VAARALLISTA: Mitä tänään syödään?
TURVALLISEMPAA: Voinko auttaa päivällisen valmistamisessa?
TURVALLISINTA: Minne haluaisit lähteä syömään päivällistä?
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata.
VAARALLISTA: Mitä sulla oikein on päälläsi?
TURVALLISEMPAA: Wau, näytät hyvältä ruskeissa vaatteissa.
TURVALLISINTA: WAU!
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata.
VAARALLISTA: Mikä nyt mättää?
TURVALLISEMPAA: Etkö nyt vähän ylireagoi?
TURVALLISINTA: Ota tästä 50 egeä.
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata.
VAARALLISTA: Kannattaako tuota nyt syödä?
TURVALLISEMPAA: Olisi tuolla omenoitakin.
TURVALLISINTA: Ottaisitko lasillisen viiniä tuon kanssa?
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata.
VAARALLISTA: Mitä sinäkin olet koko päivän tehnyt?
TURVALLISEMPAA: Toivottavasti et ole rasittanut liikaa itseäsi.
TURVALLISINTA: Näytät tosi hyvältä tuossa aamutakissa.
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata.
Lähetä tämä piristykseksi kaikille hormonaalisille lajitovereillesi
ja varoitukseksi kaikille miehille.
Ja muista: Raha puhuu.....mutta suklaa laulaa
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 15.02.
- [Ei aihetta] 09.02.
- [Ei aihetta] 09.02.
- Oletko DOGHOLISTI eli koiraihminen? 09.02.
- Minkälainen kissa olet..? 09.02.
- [Ei aihetta] 09.02.
- Mitä lapsi sanoo äidistään 03.02.
- No kokeillaa 23.01.
- [Ei aihetta] 23.01.
- [Ei aihetta] 23.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (24)
- ▶ 2008 (339)
-
▼
2007 (149)
- ▶ joulukuu 2007 (31)
- ▶ marraskuu 2007 (27)
- ▶ lokakuu 2007 (16)
- ▶ syyskuu 2007 (13)
- ▶ elokuu 2007 (14)
- ▶ heinäkuu 2007 (3)
- ▶ kesäkuu 2007 (10)
- ▶ toukokuu 2007 (8)
- ▶ huhtikuu 2007 (4)
- ▶ maaliskuu 2007 (9)
- ▶ helmikuu 2007 (8)
- ▶ tammikuu 2007 (6)
- ▶ 2006 (59)
- ▶ 2005 (5)
Blogi
HORMONIHIRVIÖN KÄSITTELYOPAS Torstai 31.05.2007 00:42
Elukka(ko?)Torstai 31.05.2007 00:41
KUINKA PETO OLET?
Vastaa rehellisesti ja katso lopputulos myöhemmin.
[ ] Aamulla herätessä naksautan niskani
[x] Aamulla herätessä venyttelen kaikkia jäseniäni
[x] Minua ei meinaa saada ylös sängystä
[x] Hiukseni ovat sekaisin herätessäni
[ ] Jätän hiukseni harjaamatta
[x] Nukun oppitunneilla (töissä,bussissa,junassa)
[x] Minusta tulee pirteämpi iltaa myöten
[ ] Jos ruokana on salaattia valitan lihan puuttuvuudesta
[x] Jos ruokana on lihaa, syön enemmän kuin jaksan
[X] Sähisen jos olen vihainen (ainakin murisen)
[x]Rajumpi meno sitä parempi
[ ] En siedä liikaa sosiaalisuutta
[ ] Kynteni ovat pitkät ja terävät
[x] Pidän veren mausta
[x] Suihkuun menen vain siksi etten haise
[x] Lempieläimeni on kissa
[x] En tue ruotsalaisia (miten tää liittyy petouteen?)
[ ]Ulos katsoessani mieleni tekisi hypätä ikkunasta metsään
[x] Koulussa laitan opettajille vastaan (laitoin..)
