Tyttö tapaa pojan. Poika on luonteeltaan hyvin hiljainen ja rauhallinen, tyttö taas vähän vilkkaampi. Päivät kuluvat opiskellessa ja naureskellessa. Tyttö haluaisi kertoa pojalle siitä kuinka paljon tästä pitää, mutta ei vain uskalla. Poika on liian kiva ollakseen totta. Aikaa kuluu ja opiskelu alkoi loppua. Tyttö olisi halunnut halata poikaa vielä ennen lähtöä, muttei kehdannutkaan. Koulussa tyttö kertoi ystävilleen hassusta pojasta, jonka kanssa hän istuskeli koulun pimiössä ja valokuvasi laatikkokameroilla. Koulun jälkeen poikaa ei kuitenkaan enää näkynyt ja tyttö päätti tyytyä kohtaloonsa. Minkäs sille mahtaa kun ei uskalla sanoa sanottavaansa.
Aikaa kului ja tyttö oli surullinen. Tyttöä harmitti monikin asia, kunnes hänen ystävänsä päätti viedä hänet lintutorniin. Aamu oli pilvinen ja kylmä kun kaverukset kiipesivät torniin lintuja tähystelemään. Hetken aikaa tyttö jaksoi katsella pikkulokkien ja naurulokkien perään, mutta tuskastui pian kylmyyteen ja kääriytyi makuualustaansa lämmittelemään. Ei kulunut kuin pieni hetki ja tytön ystävä yritti herätellä tyttöä makuualustamykkyrästään. "Tänne tulee joku", tytön ystävä kuiskasi. Tyttö avasi silmänsä ja mitä hän näkikään. Maailman suloisimmat ja kauneimmat silmät, jotka katselivat häntä silmälasien takaa. Tyttö oli täysin myyty. Sinisilmäinen nuori mies osoittautui melkoiseksi lintumieheksi. Tytön ystävä selitti nuorelle miehelle kuinka he olivat tornientaisto nimisessä kisassa mukana. Nuorta miestä nauratti ja hän sanoi arvanneensa sen jo aikoja sitten. Nuorella miehellä oli itselläänkin kiikarit kaulassa. Tyttö ei itse kehdannut pyytää nuoren miehen numeroa, vaan uteli sen myöhemmin ystävältään. Tyttö ja nuori mies pitivät toisistaan hyvin paljon ja eräänä iltana tyttö sanoi hänelle ovenraosta että "minä rakastan sinua". Se oli ensimmäinen kerta kun tyttö sen sanoi. Mutta voitte olla varmoja että hän tarkoitti sitä ilman mitään epäilyksiä. Tyttö ja nuori mies olivat onnellisia kunnes alkoivat suunnittelemaan tulevaisuuttaan pidemmälle. Tyttö ei aina luottanut nuoreen mieheen vaikka rakastikin tätä koko sydämestään. Nuorella miehellä ja tytöllä oli paljon ristiriitoja ja lopulta he lähtivät erilleen. Tytön sydän särkyi kun hän sanoi eräänä päivänä nuorelle miehelle että "sä et oo jäämässä" kun huomasi rakastamansa ihimisen tekevän lähtöä. Ja niinhän siinä kävi että nuori mies lähti ja tyttö oli taas surullinen. Surullisempi kuin koskaan ennen.
Aikaa kului ja nuoren miehen ystävä tuli lohduttamaan tyttöä. Tyttö ei tiennyt mihin oli ryhtymässä kun halatessaan nuoren miehen ystävää päätyi suutelemaan tätä. Nuoren miehen ystävä ja tyttö muuttivat pois tytön kotoa suureen kaupunkiin, missä heidän piti elää onnellisina elämänsä loppuun asti. Niin ei vain käynyt, koska tyttö oli vieläkin surullinen menetettyään rakastamansa ihmisen. Nuoren miehen ystävä oli kyllä ihana ja kultainen, mutta tyttö ei päässyt ylitse siitä tunteesta minkä oli joskus kokenut. Tyttö oli surullinen vaikkei sanonutkaan sitä ääneen. Olo oli jopa yksinäinen ja pelokas. Lopulta nuoren miehen ystävä sanoi tytölle ettei saman katon alla asuminen onnistu muuten kuin kämppiksinä. Tyttöä pelotti vain yksi asia. Kuinka hän saisi vietyä tavaransa suuresta kaupungista takaisin kotiin. Mikään muu ei tyttöä mietityttänyt. Hän tiesi pystyvänsä jatkamaan koulua ja elämäänsä iman suurta tuskaa. Vain tytön tavarat häiritsivät hänen yöuniaan. Lopulta tavaratkin päätyivät kotiin ja tyttö oli tyytyväinen.
Jälleen kului aikaa ja tyttö huomasi olevansa edelleen rakastunut. Vaikka hän kuinka yritti tukahduttaa tunteensa, oli se niin voimakas että tyttö jäi sen alle. Pari kertaa hän jopa näki nuoren miehen ja tunsi sen saman suunnattoman suuren lämpimän tunteen rinnassaan. Aivan kuin mikään ei olisi muuttunut. Kuitenkin tyttö päätti ettei rakastu kehenkään ennen kuin on saanut selvitettyä asiansa kokonaan. Kaikki ei vain mennyt suunnitelmien mukaan ja tyttö tapasi sen saman pojan, johon oli ollut ihastunut aiemmin. Pojasta oli kasvanut jo mies ja tyttö ihmetteli kuinka tässä miehessä silti oli se sama poika sisällä. Tyttö ihastui uudestaan ja pojasta kasvanut mies oli onnensa kukkuloillaan. Vähitellen tyttö kuitenkin ymmärsi ettei ollutkaan vielä valmis rakastumaan ja ihastuskin loppui. Tyttö oli surullinen pojasta kasvaneen miehen puolesta, mutta ei voinut kuin hyvästellä hänet.
Tyttö oli jälleen yksin. Mutta tällä kertaa tyttö oli tehnyt oikein. Luultavasti ensimmäistä kertaa elämässään tyttö oli tyytyväinen ratkaisuunsa, vaikka se murensikin pojasta kasvaneen miehen maailman hetkellisesti. Tyttö lupasi kuitenkin olla pojasta kasvaneen miehen ystävä, jos tämä sitä vain haluaisi. Tällä kertaa hän päätti pitää kiinni lupauksestaan ettei ihastu kehenkään ennenkuin on selvittänyt asiansa.
Ehkä vielä joku päivä joku poikamies tulee ja pyyhkäisee kerralla tytöltä jalat alta. Sitä tyttö toivoo hiljaa mielessään kun käpertyy illalla nukkumaan. "Kunhan vain selvitän pari juttua, niin sitten..." ovat tytön viimeiset sanat ennen unta.