IRC-Galleria

Istun ulkona, yksin ja kylmissäni. Minä odotan. Enää ei mene varmaankaan kauaa, joten odotan kärsivällisesti. Mutta mitä oikeastaan odotan? Mikä on odottamisen ja kärsimyksen arvoista? Onko sellaista? Tässä minä istun ja odotan tuntematonta. Keksinkö mikä se on? Saapuuko se luokseni, jos olen kärsivällinen? Sitä ei voi koskaan tietää…

Katselen ympärilleni. Huomaan olevani keskellä jotain, johon minun ei pitänyt ryhtyä. Ponnistelin kauan ettei tämä tapahtuisi. Tiedän että ympärilläni on ääntä ja liikettä, mutta minä olen niille kuuro ja sokea. Ajatukseni ovat sekaisin. Miten minun pitäisi toimia? Mitä pitäisi tehdä? Suljen silmäni ja toivon että kaikki vain järjestyisi...

Et koskaan hauku minua enkä minä sinua. Et ole ilkeä, et kauhea, et hirveä. Olet tärkeä minulle, mutta olenko minä sinulle?

maailma on olemassa huolimatta siitä, uskooko siihen vai ei...

Maailma tappaa kaiken kauniin, mutta sinua en sille anna...