IRC-Galleria

Avoin kirje marjatilan ampiaiselle:

Parahin pörisijä. Ymmärrän kyllä ettet pidä tunkeilijoista reviirilläsi, mutta voisitko silti yrittää käyttäytyä ystävällisesti. Ajattelin viettää mukavan iltapäivän poimien satokauden loppupuolen vadelmia paikallisella marjatilalla auringonpaisteesta nauttien. Nähtävästi sinä päätit tehdä kaikkesi pilataksesi päiväni. Pörräsit ympärilläni lähes taukoamatta vahtien jokaista poimimaani marjaa. (Uhallanikin myös söin muutaman vadelman suoraa pensaasta.) Otit vapauden kävellä kämmenselkääni pitkin saaden minut kiljumaan kuin pikkutyttö ja pudottamaan samalla kipponi maahan. Teit sen vieläpä uudelleen hetken päästä. Tämäkään ei sinulle riittänyt vaan yritit itsepintaisesti auringonvalossa kiiltelevän stilettisi kanssa piiloutua marjakippooni häiriten keskittymistäni poimintaan. Surinasi kuului korvissani ja suorastaan tunsin siivistäsi lähteneen ilmavirran korvanlehdelläni. Tämä tuntemus sai minut hypähtämään ilmaan ja päästämään muutaman painokelvottoman sanan. Kuinka kehtaatkin pelotella ihmisiä tuolla tavalla? Epäilen vahvasti sinun saaneen jonkinlaista sadistista nautintoa siitä kun pörräsit perässäni minun juostessa vadelmapensaiden viertä sinua pakoon. Sinun elämäsi mahtaa olla nyt varsin tyhjää kun pesäsi kuningatar lienee kuollut ja olet jäänyt työttömäksi kollegoidesi kanssa. Käsittääkseni odotat nyt vain talvea ja sen suomaa kylmää kuolemaa. Tämänpäiväisen kokemukseni jälkeen en ole edes pahoillani kohtalostasi.
Ymmärrän toki jos kohtelisit noin epäystävällisesti marjavarkaita. Minä kuitenkin maksoin kiltisti pyydetyn hinnan marjoistani enkä kaivannut seuraasi yhtään.
Toivon sydämeni pohjasta ettemme tapaa toisiamme seuraavana vuonna kun taas saavun vadelma-apajille.

Terveisin: Kovaääninen marjanpoimija Henna