IRC-Galleria

"forgotten in dust
I'm covered with it
I used to be in love and alive
I could laugh, cry,
hate and love
but now I'm just forgotten
in dust
screaming
tears pour down my pale face
into the dark
deep dark"

-Screaming Tears-
By Zina

Syksyn Muisto

Värejä koko vuoden, vain osa niistä jää
kunnes talven kuningatar kulkee läpi maan
tappaen kaikki.
Muisto syksystä jää pienen lapsen mieleen
Mutta jääkö se myös vanhankin, ennen kuin kulkee
kuoleman kanssa käsi kädessä?
Vihreys katoaa lämpimän punaisen alle
nukkumaan.
Muuttolinnut kauas kaikkoaa, laulaen Lintua
Mustaan pukeutuneet vain jäävät kylmään
unholaan ja
puu toisensa jälkeen riisuu itsensä kauniista syyspuvustaan
näyttäen alastomuutensa
tuuli tuivertaen tuo valkoiset helmi kyyneleet luoksemme jotka Talven Silmät itkevät
ja peittää kauniin muiston... Syksyn



Lautturi

Hiljaa tuulen itku kuuluu pienestä sumusta
yksinäinen kalpeakasvoinen Haamu kituu yksinäisyyttä
istuen laiturilla yksin odottaen jotain
muistellen kaikkea
kuinka hän oli kaiken ympäröimänä
kunnes yksi kerralla hänen tärkeimmät katosivat
uusi aika koitti jää silmäiselle Haamulle
ja taas hän oli kaiken ympäröimä
onnellinen
Taas ajan loppu koitti ja kadotus vei mukanaan kaiken tärkeän
häneltä
Haamu jatkoi matkaa veriset kyyneleet silmissä ja sydän mustelmilla
rämpi läpi mudan, saastan ja kuonan likaantuen itse siihen
tuntien itsensä orvoksi tähän maahan, jossa synkkyys painoi hänet alas, alas, alas
jokin kuiskasi hänet mukaansa, mies mustaan pukeutunut ja ilkikurinen
parempi suunta koitti Haamulle
ja taas oli kaiken ympäröimä
onnellinen mutta kaipasi vanhaakin aikaa
mies mustaan pukeutunut kertoi kavalia tarinoita Haamulle
ja Haamu mureni, taas koitti aika missä viha, kateus, mustasukkaisuus, yksinäisyys valtasi Haamun sisimmän ja työnsi sydämen mustaksi
petturit määräsivät kohtalon johon ei ollut enää muutosta
Haamua pystyi satuttamaan enemmän ja enemmän, mutta loppua ei näkynyt
Rakastui kaksi kertaa, pettyi kahdesti ja humaltunut hukutettiin pois hänen luoltaan
Haamu joutui kestämään mustasukkaisuuden ja vanhuuden, koska hän oli nuoren maailman keskellä jossa häntä satuttaa ystävät suudellen toisiaan
Hän juoksi pois, kauas pois kaikesta, mutta sattui häntä edelleen
löysi hän lopulta laiturin jonne jäi istumaan vuosisatoja sitten
vieläkin Haamu istuu odottaen jotain, kunnes itkevästä sumusta ilmestyy veneen keula
jossa kuolonkello kilkattaa vertahyytävästi
Mies, mustaan pukeutunut ja siniset raidat hiuksissaan kuvaen kyynelten väriä
hymyilee ja ojentaa kätensä Haamulle
"odotuksesi on ohi" toteaa Lautturi
Haamu kipuaa veneeseen, katsoen viimeisen kerran hiljaista laituria
Lautturi ja Haamu katoavat ikuiseen sumuun kuolonkello kilkattaen vertahyytävästi
mutta niin lohduttavasti
Haamun korvissa
"olen poissa teistä, olkaa te poissa minusta" kuiskasi jää silmäinen Haamu
itkevään tuuleen