IRC-Galleria

Olin joskus Lutakossa, miehiä kyttäämässä ja repsin

http://www.yhteishyva.fi/szone/musa/fi_FI/janiksena_profane_omenin_matkassa/

Edit:

http://www.youtube.com/watch?v=06XkNA5rqWQ Left To Disintegrade musavideo

Joo-o, joku Bad Girlkin on tuossa pätkässä :'D

Näin unta, eräästä hlöstä, jonka kanssa olin n. 5 vuotta sitten
No unessa, hlö oli tullu miuta tapaamaan,
käveli kohti vähän matkaa paikassa missä mie asun nykyään
ja mie kävelin myös,
sit loppumatkan juoksin ja halasin häntä kovaa
En muista mitä mie sanoin mut jotain tyyliin et voiku oon ikävöiny siuta
hän katsoi ihanilla silmillä miuta ja suuteli pienen suukon huulille
sit oltiinki miun huonees sängyssä vehtailemassa,
mutta ei kuitenkaa hirviää irstailua ollut se uni
se oli semmone romanttinen ja herkkä

kaipaan niitä suukkoja mitä sain unessa.. Niitä en voi enää oikeesti saada

Lippu, lippu, lippu! kenttä, kenttä, kenttä! <3 Hartwall Areena täältä tullaan <3

Nightwishin Päätöskeikka 19.9 ja liput ens ma myyntiin!
Pikkanen paniikki iski!

Mie oon ainaki siel vaikka saatana ruumissäkissä!

Buried Wings

the death bells toll
thirteen times
of the church of Satan's worshippers
the misty maid makes you sleepy
with the fog of the forest swamp

the swamp buries inside
the blood of the innocent
why did the murder happen
the death of the innocent
the murderer light carrier
sick of madness

Chorus
the misty swamp covers it all
preserves in wildwood forest
the shedding of the murderer
hope seeks signs of life in vain
barbed wire and tears
the swamp has eaten and fog covered
bloody, killed and buried wings

the organ of the phantom
plays of the soul water
the rest of the whirl of the swamp
the bluish face persecutes the
murderer
the dead soul children of the swamp
breath rattling diseases

the cross of the sword stands
in the eye-keeping boghole
the eye of the secret keeper
its drowning look
drowns the lost one into the black water
the mourning tone of a cello echoes in
the death

insanity deprives life
and leaves the swamp children behind
to brood bitter revenge
a glimpse of watery eyes
footprints of the murderer
who falls into his own trap
boghole the punisher

http://www.youtube.com/watch?v=VpWuX4-Kvmk&feature=channel_page In The Middle I Breathe

Voi saatana pitää sanoo ensin, lantiot mustelmilla
ja jonkun mulkeron takia vyö meni rikki sitten kesken keikan
(onneks oli euron vyö kirppikseltä, muuten oisin.. )
Onneks ei housut tippunu kuitenkaa, mut eipä tuo enää kamalasti haittaa :D

