jotai runoja pitäs kirjottaa tän mielentilan purkamiseksi ja ajatuksia on enemmän kun laki sallii..
kirjotan kirjan, niin teen
muistan ajan unenvalveen
unelmoin maasta jossa kulkea voin.
vain vihreä sammal, vesi sammumaton.
hypin askeleen kerrallaan päällä kiven.
sitten pian nään metsän, se pinkki on.
ei ollenkaan vihreä se unelmani on.
en haavekuvaa pitää mä voi, tää elämää on
mut unelmoin.
nään lapsuuden haaveet ja värit sen, ei elämä ole niin mustavalkoinen.