IRC-Galleria

alkaa iskeen vakavat paniikkioireet siitä huomisesta. jännittää melko semipaljon. heti perään vielä ruusukonvan yhen videon kuvaukset, pääroolissa johannes.

heh, lupauduin järkkäämään keskiviikoks liikkatunnille sirkusoppitunnin..

vittu, verovirasto uhkaa tulla ulosmittaamaan multa tavaraa koska on jääny joku 14 euron jäännösvero maksamatta.

ja opinpahan vihdoin juomaan kahvia..

I can see how you are beautiful,
can you feel my eyes on you.
I'm shy and turn my head away.

Talk to me, show some pity.
You touch me in many, many ways.
But I'm shy can't you see.

I see, can't have you, can't leave you, there 'cause I must sometimes see you.
And I don't understand how you can keep me in chains.
And every waking hour, I feel you taking power From me and I can't leave.
Repeating the scenery over again.

Talk to me, show some pity.
You touch me in many, many ways.
But I'm shy can't you see.

I feel it's taking over me.
Everything falls dark.
Break me open.
The desperate cry.

She hangs her head and cries on my shirt.
She must be hurt very badly.
Tell me whats making you sad, Li?
Open your door, dont hide in the dark.
Youre lost in the dark, you can trust me.
Cause you know thats how it must be.

Lisa Lisa, sad Lisa Lisa.

Her eyes like windows, tricklin rain
Upon the pain getting deeper.
Though my love wants to relieve her.
She walks alone from wall to wall.
Lost in a hall, she cant hear me.
Though I know she likes to be near me.

Lisa Lisa, sad Lisa Lisa.

She sits in a corner by the door.
There must be more I can tell her.
If she really wants me to help her.
I'll do what I can to show her the way.
And maybe one day I will free her.
Though I know no one can see her.

Lisa Lisa, sad Lisa Lisa.

Sad Johannes.

Tahdon, mä tahdon
mä tahdon vain sut.
Tahdon enemmän kuin koskaan olen ketään tahtonut.
Mä tahdon, mä tahdon,
mä tahdon sut,
koska olen rakastunut.

DonÂ’t know what to do.
Life seems so empty without you.

Just want to know
is there a reason for living.

Love breeds suicide.
Love kills me inside.

Okei.

Oon pikkuhiljaa alkanu kyllästyä taistelemaan minkään "oikean" tai "hyvän" puolesta, sillä aina mut murskataan ylivoiman alle. Ylipäätään jos yritän vaan olla, mua murjotaan. Kerrotaan kaikille: oon ollu koulukiusattu koko peruskoulun ajan, millon mistäkin. Liian isot huulet, menneisyyden mokat, koulumenestys, musiikkimaku.. Nyt lukion tokalla, halveksitaan vieläkin. Kerrotaan kaikille: reilun 4 vuoden sisällä oon saanu kuudet pakit. Se syö itsetuntoa. Siispä olen ruvennut itsekkin ajattelemaan, mitä minusta on sanottu. Olen ruma. Olen idiootti, epäonnistuja, pilkan kohde. Ja hyväksyn sen nykyään, en mielelläni, mutta hyväksyn. Tähän saakka oon pitäny sen piilossa, mutta enää ei kiinnosta. 6 vuotta tekopirteyttä on riittävästi. Ajatelkaa mitä tahdotte.

Kiitos.

joo-o, taas vaihteeks aika paljon mutasempi päivä. vissiin pikkuvikoja, kaikki viat on.