Kiljun. Kiljun ilman syytä.
Liian kovaa. Korviini sattuu.
En tiedä miksi kiljun. Kiljun vain, ilman syytä, ilman sanoja, ilman tunteita, ilman iloa, ilman surua, ilman elämää, ilman kuolemaa.
Joku koputtaa oveen.
Kiljun edelleen.
Joku huutaa oven takana.
Jatkan kiljumista.
Seuraava rikkoo oven. Veljeni.
Kiljun entistä kovempaa, jos se enää on mahdollista.
Äiti kietoo kätensä ympärille.
Kyyneleet karkaavat silmistäni. Hajoan. Uupumus ottaa vallan, ja vajoan polvilleni lattialle.
Äiti ottaa minut vastaan. Kietoo kätensä ympärilleni ja hymisee tuutulaulua.
Painaudun äitiä vasten.
Itken.
Kipu on ottanut vallan.
Tuska on vain pieni osa sitä tunnetta mikä on ottanut vallan minusta.
Vuodatan kaiken sen ulos.
Äiti nousee ylös liian nopeasti, tönäisten minut taaksepäin. Huutaa jotain saastaisesta, Jumalalle selän kääntäneestä, inhimillisyyden menettäneestä, mielipuolesta tytöstä.
Huudan takaisin.
Veli katsoo järkyttyneenä. Ottaa minut syliinsä. Huutaa äidin pois. Yrittää ymmärtää.
Äiti juoksee pois. Kuulen itkua.
Itken itseni uneen.
Uusimmat blogimerkinnät
- ehkä me vielä joskus eletään täällä.. 01.10.
- vammaantaas.com 05.01.
- fuck you. 19.11.
- peloo kyl jo aika paljo 16.10.
- Fleda lähtee. 14.10.
- suuri, keskeneräinen päivitys. valmistuu ... 06.10.
- omg. 29.09.
- omnomnom 27.09.
- omg. 26.09.
- hih 22.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (3)
- ▶ 2009 (70)
-
▼
2008 (96)
- ▶ joulukuu 2008 (4)
- ▶ marraskuu 2008 (2)
- ▶ lokakuu 2008 (7)
- ▶ syyskuu 2008 (4)
- ▶ elokuu 2008 (5)
- ▶ heinäkuu 2008 (14)
- ▶ kesäkuu 2008 (5)
- ▶ toukokuu 2008 (11)
- ▶ huhtikuu 2008 (12)
- ▶ maaliskuu 2008 (14)
- ▶ helmikuu 2008 (11)
- ▶ tammikuu 2008 (7)
- ▶ 2007 (23)