[x] Koulussa en syö ruokaa, vaan olen mielummin syömättä
[ ] Koulussa ei ole mieliainetta
[x] Jahtaan pikkusiskoani/veljeäni niin kauan että he luovuttavat (lasketaanko miesystävät ja naisystävät kans?)
[x] Piirtäessäni hahmoilleni saattaa lisääntyä korvat ja häntä
[x] Nukkumaan menosta ei tule mitään (riippuu vähän tilanteesta)
[x] Valvoisin mielummin yöllä ja nukkuisin päivällä (tämäkin riippuu monista eri jutuista)
[x] Kun nukun, nukun päälle 10h
[x] Hyvät Refleksit
[ ] Pidän ketjuista niin kauan ku ne eivät ole kaulassani
[ ] Juokseminen veressä
[x] Sanoo mitä ajattelee
0-7 : Kissimirri
8-14: Elukka
14-20: Villikissa
21-25: Peto
26-30: Saalistaja
21 eli peto :)
Vastaa rehellisesti ja katso lopputulos myöhemmin.
[ ] Aamulla herätessä naksautan niskani
[x] Aamulla herätessä venyttelen kaikkia jäseniäni
[x] Minua ei meinaa saada ylös sängystä
[x] Hiukseni ovat sekaisin herätessäni
[ ] Jätän hiukseni harjaamatta
[x] Nukun oppitunneilla (töissä,bussissa,junassa)
[x] Minusta tulee pirteämpi iltaa myöten
[ ] Jos ruokana on salaattia valitan lihan puuttuvuudesta
[x] Jos ruokana on lihaa, syön enemmän kuin jaksan
[X] Sähisen jos olen vihainen (ainakin murisen)
[x]Rajumpi meno sitä parempi
[ ] En siedä liikaa sosiaalisuutta
[ ] Kynteni ovat pitkät ja terävät
[x] Pidän veren mausta
[x] Suihkuun menen vain siksi etten haise
[x] Lempieläimeni on kissa
[x] En tue ruotsalaisia (miten tää liittyy petouteen?)
[ ]Ulos katsoessani mieleni tekisi hypätä ikkunasta metsään
[x] Koulussa laitan opettajille vastaan (laitoin..)
[x] Koulussa en syö ruokaa, vaan olen mielummin syömättä
[ ] Koulussa ei ole mieliainetta
[x] Jahtaan pikkusiskoani/veljeäni niin kauan että he luovuttavat (lasketaanko miesystävät ja naisystävät kans?)
[x] Piirtäessäni hahmoilleni saattaa lisääntyä korvat ja häntä
[x] Nukkumaan menosta ei tule mitään (riippuu vähän tilanteesta)
[x] Valvoisin mielummin yöllä ja nukkuisin päivällä (tämäkin riippuu monista eri jutuista)
[x] Kun nukun, nukun päälle 10h
[x] Hyvät Refleksit
[ ] Pidän ketjuista niin kauan ku ne eivät ole kaulassani
[ ] Juokseminen veressä
[x] Sanoo mitä ajattelee
0-7 : Kissimirri
8-14: Elukka
14-20: Villikissa
21-25: Peto
26-30: Saalistaja
21 eli peto :)
Cool..Maanantai 28.05.2007 14:21
Kolli tulee miralta huomen illalla niin saadaan kitteneitä.... sääli luopua sit mistystä kun se on just ruvennu sopeutuu mut onnellisempi se on äinäällä kyl sen huomaa ja saahan cirius pennusta sitte uuden kaverin.... voi kun niitä ei tulis kauheesti et kaikille löytyis koti.... toivottavasti sieltä tulee nyt sit poika ettei tarvi ottaa enää yhtää seinähullua narttukissaa...
Kauheata tämäkin...! :(Keskiviikko 16.05.2007 00:39
Sano EI pentutehtaille!
En muista paljoakaan synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisaruksieni kuolleen ja kaipaan heitä niin.
Muistan myös päivän, jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme kiinni toisiimme, yksikään ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa, jossa on paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääniä täältä.
Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti "pienistä ihmisistä", lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, ihan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme, joskus ilkeät ihmiset lyövät ikkunaan pelotellakseen meitä. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä! Tahdon tuollaisen!", mutta koskaan emme pääse kenenkään mukaan.
Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän hänen pienen, laihan ruumiinsa. Olin kuullut ihmisten sanovan, että hän oli sairas ja minutkin pitäisi myydä alennushintaan, että pääsisivät minusta äkkiä eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen ainoa (ääni), joka suri häntä kun hänen ruumiinsa aamulla otettiin pois häkistä ja heitettiin roskikseen.
Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella, todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja ruokaa minulle ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksi ja hyväksi pennuksi! Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi). Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja rakastavat minua. Hellävaroen he opettavat minulle oikean ja väärän, antavat hyvää ruokaa ja paljon rakkautta. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan!
Tänään kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja sanoi sen olevan OK. Niinpä rentouduin. Eläinlääkäri varmaankin sanoi surullisia sanoja rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että vanhempiani ei varmaankaan oltu kuvattu. En ymmärtänyt eläinlääkärin puheita, ainoastaan sen, että minua koskee nähdä perheeni näin surullisena. Mutta he silti rakastavat minua ja minäkin rakastan heitä hyvin paljon!
Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku-tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni se vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku-tytön niin surullisena ja kuulen Äidin ja Isän sanovan: "nyt on varmaankin aika". Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä, eivätkä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringonpaisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani, juominenkin koskee.
Yritän nousta, mutta voin ainoastaan inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia, enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi pois! Kunpa vain pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta.
Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa. Ihmiset kaikki halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Onnistun nuolemaan pehmeästi heidän käsiään. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta tänään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni.
Pikku-tyttö pitää minua pehmeästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu nyt unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla, pienellä hännän heilautuksella (ja hellällä kuonon tökkäisyllä). Olin toivonut viettäväni monta vuotta heidän kanssaan, mutta niin vain ei ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri: ”eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen.
(Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttää moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi. Copyright 1999 J. Ellis)
En muista paljoakaan synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisaruksieni kuolleen ja kaipaan heitä niin.
Muistan myös päivän, jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme kiinni toisiimme, yksikään ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa, jossa on paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääniä täältä.
Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti "pienistä ihmisistä", lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, ihan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme, joskus ilkeät ihmiset lyövät ikkunaan pelotellakseen meitä. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä! Tahdon tuollaisen!", mutta koskaan emme pääse kenenkään mukaan.
Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän hänen pienen, laihan ruumiinsa. Olin kuullut ihmisten sanovan, että hän oli sairas ja minutkin pitäisi myydä alennushintaan, että pääsisivät minusta äkkiä eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen ainoa (ääni), joka suri häntä kun hänen ruumiinsa aamulla otettiin pois häkistä ja heitettiin roskikseen.
Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella, todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja ruokaa minulle ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksi ja hyväksi pennuksi! Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi). Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja rakastavat minua. Hellävaroen he opettavat minulle oikean ja väärän, antavat hyvää ruokaa ja paljon rakkautta. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan!
Tänään kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja sanoi sen olevan OK. Niinpä rentouduin. Eläinlääkäri varmaankin sanoi surullisia sanoja rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että vanhempiani ei varmaankaan oltu kuvattu. En ymmärtänyt eläinlääkärin puheita, ainoastaan sen, että minua koskee nähdä perheeni näin surullisena. Mutta he silti rakastavat minua ja minäkin rakastan heitä hyvin paljon!
Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku-tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni se vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku-tytön niin surullisena ja kuulen Äidin ja Isän sanovan: "nyt on varmaankin aika". Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä, eivätkä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringonpaisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani, juominenkin koskee.
Yritän nousta, mutta voin ainoastaan inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia, enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi pois! Kunpa vain pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta.
Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa. Ihmiset kaikki halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Onnistun nuolemaan pehmeästi heidän käsiään. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta tänään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni.
Pikku-tyttö pitää minua pehmeästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu nyt unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla, pienellä hännän heilautuksella (ja hellällä kuonon tökkäisyllä). Olin toivonut viettäväni monta vuotta heidän kanssaan, mutta niin vain ei ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri: ”eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen.
(Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttää moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi. Copyright 1999 J. Ellis)
ÄLÄ OTA KESÄKISSAA!!!Tiistai 15.05.2007 20:24
Mökille jätetty
Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.
-Liisa Aaltonen-
PS: Saa ja pitääkin kopioida omaan päikkyyn!!
Ihmiset on julmia!
Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.
-Liisa Aaltonen-
PS: Saa ja pitääkin kopioida omaan päikkyyn!!
Ihmiset on julmia!
Prkl!Maanantai 14.05.2007 02:07
Khänädä voitti.... hopea on aina hävittyä.... eikä pakarinenkaan päässy lähellekkään sijoja... ihan perseestä... no en mä mitään pakariselta kyllä odottanukkaa mut leijonat olis voinu kyllä tuoda kultaa kotiin....
yritä tässä nyt sit keskittyä....Torstai 10.05.2007 17:52
....kommentteihin kun yks viekottelee ja näykkii korvaa.... :) kohta meil on netti himas jee... viikonloppuna kuhmoisiin....
Oi tää on mun biisi ;)Perjantai 13.04.2007 18:37
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
Yksin aina olla sain,
discoista sua turhaan hain.
Juttujas sit linjoilla heitti,
missä olit sä, mulla jo keitti.
Tosi armaan mä sit tapasin,
fiilarit sitä kohtaan salasin.
Kirjeenvaihdosta alkoi se leikki,
ei unelmien mies ollutkaan feikki!
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
Suulla supliikkimiehen haastoin,
sydänjuuria myöten mua raastoit.
Kun kuolla kupolissa mätti,
kylmästi se mut kyydistä jätti.
Hi, sä valehtelit mulle,
ehdin jo antaa lovee sulle.
Luulin sitä tzoukiks vaan,
sanoit, että sulta mä yllärin saan!
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
No ehkä mä liiottelin.... ei tää ehkä musta niin kerro.... yritin mä tätä laulaa mut en muistanu melodiaa.... no kertosäe kyllä kertoo musta
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
Yksin aina olla sain,
discoista sua turhaan hain.
Juttujas sit linjoilla heitti,
missä olit sä, mulla jo keitti.
Tosi armaan mä sit tapasin,
fiilarit sitä kohtaan salasin.
Kirjeenvaihdosta alkoi se leikki,
ei unelmien mies ollutkaan feikki!
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
Suulla supliikkimiehen haastoin,
sydänjuuria myöten mua raastoit.
Kun kuolla kupolissa mätti,
kylmästi se mut kyydistä jätti.
Hi, sä valehtelit mulle,
ehdin jo antaa lovee sulle.
Luulin sitä tzoukiks vaan,
sanoit, että sulta mä yllärin saan!
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Etsin kundii tiukkavartaloista,
joka itseään trimmaa ja ei älyllä loista!