Joo olinpa paikan päällä enne kolmea, otin vähän kevät aurinkoa siinä odottaessa,
mut silti oli pirun kylmä
Tompalle tekstasin olevani pääkallopaikalla,
kyllähä se sitten soitti ja kysy raporttia
siinä neljän jälkee, kurvas iso bussi sitten pihaan
ja ekana pomppaa ulos Jules leikkipyssyineen
ja tervehtii ensin muita tuttuja, kunnes huomaa miut ja osottaa sillä pyssyllä miuta,
helkkari melkein silmään ampu, onneks meni tosta pään vierestä :D
hönöks mie sitten huutelin, kävin sitä veijarii halaamassa ja annoin miun hyena-töherryksen todeten et tein töhryn, Jules oli mielissään, pistävät kuuleman treenikämpän oveen
Sitten bussista tuli Tomppa, sitäki menin halailee ja kyselee kuulumisia,
Kurki tuli seuraavaks mut meni samantie roudaa kamoja, kattelin siin vieressä touhua,
Antti tulee bussin ovelle ja sitäkin halailemassa piti käydä,
Samulikin tulee esille ja kyseli miulta et kaua olen odotelluna täällä,
tais moni muukin kysellä sitä ja Kurki totesi vaan et uskollisesti ajoissa :'D
Nimmarit pyysin levyn lehtiseen, Tomppa piirsi lampaan ja Jules osotti lelupyssyllä miuta ku mie ojensin kynää, joku toteaa vaan et "Anna nimmari!" :'D ei voinu ku revetä, oli nii huvittava näky, Antti ja Jules tais sanoa et mitä ny hyvää levyn kantta pilaamaan (Antti sit huomautti levystä joka oli sillä hetkel sisällä: Nightwish, selitin et itse levy oli levysoittimes kämpillä ja piän aina yhen bändin levyä kotelonakin)
Sit menin jonottaan, ku pojat katos sisälle
ovien avauduttua ekoille jonottajille ja itse ovien aukasun h-hetki tuli
Antti istui pöydän ääressä ja menin sinne ensimmäiseksi, FM2000 soitti soundchekkiä, kysyin siinä sitten onko bändi se miksi luulen Antilta, oliha se
sitten kävin Samulilta hakee nimmarin, joka oli mercymyynti pöydän luona
ja sitten eturivin paikalle, Profane omenia odottaen
voin sanoa et FM2000 yllätti! vähä humppaa ja raskasta meininkiä,
mielenkiintosta, pitää tutkia varmaa sekin tässä kuha ehin, mut ei ollu paha meininki (mut superseppo ja karpo mitä vittua? :'D)
FM2000 soitettua settinsä, jäätiin odotteleen Profane Omenia
Seconds intro pärähti soimaan, huusin taas ihan vitun kovaa ku bändi tuli lavalle
ja Jules hyppäs vikana
Alotusbiisinä oli Base! Ei juma vähän päät irtoili siinä vaiheessa
Sit tokana Information, viel parempi aijaijaiii! Jules kävi kättelemässä eturiviä
pittiä kyl pyöri ja eturivissä tukka pöllys :D
Gunshot/Mindsetin jälkeen, Kurki käy kuiskaamas jotain Julesille
ja sitten mikistä kuuluu: "Seuraava biisi on omistettu Zinalle, tää on vanhempaa tuotantoa ja biisin nimi on Fuck Me Hollow"
ei voinu ku huutaa et "ei voi olla totta!"
odottanu tota biisiä kuitenki pitkästä aikaa soitettavan, meinas siinä itku tulla, kiljuin vaa vitun kovaa ja rupesin riehuu eturivissä biisin ajan, Jules nappas lyriikoitten alussa miun käestä
ja katto silmiin samalla ku laulo, piti pitkäänki käestä (vittu oli nii epätodellinen tunne)
Biisin lopussa ei voinu ku huutaa vitun kovaa kiitos ja Jules jälleen tuli kätteleen ja sitten muitaki siinä samalla
Disconnected teki selvää jälkee Lutakossa, kauhee ryminä kävi :D seinät kaatuili
Painbox päätti sitten tämän keikan
Lähin äkkiä eturivistä pois, tiesin nimittäin et Nicolen keikalla en kuitenkaan selviä
pyörin sitten mercymyynti pöydän luona ja jutustin Kurjen vaimoa siinä
sain jopa annettua kiitoshalit jokaselle, Jules anto miulle settilistan
ja kerto et tää oli ny spesiaali ku ne kuitenki soittaa FMH biisiä nii vähän keikoilla
mie vaan ihan sanattomana nyökkäilin siinä
Kurki sitten sanoi melkein samat, lisäsi myös et tällä kertaa soitettiin sekin ku olin paikalla
ja etten mangu sitä biisiä, koska hänen mielestään se o vähän tylsä
:D ei voinu ku naureskella, mut kelpaa miulle
Antti ja Samulikin tuli kiitettyy, katoin Nicolen keikkaa siihen asti ku he lähtivät ekaa kertaa lavalta pois, suuntasin "takapihalle" ja siellä Tomppa olikin tupakilla, pääsi sitäkin sitten kiittämään
siinä sitten hengasin ja pääsin bäkkärillä taas käymää, oli kyl levottomat meiningit siellä :D
Kurjelleki totesin biisin mankumisesta että oisha he voinu huutaa vaa et ei soiteta, mut kuuleman Juleskin halus pitkästä aikaan sitä soittaa ja ei voinu ku peukkuja näyttää :D
musiikit soi täysillä, pojat kävi saunassa ja grillibileetkin nostettiin pystyyn siinä,
eihä siin mitää kai sitä talvellakin voi grillata :D
lopulta puolet oli jo menny nukkumaan, Tomppa oli viel valveil ja mie ajattelin lähtä kämpille nukkuun, (klo oli jotain varttia vaille kuus ku pääsin kämpille) halasin viel Tomppaa ja lähin palellen kulkemaan takasin kämpille

