Kaikki on hyvin, olen saanut askeleen elämässä
pystyn hengittämään ja niin pois päin
Silti meinaa tulla unettomia öitä,
kun mietin liikaa sitä hetkeä ku joku/jokin taas satuttaa miuta
tai saa pilattua hyvän eheytyvän tasapainoni
Oon nähny liikaa unia, jossa olen vuoron perään kilpailija
ja sitten taas liikaa toivova haahuilija
Pelkään selkään puukottamista ja pelkään taas että toivon liikaa
inhoan olla mustasukkanen turhasta
(mut ilman pelkoa ei ole mustasukkasuutta)
inhoan taas toisaalta ajatella kaameita mielikuvia,
mitä voisi tulevassa tapahtua
Siitä aiheutuis vaan liikaa sotkua, ahistusta, myös toisen menettämistä
ja paniikkikohtauksia
Oon yrittäny tutkia monesta suunnasta, mut hankalinta on
jos ei ole varma toisen mielenliikkeistä
Voi tätä pohtimisen määrää, joko sanon mitä tunnen
mahdollisesti tehden itestäni pellen ku annan pelkojen vallata