Lasken päiviä siihen kun lähdet. Istun keskellä muuttolaatikoitasi ja tunnen itseni surulliseksi. Katson kun kaikki tavarasi hiljaa hupenevat paikoiltaan laatikoihin ja pusseihin. Asiat muuttuvat taas. En haluaisi niiden muuttuvan. Nämä kuukaudet ovat olleet elämäni parhaita. En haluaisi päästää sinusta irti. En päästäkkään. Muutat 300 kilometrin päähän. En pysty tulemaan enään luoksesi kun minulla on paha olla eikä minulla ole enään lähellä ihmistä, jonka olkapäähän itkeä kun seinät tuntuvat kaatuvan päälleni. Olet minulle tärkeimpiä ihmisiä maailmassa. Miksi muut saavat päättää elämästämme? Miten he tietävät mikä meille on parasta? Toivoisin vain,että et lähtisi. Olet paras ystäväni... Tarvitsen sinua. En ole koskaan tuntenut näin kamalaa tuskaa. Tämä asunto on ollut minulle enemmän koti kuin omani ja toivon hartaasti, että pääsen taas pian lähellesi.