Vittu kiitos! <3
Olin tän keikan tarpeessa, nyt o helpompi hengittää pitkästä aikaan

Settilista

Seconds (intro)
Base
Information
Gunshot/Mindset
FMH
In The Middle I Breathe
Superpowertrip
Disconnected
God In Bottle
Left To Disintegrade
Painbox

Jos näkisit minut poliisiautossa pidätettynä, minkä rikoksen luulisit minun tehneen? Vastaa kommenttikohtaan ja laita sitten viesti eteenpäin ja katso mitä rikoksia sinä saisit.

Ei vittu olin Volbeatin keikalla unissani (en ees tunne bändiä ku nimeltä)
ja ostin kirpparilta kipsiruusun, joka makso 5 e :'D
ainii ja näin unta et vedin röpää monta kpl o.O ressin takia kuuleman

Hautausmaalla lipui aavemainen sumu,
tuntui kuin se eläisi tai olisi itse suurikokoinen aave,
keskellä hautausmaata kasvoi nuorehko tammi,
mutta sen oksilla ei ollut lehtiä, pelkkä puunranka vain valaistu kuunvalossa ja
vähän kallellaan olevat hautakivet ympäröivät hautausmaata.
Zina ja Caleb kulkivat varovasti eteenpäin etsien tiettyä hautapaikkaa,
jonka he pääsisivät Neiti Pahan maanalaiseen kotiin,
he vilkuilivat välillä toisiaan, kuin viestien sanattomasti minne suuntaan he menisivät.
Kuunvalo läpäisi rakoilevat pilvet
ja yksi säteistä valaisi suuren hautapatsaan, jonka jalustalla istui Kivihirviö,
vanhan aikakauden lohikäärmeen muodossa.
"Tuossa se on, tuo on sisäänpääsy" sanoi Zina hiljaa Calebille.
He kulkivat kohti kivihirviötä ja jäivät katselemaan sitä,
tutkien samalla miten he pääsisivät sisälle.
"No, mitäs nyt?" Caleb kysyi.
"Mmm.. en oikein tiedä, kivihirviön olisi pitänyt herätä" Zina sanoi.
"Kuka siellä? Kuka häiritsee uniani?"
Kivihirviö liikahti ja heilutti päätänsä eestakaisin.
Zina hätkähti hypähtäen taaksepäin törmäten Calebiin,
joka nappasi Zinan tukevaan otteeseen, Zina tunsi poskien kuumotuksen
ja suoristi ryhtinsä korjaten kaapua päällensä,
kulkien lähemmäksi kivihirviötä, joka katsoi samein silmin tulijoita.
"voi Zina Zina.." Ajatteli Caleb mielessään.
"Meidän pitää päästä tapamaan Neiti Pahaa" Zina ilmoitti kivihirviölle.
"Krah! Mistä lähtien hyvät ihmiset ovat olleet tekemisissä pahan kanssa?"
kysyi Kivihirviö korahtaen ja ojentaen samalla kaulaansa.
"Minä en ainakaan ole hyvä, enkä pahakaan, olen.."
"Uhri" Virnisti Kivihirviö katsoen Zinaa ja jatkoi,
"Wildrosen suku siis vieläkin uskoo, että maailmasta jonain päivänä tulee uhri"
"Entäs sitten?" kysyi Zina tyynellä ilmeellä.
Kivihirviö korahti ja kurotti päätään lähemmäksi.
"Sukunne tehtävä ei tule toteutumaan,
se on täysi mahdottomuus saada maailmasta harmoninen paikka molempien elettäväksi,
tulee aina olemaan hyvä ja paha puoli,
joudut jonain päivänä valitsemaan puolesi"
Zina katsoi edelleen tyynenä Kivihirviötä ja kysyi kuin ei olisi kuunnellut ollenkaan häntä äsken.