No ehkä mä liiottelin.... ei tää ehkä musta niin kerro.... yritin mä tätä laulaa mut en muistanu melodiaa.... no kertosäe kyllä kertoo musta
Muukkin laittaa biisei siis miksen minäkin....Perjantai 13.04.2007 18:35
Sinun lähtösi jälkeen ollut on niin vaikeaa
seuralaisia riittänyt on, mut en mitään saa
joka tyyppi on ollut kuin vahaa
se ei tyydytä mua
on loistopurtta, on rahaa,
mutta kaipaan sua
Sinun huultesi ääretön hellyys sai mut kiihtymään
sinun rajuutes kerran mun vei, en tyydy vähempään
kyynelistä on tyynyni tää märkä
kestä mä en enempää
sinun kosketus vain, siitä sähköä sain
mikään muu ei saa mua syttymään
Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin
Pure korvaan mua
en elä ilman sua
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin
Sinun kuuma otteesi raju sai mut kiihtymään
vaikka karkasi tajua, sua ilman pysty en elämään
revin lakanat riekaleiks vain
tuoksus yöllä on mun huoneissain
tule lähelle mua, tahdon tahdon mä sua
ikävästä jo tarpeeksi surua sain
Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin
Pure korvaan mua
en elä ilman sua
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin
Sinun lähtösi jälkeen ollut on niin vaikeaa
seuralaisia riittänyt on, mut en mitään saa
kyyneleistä on märkä tyynyni tää
kestä mä en enempää
sinun kosketus vain, siitä sähköä sain
mikään muu ei saa mua syttymään
Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin
Pure korvaan mua
en elä ilman sua
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin
Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin
Pure korvaan mua
en elä ilman sua
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin
Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin
Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin
~Meiju Suvas-Pure mua~
seuralaisia riittänyt on, mut en mitään saa
joka tyyppi on ollut kuin vahaa
se ei tyydytä mua
on loistopurtta, on rahaa,
mutta kaipaan sua
Sinun huultesi ääretön hellyys sai mut kiihtymään
sinun rajuutes kerran mun vei, en tyydy vähempään
kyynelistä on tyynyni tää märkä
kestä mä en enempää
sinun kosketus vain, siitä sähköä sain
mikään muu ei saa mua syttymään
Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin
Pure korvaan mua
en elä ilman sua
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin
Sinun kuuma otteesi raju sai mut kiihtymään
vaikka karkasi tajua, sua ilman pysty en elämään
revin lakanat riekaleiks vain
tuoksus yöllä on mun huoneissain
tule lähelle mua, tahdon tahdon mä sua
ikävästä jo tarpeeksi surua sain
Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin
Pure korvaan mua
en elä ilman sua
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin
Sinun lähtösi jälkeen ollut on niin vaikeaa
seuralaisia riittänyt on, mut en mitään saa
kyyneleistä on märkä tyynyni tää
kestä mä en enempää
sinun kosketus vain, siitä sähköä sain
mikään muu ei saa mua syttymään
Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin
Pure korvaan mua
en elä ilman sua
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin
Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin
Pure korvaan mua
en elä ilman sua
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin
Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin
Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin
~Meiju Suvas-Pure mua~
Ystävyydessä on voimaa - miettikää!!!Keskiviikko 11.04.2007 16:41
Kopioitu kadjaanalta :)
Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään
Luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli
Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni:
"Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun
varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana
päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
Päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät
häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat
hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen
metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän
surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä
Etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen
Lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa
elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän
asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla
aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän
luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun
oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan
Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan
Kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon Kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella >jatko-opintoja. Kalle
päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden
opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta
olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus.
Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella
iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli
paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat
pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli
hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin
se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen,todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä
on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita
selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia,
valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä
sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla
hänen
ystävänsä.
Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä
päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa
itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut
mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin.
Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen
siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni >pelasti minut tekemästä
jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu
poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.
Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
Eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit välittää tämän viestin ystävillesi.
2) Voit toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.
Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.
"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme
silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.
Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään
Luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli
Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni:
"Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun
varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana
päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
Päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät
häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat
hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen
metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän
surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä
Etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen
Lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa
elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän
asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla
aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän
luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun
oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan
Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan
Kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon Kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella >jatko-opintoja. Kalle
päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden
opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta
olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus.
Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella
iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli
paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat
pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli
hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin
se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen,todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä
on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita
selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia,
valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä
sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla
hänen
ystävänsä.
Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä
päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa
itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut
mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin.
Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen
siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni >pelasti minut tekemästä
jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu
poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.
Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
Eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit välittää tämän viestin ystävillesi.
2) Voit toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.
Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.
"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme
silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.