä ei Raamatussa lue todellakaan missään. Näin ei Jeesus opettanut, eikä antanut sellaista käskyä. Vaan ensin tulee saarnata evankeliumi, ja sitten ne jotka tulee sydämessään uudestisyntymään ja uskonkuuliaisuuteen, heidät kastetaan.
Siten miten Jeesus opetti, siten tulee myös elää. Siten miten hän eli ja toimi, siten tulee itsekin tavoitella toimia. Aivan samoin kuten Apostoli Paavali eli ja opetti sekä sääti, tulisi niitä säädöksiä myös noudattaa. On palattava alkujuurille. Seurakuntaa ei rakenneta Lutherin opetuksille, vaan Jumalan Sanaan, ja niissä olevien sanojen esille tuojien opetuksien ja säätämyksien perustalle. On aina ehdottomasta noudatettava alkuperäistä Sanaa. On luovuttava kaiken muun varaan rakennetusta elämästä tai ideologiasta. Tässä linkki erääseen todella hyvään kastepuheeseen, jonka piti eräs seurakunnan pastori, ja jonka kirjoitin itse puhtaaksi kyseiseen palstaan: http://deitti.kotisatama.net/suomi/forum2.php?id=6565&pag=1&cat=Fi
Kun olen aina puhunut melkein riitelyyn asti jopa kasteesta, niin aina olen Jumalan Sanalla kaiken perustellut, koska uskovien kaste on totisesti Raamatullinen. Mutta ne jotka muuta väittävät he eivät yleensäkään koskaan perustele mitään osaa siitä Jumalan Sanalla, ainoastaan he vetävät aina tuon perhekunnan kohdan esille, ei muuta, ja Lutherin ja geologiset löydökset. Aika huterat on sellaiset perustukset, sanon minä! Siinä on käynyt niin, että uskova ei ole kokokaan sisällä Jumalan Sanassa, eikä ole kuuliainen Sanalle.
Älä tule ihmisten tai kuppikuntien tai suurien vaikuttajien orjaksi tai seuraajaksi. Vaan ainoastaan uskossa perehdy Jumalan Sanaan. Äl perehdy sellaiseen, mitä ei Jumalan Sanassa ole selkeästi, ei myöskään, vaikka alkukielen taitajat kääntävät Sanaa suoraan Hebreasta tai Kreikasta omalle kielelle. Toki Raamattua on paljon vesitetty, vuoden 1992 kirkko Raamattu ei ole enää teholtaan sellaista ehtaa alkuperäistä kuidullista ruisleipää mitä se ennen oli, vaan siinä on paljon lihallista egoa lihottavaa ja vaaleaa hiilihydraattista (sokeria) viljaa joukossa, kun sitä muutettu ja manipuloitu.
Mkäli muuta kuin aitoa ja alkuperäistä Sanaa noudatetaan, ihmisen usko ja vaellus on myös sen mukaista. On todellakin niin että ne jotka eivät kuuluseurakuntaa, eivätkä ole käyneet uskovien kasteella, he ovat hyvin pehmokristittyjä, hyvin minäkeskeisiä, tunteellisia. Puolustautuvat tunteella, minäkeskeisyydellä, kaikella inhimillisellä ponnistelulla. Eivät alistu Jumalan Sanalle tosiaankaan, vaan pyristelevät ylpeästi vastaan. En tajua miten voi olla sellaisia kiinnikkeitä, ja upotuksia uskovissa, mitä he ei voi irroittaa, joista he ei voi luopua, koska kaikesta pitäisi voida, paitsi Jumalan Sanasta.
Tänä päivänä on niin, että uskovissa on todella paljon muutoksien tarvetta, heidän peruskäsityksistään, konkreettiseen Raamatunnoudattamis-elämäntapaan asti. Eli haaste on ensin herättää uskovat, raittiiseen uskoon, ja raittiiseen seurakuntaan ja opetukseen ja oikeaan elämänjärjetykseen. On todella ikävä kun monet ivaavat uskovien kasteella käyneitä uudelleenkastetuiksi. Minä itse pidän vauvakasteella olevia viattomina siihen, tullessaan uskoon, heidän pitää mennä ainoalle Jumalan asettamalle kasteelle. Koska muuta asetusta ei Jeesus ole asettanut kyseiselle kastekehoitukselle.