"Kerros miten pääsemme Neiti Pahan kotiin? Minulla on tehtävä hoidettavissa hänen kanssaan."
Kivihirviö katsoi närkästyneenä häntä.
"Vain vastaamalla arvoitukseen, jonka esitän teille, aikaa teillä ei ole paljon,
kuuvalon verran kuinka kauan se sitten valaisee tätä"
"Selvä, kysy sitten" sanoi Zina.
Kivihirviö liikahti ja esitti arvoituksen.
"Kultaa se ei ole, eikä veressä kylpenyt,
vaikka värit sillä hohtavat kuin auringonvalo.
Se itkee parantaakseen, se laulaa lohduttaakseen.
Ikuinen nuoruus, sen elämänkaari on loputon kehä,
joka loppuu tuleen ja alkaa tuhkana.
Kertokaa siis mikä olento?"
Zina ja Caleb katsoivat toisiaan miettien samalla, odottaen toisen sanovan vastauksen.
"Ikuinen nuoruus.." mutisi Caleb.
"Loputon kehä.." mutisi myös Zina, hän katsoi maahan miettien vastausta.
Kivihirviö naputteli kynsillään jalustaa virnuillen.
"Minä odotan"
Zina nosti katseen maasta katsoen taas Calebia, Caleb katsoi takaisin hänen vihreillä silmillä.
Yllättäin Zinan päässä raksutti ja hän huudahti
"Feeniks! Se on Feeniks, sen elämä loppuu tuleen ja alkaa tuhkasta"
Kivihirviö nousi ylös ja levitti suuret siipensä.
"Vastasit oikein arvoitukseen, sisäänpääsy sallittu"
se sanoi ja ponkaisi ylös liitäen kohti metsää.
Maa aukeni jalustan alla päästäen höyryä ja sieltä hohti kirkkaan keltapunaista valoa.
Zina katsoi maa-aukkoon, rappuja ei ollut,
oli vain tasainen multakoroke ja käytävä, joka johti maan uumeniin.
"Kiitos Caleb" Zina kiitti hymyssä suin.
"Mistä hyvästä?" Caleb hämmästeli.
"No sinua katsellessa keksin vastauksen,
sinähän elät vuosituhansia, etkä ryppyynny"
"No.. Kärsimys ja suru meidät vanhentaa kylläkin" sanoi Caleb vaivaantuneena.
He menivät alas Neiti Pahan asuinsijoille, ensimmäinen näky päästyään maan alle, oli demonien, pahojen noitien, aaveiden, ihmissusien
ja monien muidenkin pahojen olentojen odotustila käytävässä.
Välillä ilmestyi lisää olentoja lieskojen kera, olennot menivät odottelemaan vuoroaan.
"Nimeni on Paha, miten voin auttaa sinua?" kuului tumma ääni käytävän päästä.
Zina kohotti päätään katsoen käytävän päähän, mutta näki Kuoleman Enkelin
jonka suuret mustat siivet olivat uhkaavina auki, peittäen samalla näkymää.
"Haluan valittaa Kuolemasta!" huusi Kuoleman Enkeli.
"Miksi?" Neiti Paha kysyi.
"Koska Kuolema on viemässä minun työni kokonaan, minulle ei jää mitään noudettavaa, kun hän onkin jo vienyt sielut mennessään, ennen kun ehdin edes paikalle, sitä paitsi hän on tunkeutunut minun alueille, josta olen aivan raivoissani!"
Siivet levähtivät kunnolla auki säikäyttäen muutkin, sitten ne palautuivat takaisin lepoasentoon, Enkelin rauhoituttua.
"Vai on Kuolema ruvennut kapinoimaan ja rikkomaan rajoja.. Sinun on vain tehtävä sopimus hänen kanssaan työnjaosta, ettei toinen jää työttömäksi, jos tulee jotain tiedät mistä löydät minut"
