melodian ihmisille ja hetkiin lyriikat
Äänesi oli kuin salaista hyräilyä,
naurusi kuin lohduttavan lämpöinen tuuli
joka sai aikaan kahleettomuuden tunteen
Tuoksusi täytti ilman jota hengitin
kauneutesi sai silti maan murtumaan jalkojeni alta
Kyyneleet silmissäni eivät viestinyt surua, vaan helpotusta
helpotusta ahdistukselle ja kaipuulle
tunsin käsiesi kosketuksen ja painoin pääni rintaasi vasten
minun ei tarvinnut enää pelätä
Sain syliis rauhoittua ja lopulta levollisesti nukahtaa
Näin unia, missä tapoin menneisyyden haamut lopullisesti
ei enää kuiskauksia, ilkikurisia nauruja tahi katseita henkilökohtaisen helvetin pedoilta
ne katosivat olemattomiin
Yö antoi tilaa Aamulle
heräsin ja hymyilin auringolle ensimmäistä kertaa pitkään aikaan,
kuin ruusu joka pitkän talven jälkeen vihdoin puhkesi kukkaan
Vaikeiden vuosien jälkeen
