Nyt vaivaa suuri halipula.
Sekä suuren suuri yksinäisyyden tunne.
On melkein käsittämätöntä miten paljon voi nauttia pelkästään siitä, että istuu keittiön pöydän ääressä ystävän kanssa jauhamassa täysin turhista asioista.
Tai kuinka mukavaa on vain olla, löhötä sängyllä vieretysten ja fiilistellä hyvää musiikkia.
Ja laulaa parit soolot siihen väliin.
Näen ystäviä aivan liian harvoin.
Ja se sattuu.
Paljon.
On kyllä saavutus sinänsä että lähin oikein hyvä ystävä asuu 150km:n päässä.
Ne muut sitten sitäkin kauempana.
Päivän ahaa-elämys: jos jätät limsapullon yöksi pakastimeen, se saattaa jäätyä.
Ps. Matti, ne sun tekemät nuudelit oli parempia kuin ne, joita tänään tein itse :P