Eilen tuntu et otin askeleen taaksepäin,
kiitos mutsin joka jälleen kerran auko päätään
ja muistutti miulle keskimmäisen lapsen asemasta
et miun pitäs vaa tyytyä!
Miks miun pittee olla väliinputooja
ja sisko ja veli saa olla niitä joita suositaan ja palvotaan plus niitten ei tarvii tyytyä?
Vittu et pikkasen rupes aggremittari kiihtymään
ja satanen kyl saatiin lasiin taas
et sen seurauksena melkein tapoin kännykän,
ku se rupes huutamaan tuttavan soittoon vastaessa BREEEEEEEEEE!
Eihä siinä onneks vika saatii pois ja korjattua simppelisti
ja Peikkoki vaa sano et:
"Ostaha sata kpl ressipalloja ja paisko niitä kännykän sijasta"
Mut anywho, tässä yritetty saada itteään kuntoon
ja miulla oli hyvä olo et ei ollu mitään draamaa ympärillä ym.
mikä ois vaikeuttanu asiaa
En ois voinu kuvitella et rakkaan lemmikin lähön jälkeen
tulis taas tuota vittumaista paskaa niskaan varottamatta,
vähemmästäki on ihan tolaltaan...
Onneks kuitenki Anttilassa oli Imaginaerum-elokuva hyllyssä
et sai ostettua senki omaan hyllyyn vihoin ja viimein plus katottua sen uudestaan, siitä on jo...
Noin puolisen vuotta ku mie katoin sen Hartwallilla herranjumala!
No eihä siinä, yhtä ihana se oli ku sillonki plus extrat oli parhautta
Olo ainaki parani elokuvan kattomisen myötä