IRC-Galleria

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja �Toma sota balcu�.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan

FUCKING miehet.... Tää on biisi, kaikille teille kusipäille. Kaikille teille pettäjille, joka ikiselle miespuoliselle. tungette meijän elämään, ja vannotte rakkautta. lepertelette niitä loruja, lupaatte elämää uutta. alussa ootte mahtavia, kerrotte elämän tarinat. kuuntelette murheita ja lohdutatte tosissaa. se on ku unelmaa, joka ikiselle naiselle. tulee lisää haaveita, siitä suhteesta kaikkeen. jatkuu samaa rataa, joko kuukaus tai kaks. sit hivuttaudut kauemmaks ja unohdat kokonaan. ei saa suhun yhteyttä, ei nää sua vähään aikaan. sit tulee viesti, sori en haluu jatkaa. se murtaa meijän sydämmet, tuntuu ku halkeis kahtii. ei pysty ajattelee, iha ku ois ihminen paskin. sitä alkaa syyttää itteensä, erosta ja kaikesta. mut tosiasia on, et tää on sun syytä kaikki vaa. __FUCKING miehet, eiks teist oo mihinkää? FUCKING miehet, poistukaa täältä. ei teitä kaivata, teit ei tarvita täällä. voitte poistuu helvettiin, me ei haluta teitä tänne__ Totta kai mä teit viel rakastan ja tuun seurustelee. mut viha on nyt niin suurta, haluun tappaa joka ikisen. joka ikisen, jolla on kolmas keppi jalkana. joka ikisen, jonka luonne on saman tapasta. siis naisiskin on jotai vikaa, totta kai se on totta. me ajatellaan sentää sydämmellä, ei munalla kovalla. halutaan vaa onnea ja suhdetta kestävää. mut teijän kaa ei voi rakentaa, panoa enempää.... Chia

Kun aamuisin herään,
tunnen lämpimän
kosketuksesi ihollani.

Kun päivällä teen
askareitani,
hymyilet minulle ja teet
minusta iloisemman.

Kun illalla menen maate,
suutelen sinua, ja toivotan
sinulle hyvää yötä.

Vaikka maan ääriin sinä
matkaisit,
olet aina läsnä sydämessäni.

jos sä luet tän kirjeen nii mä oon jo menny
mä en enää jaksanu sen takii mä oon lähteny
mä kirjotin koska halusin teijän tietävän
miks mä lähdin ja lopetin mun elämän
se ei ollu hyvä, eikä se enää toiminu
ketään ei huonoi välei mun kanssa solminu
haistatti vaan vitut niiku pomo ku sain potkut
mun elämä meni vituilleen ku vedin ekat koksut
mä yritin korjata kaikki mun sotkut
mut en onnistunu ja tiesin et se on loppu
tää ei ollu kenenkään syytä enkä mä syytä ketään
mä toivon ettei teissä syyllisyydentunteet herää
koska sil ei oo mitään merkitystä enää
mul ei vaan ollu mitään syytä enää elää
mä lähin sen takii ku ei ollu hyvä olla
joka vitun asias mä olin täys nolla
mä en enää kestäny se oli pelkkää paskaa
mul ei ollu yhtäkään syytä enää jatkaa
teijän pitää vaan koittaa ymmärtää
mä en pystyny antaa teille tän enempää
kiitos ku jaksoitte tukea ja rakastaa
uskoo luottaa ja mun takii jaksaa
mä en tienny miten oisin voinu tän teille maksaa
käyks jos mä suojelen teitä taivaasta


rakkaat vanhemmat mun oli pakko lähtee
mä teippasin itteeni uuden räjähteen
aamuyöstä kävelin kohti siltaa
painoin napista ja räjähdin ilmaan
sain vihdoinkin sielulleni rauhan
mä en tiedä miks mä tätä teille jauhan
mun ei pitäis puhuu koska se on nyt ohi
mä kuivun maan päälle niinku aavikolle joki
mä yritin itsemurhaa kymmenen kertaa
joka kerta turhaan, ei mulle oo vertaa
mä yritin ja yritin mut en onnistunu
itsenstappamine ei multa luonnistunu
joten varma tapa oli ostaa pommi ja bensaa
teitä mä en mun mielestäni pois saa
rakkaat vanhemmat meitsi teitä rakastaa
mut voitte löytää enää palasina


rakas taivaan isä, miks just minä
mikset sä auta mua huonoina päivinä
sä tiedät mun vaikeudet ja tiedät mitä teen
jos sä voisit tehä ees jotain mun eteen
mun elämä ei ehkä menis näin käteen
mut sähän sen tiedät pitääks sen mennä alamäkeen
päästä mun usko sun voimat näkee
ohjaa mua ja kerro mulle mitä mä teen
muuten mun vaihtoehdot on loppu
auta mua mä oon ku kuiva korppu
vähän sokerii päällä ja ruvennu murenee
jokainen pieni murunen hävii tuuleen
mä tuun sun luo sinne taivaaseen
turvaan valtakuntaan sun selän taakse
mä etin itselleni ensimmäisen lammen
ja tuun sun luo rakas taivaanisä aamen