sanoi Neiti Paha.
"Kiitos" sanoi Kuoleman Enkeli, leiskojen leimahdus ja hän oli poistunut paikalta.
Zina ja Caleb kävelivät lähemmäksi pöytää, jonka äärellä Neiti Paha istui,
yllättäin pitkään takkiin sonnustautunut demoni käveli pöydän ääreen, vaivalloisen näköisenä, pitäen hattua tiukasti päässään käden avulla.
Zina ja Caleb pysähtyivät kuuntelemaan.
"Nimeni on Paha, miten voin auttaa sinua?"
"Tuota.. Luulen, että minut on kirottu jotenkin" mutisi demoni.
Neiti Paha nosti katseen paperista ja katsoi demonia ilmeettömällä ilmeellä.
"Mitä tarkoitat?" hän kysyi.
Demoni katsoi ensin ympärilleen ja otti hattunsa päästä: hänen sarvensa olivat katkaistu,
niistä oli enää tyngät jäljellä.
Muut rupesivat hykertelemään salaa.
"Nämä eivät kasva enää normaalisti, luulen,
että sen hemmon helkkarin miekka oli varmasti taottu haltijametallista, joka minun sarvet katkoi"
Neiti Paha vain katsoi tynkiä ja kirjotti paperille jotain.
"Sarvet poikki.. Oletko mahdollisesti kokeillut mennä Sarvipään luokse? Jospa hän osaisi korjata asian"
Demoni katsoi huuli pyöreänä ja pudisti hitaasti päätä.
"No siinä tapauksessa ehdotan sitä, hän vain osaa käsitellä haltijoitten kirouksia"
Demoni kiitti hiljaa ja katosi lieskojen leimahtaessa.
Neiti Paha nosti katseensa taas paperista ja yllättäin säikähti näkemäänsä,
Zina oli seisonut Demonin takana ja
nyt hän katsoi Neiti Pahaa, kuin porautuen hänen päänsä sisuksiin.
Neiti Paha, kuolematon, Velho Mandragoran luoma olento aikojen alusta,
Pahalla oli pitkät mustat suorat hiukset,
musta pipo jossa oli kirjoitusta punaisella etupuolella,
Lasit joissa oli hopeiset sangat ja tummansiniset linssit,
hänen vaatetuksensa väri oli musta,
mustat housut, niittivyö kiedottuna ympärille ja
paidassa luki suurin hopeisin kirjaimin "Bad Girl."
Hänellä oli hämähäkkimäiset laihat kädet verkkokäsineillä varustettu,
kalpea iho ja hyvin vaalean siniset silmät,
näytti melkein kuin pupillit olisivat ainoastaan silmissä, toisesta silmästä kuitenkin huomasi,
että se oli erilaisempi kun toinen, oikea silmä oli valkoiseen päin väriltään.
"Kas kas, Zina Wildrose.. Ja hänen haltija poikaystävänsä" totesi Neiti Paha hiljaa itsekseen katsellen molempia hymyillen samalla hermostuneen näköisenä.
Kuului pienen noidan ääni heidät takaansa.
"Neiti Paha, voisitko auttaa minua yhdessä..?"
"Ulos täältä kaikki, paikka sulkeutuu nyt!"
ärähti Neiti Paha kovaan ääneen kaikille paikalla olijoille.
Jokainen säikähti niin pahasti, että lieskojen äänet täyttivät koko käytävän,
kunnes oli niin hiljaista kuin haudassa konsanaan.
Neiti Paha hengitti tiuhaan ja hikipisaroita näkyi otsalla,
hän katsoi Zinaa ja Calebia vuoronperään,
lopulta hän rupesi hykertelemään kääntäen pään pois ja nauroi pienessä kumarassa pöydän yllä.