Mikäli ihminen ei saan pistoa sydämeensä tai omaantuntoonsa, kuullessaan totuutta Jumalan Sanasta ja siihen perustuen, miten on kaiken oltava ja mikä ei ole ole Jumalan Sanan mukaista (joka on Pyhän Hengen vaikutuksessa kirjoitettu, ja jonka alaiseksi jokaisen uskovan pitää nöyrtyä), niin on käsitykseni mukaan sillä tavalla, että se ihminen ei tunne Jumalan Sanaa, eikä ole Jumalan Hengen ohjattavissa. Sillä joka on Jumalan Hengen täyttämä, tahtoo myös olla kuuliainen Jumalan Sanalle, ja Raamatun Sanan totuus saa pistos omaantuntoon, jolloin uskova tahtoo tulla ulos käsityksistään, Jumalan kuuliaisuuteen, maksoi mitä maksoi.
RAAMATTU 2005 http://www.nettiseurakunta.net/2005
Tätä järjestystä pitää noudattaa, koska se on Jumalan Sanassa. Se mitä Raamatussa ei ole kirjoitettuna, sitä ei pidä sinne lisätä ja sitä noudattaa. Perhekunnan kastetta käsitteleviin kohtiin, on väärin lisätä jotakin, mikä ei ole kirjoitettuna siihen. Jeeesus siunasi lapsia, mutta ei kastanut heitä, ainoastaaan uskovia. Nämä kohdat on todella selkeitä. Mitään ei saa lisätä Jumalan Sanaa. Mikäli joku säätää jotain muuta, se ei ole Jumalan Sanasta, se on olettamusta ja turhuutta. On parempi olla tarkasti kuuliainen Sanalle, kuin laventamalla sitä omilla käsityksillä.
* * *
[ Ilm 22: 18. Minä todistan jokaiselle joka kuulee tämän kirjakäärön profetian sanat: jos joku laittaa niihin lisää, niin Jumala laittaa hänen päälleen ne onnettomuudet jotka on kirjoitettu tähän kirjakääröön
19. ja jos joku ottaa pois tämän profetian kirjakäärön sanoja, niin Jumala ottaa pois hänen osansa elämän puusta ja pyhästä kaupungista, joista on kirjoitettu tässä kirjakäärössä. ]
Jos joku seurakunta tai kirkkokunta, on perustettu sellaiselle pohjalle, joka on Jumalan Sanaan ristiriidassa, kuten että sen säädökset on perustettu olettamuksien päälle, siis että niitä ei todellakaan lue kirjaimellisesti Jumalan Sanassa. Niin Jumala ei jätä ihmiselle sellaisia vaihtoehtoja, siten että Hänen Sanaansa voidaan mukauttaa ihmiselle mieluisammaksi. Kun Sana sanoo miten tehdä, niin täytyy tehdä. Kun Sana puhuu tietystä järjestyksestä, niin täytyy olla ja toimia. Esimerkiksi, Jumalan Sana puhuu seurakunnan perustuksesta. Ja siihen kuluu virkoja. Tämä on Jumalan Sanaa. Missä ei toimita siten se ei ole Jumalan Sanan mukaan seurakunta, vaan ihmisen asettama laitoskunta.
Uskovan tulee liittyä Raamatulliseen seurakuntaan, joka on kirjoitettuna ja kuvailtuna Jumalan Sanassa. Uskovan tulee kastattaa itsensä, menemällä itse upotuskasteelle, ja tunnustamalla Jeesuksen Kirstuksen omaksi Herrakseen. Upotuskaste on ainoa oikea kaste. Koko ihminen päätä myöten kastetaan Kristukseen, uuteen elämään Häneen sitoutuen. On silkkaa valhetta että vauvakaste olisi Jumalan asettama kaste. Sitä ei Raamatussa lue todellakaan missään. Näin ei Jeesus opettanut, eikä antanut sellaista käskyä. Vaan ensin tulee saarnata evankeliumi, ja sitten ne jotka tulee sydämessään uudestisyntymään ja uskonkuuliaisuuteen, heidät kastetaan.