älä alennu moiseen, turhaan
älä alennu moiseen itsemurhaan
ei sille mitään voi jos elämä potkii päähän
sun pitää vaan taistella ja tänne jäädä
älä sano liian aikasin hyvästi
älä tee sitä sen takii et joku sut jätti
vaikka kuinka huonolt tuntuu älä tee sitä
älä tee sitä, älä tee sitä


älä alennu moiseen, turhaan
älä alennu moiseen itsemurhaan
ei sille mitään voi jos elämä potkii päähän
sun pitää vaan taistella ja tänne jäädä
älä sano liian aikasin hyvästi
älä tee sitä sen takii et joku sut jätti
vaikka kuinka huonolt tuntuu älä tee sitä
älä tee sitä, älä tee sitä


älä alennu moiseen, turhaan
älä alennu moiseen itsemurhaan
ei sille mitään voi jos elämä potkii päähän
sun pitää vaan taistella ja tänne jäädä
älä sano liian aikasin hyvästi
älä tee sitä sen takii et joku sut jätti
vaikka kuinka huonolt tuntuu älä tee sitä
älä tee sitä, älä tee sitä


älä tee sitä

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan

mä oon kuin haavoitettu enkeli,siipensä loppuun polttanut,sisältä rikki revitty.

mä oon enkeli särkyneellä sydämellä,itkuisilla silmillä.

mä oon enkeli jolle elämä on liikaa..

LUTKA on niinku INTIN POLKUPYÖRÄ!
Lähes jokanen ukko on joskus polkassu!

Kun olin vielä pentu, sain sinut nauramaan leikeilläni ja sanoit minua omaksi lapseksi.
Ja vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, osoitit minua sormellasi ja kysyit: Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoitut ja rapsutit vatsaani ken makasin selälläni edessäsi.

Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani.Muistan
niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin että elämä ei voi olla
tämän parempaa.
Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla, kävimme syömässä jäätelöä
ja minä sain vain vohvelin kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä.Nukuin auringossa
odottaen sinua kotiin.

Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä ja aloit tehdä uraa. Ja sinulla oli yhä
enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla
oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen
ja riemuissani riehusin kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä rakastuit.

Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti tervehdin häntä kodissamme,
näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin onnellinen kun sinäkin olit onnellinen.
Kun lapset syntyivät, ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä.
Mutta te pelkäsitti että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin suurimman osan ajasta toisessa
huoneessa tai ulkona kopissa.

Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset kasvoivat olin heidän Iso
Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini, ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani.
Rakastin lasten rapsutuksia kun sinä enää harvoin rapsutit minua. Olisin antanut elämäni
lasten puolesta jos olisi ollut tarvetta.
Menin salaa heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä lasten
kanssa autosi ääntä kadulta kun palasit töistä kotiin.

Joskus oli aika, kun ihmiset kyselivät: "Onko sinulla koia?" ja aina otit lompakosta
kuvani ja näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta. Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen
"Kyllä" ja vaihdoit aihetta.

En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun aiheutin rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin asumaan, mutta kerrostaloon,
johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen kun sinulla on nyt perhe, mutta oli aika,
jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.

Jännitin sitä autoajelua kunnes saavuimme koirien Varjupaikkaan.Ilmassa oli koirien, kissojen,
tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän että löydätte hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena.
He tiesivät totuuden, miten vaikea on löytää uutta kotia keski-ikäiselle sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani kun poika kirkui: "Isä, älä anna heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita: ystävyys, lojaalisuus, rakkaus
ja vastuu kaikista elävistä olennoista on ihmisellä.

Rapsutit päätäni, et katsonut minua silmiin etkä suostunut ottamaan kaulapantaani ja hihnaani.
Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.

Kun olit lähtenyt, tuli kaksi kilttiä naista ja puhuivat, että kyllä sinä tiesit muutosta etukäteen
mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset rapsuttivat minua hellästi
ja kysyivät: "Miten sä voit?"

Nämä ihmiset täällä Varjupaikissa huolehtivat meistä niin hyvin kun aikaa kiireiltä riittää.
Tietysti meidät ruokitaan mutta ruokahaluni katosi jo peri päivää sitten.

Ensimmäisinä päivinä, jos joku meni häkkini ohi, juoksin heti häkin viereen.Luotin aina,
että Sinä tulet ja haet minut takaisin, että olet muuttanut mielesi ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaai pelastaa minut.

Ymmärsin että on mahdotontan taistella huomiosta pentujen kanssa. Niillä ei ole vielä
hyviä tai huonoja muistoja, ne on leikkisiä ja riemuissaan. Menin häkin takanurkkaan, istuin ja odotin.

Kuulin askelia kun se ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei minut tosi hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut pöydälle, rapsutti korviani ja sanoi ettei minun nyt pitäisi murehtia. Sydämeni hakkasi
kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa mutta jotenkin vaistosin että vankeuspäivät olivat nyt ohi.

Murehdin sitä ihmistä kun tiesin, että hän oli nääntymässä työnsä alle.Tiesin hänen liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassun ympärille ja samaan aikaan kyyneleet valuivat poskille.
Nuolin hänen kättään kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi.Hän pisti ruiskeen suoneeni ja tunsin miten
kylmä liuos valui ihollani.Menin levolle, katsoin häntä silmiin ja sanoin hiljaa: "Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin tunteeni ja kieltäni ja hän sanoi minulle: "Olen tosi pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti, että se on hänen työtään, että menen nyt parempaan paikkaan missä
minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei enää tarvitse huolehtia mistään
ja että se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin että "Miten Sä voit?" ei ollut tarkoitettu hänelle.

SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU OMISTAJA, KUN MIETIN VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI
SINUA, AINA SINUA JA ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ TOISETKIN OSOITTAVAT SINULLE
TÄLLAISTA USOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ.

Jos tämä tarina itketti sinua niin muista että se on totta.
Näin tapahtuu tuhansille eläimille vuodessa jotka kuolevat Varjupaikoissa.
Kerromme tätä tarinaa omilla sivuillamme, klinikoilla jne
Selitämme miten tärkeää on että ei-toivottujen, hylättyjen eläinten tappaminen loppuu.
Levitämme tarinaa kaikkialle, ei sen takia että haluamme aiheuttaa surua vaan sen takia
että tämä voi pelastaa edes yhden eläimen.

Äiti kertoisitko?

Olen 6-vuotias jo, että
äiti kertoisitko, mistä on
pienet lapset tehty?
Olen tarhan tädiltä
kysynyt, mutta hän on
minulle vain hymyillyt ja
talkkari oli aivan
hämmästynyt, he sanoivat,
odotas nyt.


Naapurin pihalla
kerrottiin, että pienet
lapset on tehty niin, että
vettä ja jauhoja sotkettiin
ja ihmislapsia muovailtiin,
sen jälkeen
uunissa paistettiin ja
käskettiin mennä
kävelemään. Äiti! Tehdäänkö
lapset niin?

Äiti! Voiko pienet
ihmislapset tehdä lehmän
pienestä vasikasta, kun
vain
ottais karvat pois, ei
antais lupaa ammumaan, vaan
käskis sanoja
sanomaan, pyytäis potalle
istumaan ja kahdella
jalalla kulkemaan.


Äiti! Voiko pelto tai
kasvimaa, pienen
ihmistaimen kasvattaa?
Miten
taimet, vauvaakin
pienemmät, maan mullassa
pärjäävät, kun siellä on
madot ja jyrsijät, ja
sateet ja tuulet
myrskyisät?

Jos minut on tehty
sairaalassa tai tehtaassa
lapsia valmistavassa, niin
miten saivat lämmön
ruumiiseen, miten saivat
jalkani liikkeeseen, mistä
huono olo kun tuhmasti
teen, mistä itku kun sattuu
varpaaseen?


Lapseni, pieni olet
ymmärtämään, mutta väärin
teen jos ääneti jään. Siis
rakennusaineesta kerron
nyt. Kas taivaan isämme
kultainen, meille
lahjoitti rakennusaineen
sen. Se on rakennusaine
kultaakin kalliimpaa,
sitä ei kasva metsä ei maa,
silti voi jokainen sen
omistaa. Käyttöohje
on yksinkertainen, käytä
ainetta reilusti,
tuhlaillen, sitä säilytä
lämmössä sydämen, se on
vihalle allerginen. Se on
rakennustarvikepakkaus,
jonka päällä on
teksti...rakkaus.

Siitä sinutkin lapseni
tehtiin, siitä on miljoonat
lapset valmistettu,
siitä on onni koteihin
asennettu, siitä on kaikki
paha karkoitettu.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla iha mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.