IRC-Galleria

Pääsin tosiaan töistä viideltä ja motarilla sattuneiden ketjukolarien vuoks linkat ei kulkenu. Soitin sitte siskolle ja kysyin voisko ne hakee mua ideaparkilta. No siskon jätkäkaveri lähti hakeen mua puol kuuden aikaan. Oltiin sitten takas pirkkalas puol ysiltä. Että sellanen pikku reissu tampereen maisemissa...

Tänään alkaa sitten to:n toinen viikko. Viime viikko suju yksinkertasesti sanottuna hyvin, mut oli ky ihana päästä takas himaan viikonloppua viettämään ;) Toivotaan et myös tää viikko sujuu lepposissa merkeissä...

Tänään oli sit eka päivä "töissä". päivä suju lepposasti, voi ei, huomenna uudestaan! No ei ny...

Miks aina kun kaikki tuntuu sujuvan hyvin ja lepposasti, ni sit tulee kauhee kasa vastoinkäymisiä. Hitto, kaiken pitää tulla kerralla. No, päivä kerrallaan, ni kyl se siittä... ;)

Istun ulkona, yksin ja kylmissäni. Minä odotan. Enää ei mene varmaankaan kauaa, joten odotan kärsivällisesti. Mutta mitä oikeastaan odotan? Mikä on odottamisen ja kärsimyksen arvoista? Onko sellaista? Tässä minä istun ja odotan tuntematonta. Keksinkö mikä se on? Saapuuko se luokseni, jos olen kärsivällinen? Sitä ei voi koskaan tietää…

Katselen ympärilleni. Huomaan olevani keskellä jotain, johon minun ei pitänyt ryhtyä. Ponnistelin kauan ettei tämä tapahtuisi. Tiedän että ympärilläni on ääntä ja liikettä, mutta minä olen niille kuuro ja sokea. Ajatukseni ovat sekaisin. Miten minun pitäisi toimia? Mitä pitäisi tehdä? Suljen silmäni ja toivon että kaikki vain järjestyisi...

Et koskaan hauku minua enkä minä sinua. Et ole ilkeä, et kauhea, et hirveä. Olet tärkeä minulle, mutta olenko minä sinulle?

maailma on olemassa huolimatta siitä, uskooko siihen vai ei...

Maailma tappaa kaiken kauniin, mutta sinua en sille anna...