Pakolliset lentokonekuvat
Siinä keväällä huhtikuun aikoihin huomasin Epican kiertuekalenterista
et heillä olis Tanskassa keikka Copenhell- nimisellä festarilla,
pohdin vähä aikaa sitä ja sit päätin ainaki kysyä tädiltä
et onko ne kotona noihin aikoihin
(tajusin vasta myöhemmässä vaiheessa
et se oli juhannus viikonloppu),
täti sanoi et koko perhe olisi kyllä kotona ja toivotti tervetulleeksi.
Meinasinko hypätä hiema housuistani tajutessani
et lähen reissuun ja hommaan liput ja ym. aivan itse!
Tosiaan oon aina matkustanu perheen/sukulaisten kanssa ulkomailla,
en oo ikinä yksin menny, joten pitipä seki laittaa testaukseen mitenkä homma sujuu,
oha se o aika ruveta jos aikoo viel matkustella.
Finnairin sivuille katsomaan lentoja ja hintoja,
kympin kalliimpi oli tällä kertaa menopaluu,
mut eipä päätä kauheesti huimannu.
Yritin itse ostaa lipun festareille,
mut jostai syystä se ei hyväksyny korttiani, joten rakas täti osti lipun miulle sinne,
tietysti maksan takasin hälle.
Sit täti selvitteli miulle julkisen liikenteen matkalippujen hintoja
ja katselin mm. Eläintarhan sisäänpääsyn hintoja
plus tietysti piti miettiä paljon tarvitsisin rahaa koko reissulle.
Täti onneks osasi kertoa kaiken julkisista ja myös reiteistä jne.
sit siskolta kyselin valuutanvaihdosta, mikä on kannattavinta
ja mitä pittee ottaa huomioon.
Semmoset n. 1500 kruunua tuli sitte vaihdossa (n. 200 e),
hiema kyl kuumotteli taskussa.
Tältäkö Arthur Weasleystä tuntu ku Kaljuunoitten sijasta näki puntia?
Töitten jälkeen lähin bussilla kohti Helsinkiä
ja yövyin Viipin luona, heräsin samaan aikaa Viipin kanssa
koska hällä oli töitä ja samalla opasti miut bussipysäkille
josta menin bussillä Myyrmäen asemalle odottamaa lähijunaa
kohti lentokenttää.
Hiema kyl rupes jännittää, mut perille päästyä
ja hiema pähkäillessä lähtöselvityksen kanssa,
vähä aikaa piti ettiä et millähä tämä ny hoidetaan
kunnes huomasin varausnumero kohan.
Turvatarkastuskin meni iha nappii, mitä ny yllättäin kysyttiin mitä nesteitä purkeissa oli
*Iina menee totaalisen lukkoon* :'D
Sen jälkee ostin hiema tuliaisia serkkupojalle
ja lähtöönki oli semmoset 3 tuntia, wohoo! Paree olla ajoissa. :DD
Istuessani lentokoneessa matkustajien seassa vaelteli
selkeesti myös metallimusiikin ystäviä,
pitkätukkasia miehiä nimittäi!
Olivatkoha samoille festareille tulossa?
Lennolla vähä koettiin kovemmista ilmakuopista,
joitten aikana taas ajattelin et "Kohta myö kuollaan",
oli muuten paljo kovemmat ku viime kerralla.
En siis pelkää lentämistä ym. mut tommonen tärinä yläilmoissa saa kylmän hien pintaan vähemmästäkin.
Kapteeni infosi asiasta ja sanoi että lennämme pikkasen matalemmalla ja ollaan aikataulusta eellä
(Siis voiko lentokone olla etuajassa?!).
Maisemia ihaillessa ja viimeinki Tanskanmaalla,
tätini oli vastassa ku harhailin itteni pihalle
ja lähettiin ajamaan Slangerupiin.
Käytiin kaupassa, piti ostaa nimittäi tuliaiset samantein bossille ja työkaverille.
Lopuksi käytiin hakemassa serkkupoika koulusta,
enne ku päästiin viimeinki kotitalolle lepäilemään.
Seuraavana aamuna oli sitte lähtö Copenhellii,
josta voi tarkemmin lukea täältä:
Epica @ Copenhell, Kööpenhamina 24.6.2016
Copehell kokemuksen jälkeen, ajattelin meneväni eläintarhassa käymää,
mut rupes just sopivasti tiputtamaa vettä,
joten suuntasin porukan mukana katsomaan euraasialaisia koiranpentuja.
Niitä oli monta kymmentä karvamötköä ;_; niiin söpöjä!
Täti perheineen suunnittelee koiran hommaamista,
joten he pääsivät tutustumiskäynnille.
Sen jälkeen menin tädin kanssa Roskildeen rokkimuseota syynäämään,
aika paljon oli kuulokkeilla kuunneltavaa asiaa,
josta ite en innostunu koska halusin vaa katella.
Sitte mentiin syömään Roskilden juna-aseman lähellä olevaan ravintolaan, jossa söin maittavan burgeriaterian ja tietysti vähä drinkkiä siinä, ei siel muuta tullu tehtyä ku juotuu eiku-
Lähtöpäivänä sitte oli eläintarhan vuoro,
lipun saatua ja junassa istuttua jonki aikaa,
tuleeki ilmotus et juna män rikki et toinen juna tulee toiselle raiteelle,
ihmettelinki et miks ihmiset poistuu junasta
ja paniikissa seurasin heitä kysyen ohikulkevalta naiselta mitä kuulutuksessa sanottiin.
Eiku toiseen junaan ja matka kohti eläintarhaa pääsi alkamaan.
Nyt oli hetken aikaa muisteltava mite mie sinne pääsin,
mut muistaakseni menin junalla Vilbyn asemalle
ja sit piti bussilla jatkaa tietylle pysäkille asti, josta jatkoin jalan nurkan taakse tyyliin.
Hiema tuotti ongelmia löytää oikee pysäkki,
onneks siinä mies kerto et toiselta puolelta tietä menee kyseinen bussi n. 10 min. välein
Vähä oli tyhmä olo, ku tajusin tämän.
Eläintarhaan päästyä se oli aika lailla pikakävelyä,
kaikki piilossa olevat eläimet ja jne. skippasin suosiolla.
16 vuotta oli kulunu muuten viime käynnistä,
et oli hyvä käyä pitkästä aikaa. :D
Eläimet jaksaa aina kiinnostaa ja ihastuttaa,
vaikka joku varmaa tulee koht huutelee kuinka ne kärsii oloissa jne.
mut mie edelleen jaksan uskoa eläinprokkiksiin,
jossa o tavoitteena saada lajin lukumäärä kasvamaa ja jotta se ei olis enää niin uhanalainen.
Eläintarhasta poistuttua olin taas väärällä puolella tietä
ja eiku oikealle puolelle jotta pääsisin takasin päärautatieasemalle
ja kohti lentokenttää.
Bussissa ku maksoin käteisellä ja sain kolikoita takasin,
nii se oli semmone ihme luukku juttu, jota en osannu käyttää
enne ku yks matkustaja jelppas miuta ja näytti. :'DD Kiitos
Lentokentälle päästyä oli hirvee jono turvatarkastukseen,
lopulta päästyä siitä läpi, ostin vähä syömistä
ja menin etsimään porttiani.
Lento kylläki vähä myöhästy
mut onneks ei tarvinu samana päivänä päästä Jyväskylään.
Helsinkiin päästyä yövyin Essin luona ja seuraavana päivänä pikasesti moikkasin Annaaki siinä,
enne ku bussi kohti Jyväskylää kyyditti väsyneen matkustajan kotio.
Yhteenvetona voisin sanoa et iha turhaan jännitän yksin matkustamista ulkomailla.
Totta kai varovainen pittee olla ettei maksukorttia viiä jne.
(Tuolla reissulla en käyttäny ku käteistä,
korttia en tuu käyttää, jollei sitte tule pakkotilannetta joskus jossai)
Kovasti tuli hinku suunnitella ekaa Lontoon reissua,
koska sain vähä varmuutta yksin matkustellessa.
Kiitos tädille ja perheelle yösijasta ja katotaan millo sitte seuraavan kerra käymää, jollei sit tapahu ihme. :)
