Oon koittanu jopa välttää kattomasta Helsinki livest videoita. Mut aina ku niitä katon, en voi estää kyyneleitä. En voi koskaa sanoo etten muista millo oisin itkeny, mutku seki on tapahtunu vaan... sellases hullus mielentilas. Adrenaliinit jyllää nii pahasti aina et ne valuu silmistä. Silkka riemu ja nostalgia. Ei mitään muuta. Uskomatonta miten tää tapahtuu vieläkin AINA kun noita videoita kattoo, audiota kuuntelee tai jopa ku muistelen koko päivää. Ei oo mistää tapahtumasta piirtyny yhtä vahvasti muistot mieleen. Iha ku siirtyisin toiseen todellisuuteen. Siihen hetkeen. Kokonaan. Ihmiset ku tän lukee ni ne miettii et mikä vitun sekopää toi on. Oon vaan niin omistautunut asialle. En unoha sitä päivää koskaan. Ikinä.
Ja kukkaruukusta imuriin, tai ainakin melkeen. Kivaa videonpätkää: