IRC-Galleria

Miksi? Miksi aina kun minulle tapahtuu jotakin hyvää, minun on pilattava se? Minä oikein keksimällä keksin syitä olla onneton. Yritän väkisin istuttaa pimeyden kukan siemenen tähän valon laaksoon. Minkä vuoksi? Enkö voisi vain kerrankin olla onnellinen?
Aina kun olen ollut vähänkään onnellinen, jotain pahaa sattuu. Surullisuus vainoaa minua, eikä poistu hetkeksikään luotani. Se vain piiloutuu välillä, jotta sen tullessa jälleen esiin tuntisin sen vahvemmin. Miten siis uskaltaisnkaan olla onnellinen? Minä en enää jaksa pettyä. Minä en vain enää tahdo olla onnellinen. Minä... Niin, en tahdo olla onnellinen? Olenko liian tottunut surun ja ahdistuksen läsnäoloon? Voisiko olla, etten itse päästä surua lähtemään luotani? Olen takertunu siihen, enkä enää tiedä muuta tapaa elää. Sen vuoksi keksin syitä vihata kaikkea. Suututan minulle tärkeät ihmiset ympärilläni, jotta he jättäisivät minut ja voisin taas vaipua ahdinkoon.
En osaa olla onnellinen. En ole koskaan ollut ja nyt en enää edes yritä. Suru on minulle tuttu tunne, enkä halua päästää sitä luotani, sillä loppujen lopuksi: se on ainoa, joka on pysynyt kanssani aina...