Lokakuun 5.
Elämäni alkoi tänään. Vanhempani eivät sit vielä tiedä olen pieni kuin omenan siemen mutta minä olen minä vaikka vielä tällä hetkellä olin heikosti muodostunut. Tiedän että minusta tulee tyttö. Saan vaaleat hiukset, siniset silmät ja rakastan kukkia.
Lokakuun 19.
Olen vähän kasvanut, mutta olen pieni tekemään mitään itse. Äitini tekee kaiken puolestani ja hullun kurista on ettei hän tiedä kantavansa minua täällä sydämensä alla ja ruokkivat minua omalla verellään.
Lokakuun 23.
Suuni on juuri muotoutunut. Noin vuoden kuluttua minä nauran, myöhemmin opin puhumaan, tiedän mikä on ensimmäinen sanani "äiti". Kuka väittää etten ole aika ihmisolento olenhan minä kuin leivän muru joka on oikeaa leipää.
Lokakuun 29.
Tänään sydämeni alkoi sykkiä. Tästä lähtien se sykkii hiljaa koko elämäni pysähtymättä. Sitten kun vanhenen se väsyy ja pysähtyy.
Marraskuun 15.
Joka päivä kasvan vähän. Käteni ja jalkani alkavat muodostua mutta minun täytyy odottaa vielä kauan ennen kuin pienet jalkani kantavat minua ja voin juosta äidin syliin ja kietoa kädet isän kaulaan. Hassua kuinka pienet sormet ovatkaan pienen pienissä käsissä.
Joulukuu 13.
Nyt voin jo melkein nähdä mutta ympärilläni on aivan pimeää. Tiedän etteivät toiset äidit halua lastaan minä tuskin voin odottaa hetkeä kunnes pääsen syliisi ja saan koskettaa kasvojasi ja katsoa silmiisi. Äiti odotathan sinäkin minua niin kuin minä sinua?
Joulukuu 28.
Äiti miksi annoit heidän lopettaa elämäni? Meillä olisi ollut hauskaa yhdessä!!!