Siten miten Jeesus opetti, siten tulee myös elää. Siten miten hän eli ja toimi, siten tulee itsekin tavoitella toimia. Aivan samoin kuten Apostoli Paavali eli ja opetti sekä sääti, tulisi niitä säädöksiä myös noudattaa. On palattava alkujuurille. Seurakuntaa ei rakenneta Lutherin opetuksille, vaan Jumalan Sanaan, ja niissä olevien sanojen esille tuojien opetuksien ja säätämyksien perustalle. On aina ehdottomasta noudatettava alkuperäistä Sanaa. On luovuttava kaiken muun varaan rakennetusta elämästä tai ideologiasta. Tässä linkki erääseen todella hyvään kastepuheeseen, jonka piti eräs seurakunnan pastori, ja jonka kirjoitin itse puhtaaksi kyseiseen palstaan: http://deitti.kotisatama.net/suomi/forum2.php?id=6565&pag=1&cat=Fi
Kun olen aina puhunut melkein riitelyyn asti jopa kasteesta, niin aina olen Jumalan Sanalla kaiken perustellut, koska uskovien kaste on totisesti Raamatullinen. Mutta ne jotka muuta väittävät he eivät yleensäkään koskaan perustele mitään osaa siitä Jumalan Sanalla, ainoastaan he vetävät aina tuon perhekunnan kohdan esille, ei muuta, ja Lutherin ja geologiset löydökset. Aika huterat on sellaiset perustukset, sanon minä! Siinä on käynyt niin, että uskova ei ole kokokaan sisällä Jumalan Sanassa, eikä ole kuuliainen Sanalle.
Älä tule ihmisten tai kuppikuntien tai suurien vaikuttajien orjaksi tai seuraajaksi. Vaan ainoastaan uskossa perehdy Jumalan Sanaan. Äl perehdy sellaiseen, mitä ei Jumalan Sanassa ole selkeästi, ei myöskään, vaikka alkukielen taitajat kääntävät Sanaa suoraan Hebreasta tai Kreikasta omalle kielelle. Toki Raamattua on paljon vesitetty, vuoden 1992 kirkko Raamattu ei ole enää teholtaan sellaista ehtaa alkuperäistä kuidullista ruisleipää mitä se ennen oli, vaan siinä on paljon lihallista egoa lihottavaa ja vaaleaa hiilihydraattista (sokeria) viljaa joukossa, kun sitä muutettu ja manipuloitu.
Mkäli muuta kuin aitoa ja alkuperäistä Sanaa noudatetaan, ihmisen usko ja vaellus on myös sen mukaista. On todellakin niin että ne jotka eivät kuuluseurakuntaa, eivätkä ole käyneet uskovien kasteella, he ovat hyvin pehmokristittyjä, hyvin minäkeskeisiä, tunteellisia. Puolustautuvat tunteella, minäkeskeisyydellä, kaikella inhimillisellä ponnistelulla. Eivät alistu Jumalan Sanalle tosiaankaan, vaan pyristelevät ylpeästi vastaan. En tajua miten voi olla sellaisia kiinnikkeitä, ja upotuksia uskovissa, mitä he ei voi irroittaa, joista he ei voi luopua, koska kaikesta pitäisi voida, paitsi Jumalan Sanasta.
Tänä päivänä on niin, että uskovissa on todella paljon muutoksien tarvetta, heidän peruskäsityksistään, konkreettiseen Raamatunnoudattamis-elämäntapaan asti. Eli haaste on ensin herättää uskovat, raittiiseen uskoon, ja raittiiseen seurakuntaan ja opetukseen ja oikeaan elämänjärjetykseen. On todella ikävä kun monet ivaavat uskovien kasteella käyneitä uudelleenkastetuiksi. Minä itse pidän vauvakasteella olevia viattomina siihen, tullessaan uskoon, heidän pitää mennä ainoalle Jumalan asettamalle kasteelle. Koska muuta asetusta ei Jeesus ole asettanut kyseiselle kastekehoitukselle.
Mikäli ihminen ei saan pistoa sydämeensä tai omaantuntoonsa, kuullessaan totuutta Jumalan Sanasta ja siihen perustuen, miten on kaiken oltava ja mikä ei ole ole Jumalan Sanan mukaista (joka on Pyhän Hengen vaikutuksessa kirjoitettu, ja jonka alaiseksi jokaisen uskovan pitää nöyrtyä), niin on käsitykseni mukaan sillä tavalla, että se ihminen ei tunne Jumalan Sanaa, eikä ole Jumalan Hengen ohjattavissa. Sillä joka on Jumalan Hengen täyttämä, tahtoo myös olla kuuliainen Jumalan Sanalle, ja Raamatun Sanan totuus saa pistos omaantuntoon, jolloin uskova tahtoo tulla ulos käsityksistään, Jumalan kuuliaisuuteen, maksoi mitä maksoi.
RAAMATTU 2005 http://www.nettiseurakunta.net/2005