Parahin isäni missä sä nyt sit oletkaan/
On aika raottaa taas auki muistojen ovea/
En ole pystynyt ilmaiseen itseäni ääneen/
Tätä aiemmin mut nyt on pakko kertoo tälleen/
Ees kirjottamalla mun ajatukset paperille/ Kun en pysty purkaa tunteit ees kellekkää kaverille/
Salettiin ne ei ymmärtäis laisinkaa mitä tarkotan/
Ehdottas vaan suruun sitä anttilan alkoa/
Mutta en mä sure kuhan mietin vakavasti/ Minkä takii isä menit pois oliko vaan paras niin/ Koska mä näin sun tuskas kun katsoin silmiisi/
Väitit et oot ilonen silti sun silmäs kiilsi niin/
Ihan ku haluaisit vaan jotain mitet voi saada/
Varmaan tarkotitkin tätä eli ikuista rauhaa/
Sen jälkeen ku poliisi kerto olit kuollu saunaan/ On niin pirun vaikee enää kaiken tuskan jälkeen nauraa/
KERTSI:
Nuku rauhassa isä sielä taivaassa sillä/
Tiedän, että oot nyt paljon paremmassa paikassa/
Olit kaikille niin tärkee ja rakas/
Mut vaan pitää tajuu ettet koskaan enää tule takas/
Nuku rauhassa isä sielä taivaassa vaikka/
Tänne maanpäälle sua jäätiin kaipaamaan/
Sua tullaan muistelemaan aina vaan/
Mutta mä lupaan etten unohda sua ainakaan/
Mun faija kuoli ku olin 18 vee silloin elämä ei millään mennyt raiteilleen
vedin pilvee viinaa ja vähän huumeita
aikani kuluks käytin hyväks muita kun en muuta keksinyt purkaakseni pahaa oloa
joka ilta rukoilin, jotta saisin armoa
mitään ei tapahtunut, tunsin pettymystä
hoin tuntikausii samaa kysymystä, miksi minä
en silloi voinut käsittää
miksi joku haluaa mun elämää riistää vähemmästäkin sitä katkeroituu
kun kaikki paska päälle kasaantuu, laskeutuu
siinä ihan kaikki hyvät neuvot unohtuu
ku viha ja suru keskelle tukehtuu
kulkeutuu ongelmasta aina ongelma
ja silloin helposti rakastuu kuolemaan
Mua vituttaa miten peilin edes murrun kun vihaan sitä ihmistä joka must on tullu
Pystytsä kuvitella miten se masentaa
kun ei osaa luottaa kun ei osaa rakastaa
en osaa ottaa omist tunteistani selkoo Vika on mussa kyllä mä sen käsitän.