"Mikä on noin hauskaa?" Kysyi Zina tyynesti.
"Tulit sitten hoitamaan typerää tehtävääsi, joka on jo monen tuhannen vuoden ajan epäonnistunut,
koska olette heikkoja ja suurudenhulluja, uhri-ihanteisia pölkkypäitä."
Ivaili Neiti Paha nostaen katseensa takaisin Zinaan, silmissä kiilsi hulluus.
Hän käveli pöydän takaa lähemmäksi heitä, kurkaillen lasien takaa hymyillen samalla,
Zina ja Neiti Paha olivat samanpituiset, luulisi heidän olevan sisaruksia,
jotka ovat riitaantuneet toisilleen.
Caleb siirtyi sivummaksi.
"Toivottavasti Zina voittaisi hänet, mutta onko se mahdollista kun.." Mietti hän mielessään, katsellen Zinaa ja Neiti Pahaa vuoronperää, jotka seisoivat hievahtamatta, katseet tiukasti toisissaan odottaen hiljaista merkkiä päästä toisen kurkulle.
Paha virnuili ja käänsi päätään vähän taakse, ottaen rennomman asennon.
"Noh, tulet joko kärsimään häviön tai kuoleman, sinähän tiedät miten minua ei voi tuhota, toivottavasti otit ne huomioon"
"Totta kai olen, en muuten olisi täällä"
Sanoi Zina tyynenä, katse edelleen Neiti Pahassa värähtämättä.
Neiti Paha hykerteli.
"En menisi sanomaan, äitisi oli pettymys,
vaikka hän tiesi ettei ollut tarpeeksi vahva kohtaamaan minua, hän silti tuli.
Mitätön ei pärjännyt kovin pitkään, melkein tapatti itsensä,
jollei isäsi olisi tullut väliin viime hetkellä anelemaan lopettamista"
Zinan kädet puristuivat nyrkkiin vavisten hiljaa.
"Mielenkiintoista kuitenkin siirtyä taistelutaidoista taikavoimiin, vaikka kauan aikaa sitten ette siihen suostunut, mutta nyt kuulutte taikaväkeen.."
"ainoa taikasuku, joka osaa ikivanhat taistelutaidot"
Zina keskeytti ääni kireenä Neiti Pahan katsoen murhaavasti tällä kertaa.
Neiti Pahan ilme värähti vakavaksi hetkeksi, kunnes virne palasi taas hänen ylpeille kasvoille,
hän käveli lähemmäksi Zinaa ja puhui hiljaisella äänellä.
"Voi, pikku Zina lopultakin alkaa heräilemään, luulin ettei mikään pistä sinua suuttumaan. Tiedätkö?"
Hän tuli lähemmäksi Zinan korvan juureen.
"Aika heikoin panoksin lähdet minua vastaan, tiedän nimittäin,
et pärjää minulle vaikka kuinka yrittäisit vaatimuksista huolimatta,
sen on vain laki tässä epätoivoisessa maailmassa"
Neiti Paha perääntyi pari askelta virnuillen edelleen.
"Olet sukusi heikoin lenkki, huomasin sen jo vanhemmistasi"
Noiden sanojen kaikuessa Zinan korvissa,
hänen ilme muuttui hyvin tappavaksi ja silmät muuttuivat saman tien viiruiksi,
Zina hyökkäsi nyrkein ja osui Neiti Pahan poskeen, isku oli niin kova,
että hän horjui ja huohotti katsoen Zinaa hämmennyksen sekaisella ilmeellä,
hän sähisi äkäisesti irvistäen ja paiskasi Zinaa kohti räjähtäviä energiapalloja,
mutta hän väisti kaikki kohti tulevat pallot hyvin nopeasti hypäten, käyttäen seiniä ja kattoa apuna