valkoset valheet, totuuski valhetta/
valehtelet, vaik ei oo siihen tarvetta/
tälläkö sä hankit sun luottamuksen/
ja ku vääristelet teetkö omast halust sen/
mitä sä näät siinä, menisit ittees/
etkö tajuaa, sä väärin teet/
moni ei luota, kysyt vielä miksi/
sun valkoset valheet, ne muuttuu mustiksi/
kusetat huolella, ei näy loppua/
lopulta kadut mitä on tullu sanottua/
sotkuu vaikee siivoo, ku ketään ei usko/
ja kaikesta tollasesta sul kokemust on/
ku sanot et se on totta, et usko itekkään/
oot elämäsi loukus, et pääse minekkään/
se on sen hinta, arvet ovat ikuisii/
mut mä en kato pitkään tota sun vilunkiis/
"lopeta jo" sä valehtelet, etkä kadu/
"lopeta jo" lopulta omiin sanoihisi kaadut/
mä oon siitä varma, sä tiiät sen itse/
vääräst ja oikeesta, väärän valitset/
sä valehtelet, etkä kadu/
lopulta omiin sanoihisi kaadut/
oon ite valehdellu, mut en ku sinä/
miten tollasenkaa voi pysyy ystävinä/
feidaat ja juoruut, lopettaisit jo/
"sä et tunne mua", susta jotain opettaisitko/
paskan jauhaminen, se on äpäröiden duunii/
menit tekee sen, mut kukaan ei usko satuusi/
ootko huomannu sun henki haiskahtaa/
varmaa ku sun puolet puheist on paskaa/
"miks sä sanot noin" mä kerroin totuuden/
mistä sä saat ton sun itse varmuuden/
kusetat sun jätkää, ja sun frendejä/
koko sun sukuu, jopa sun perhettä/
susta en uskonu, enkä kestään muusta/
että joku ottais ammatiksi kusetusta/
ota hetki iisii ja rauhotu hetki/
ehkä sun suusta kuulen vielä totuudenki/