Asiat eivät järjesty, asetu niin kuin haluaisi. Ajatus päässäsi ei toteudu. Suunnitelma, jonka olit tehnyt ei toimikkaan. Huomaat, että asiat, jotka haluaisit takaisin ovatkin suljettu pois jo ennen kuin ehdit ajatella niitä. Menneisyys tuntuu olevan asia, jota et pääse pakoon tai saa takaisin. Se on olemassa, mutta et pysty koskettamaan sitä. Ainoastaan muistot ovat jäljellä. Kyynelkanavasi ovat kuluneet liikaa, että pystyisit käyttämään niitä taas vaikka pääsi onkin räjähtämässä ja sinusta tuntuu siltä, että et pysty jatkamaan eteenpäin. Pysyvät silti kuivina. Huomaat myös, että ihmiset, jotka joskus olivat sinulle tärkeitä ovat sinulle nyt tuntemattomia ihmisiä, joita kaipaat, mutta et pysty lähestymään ja kun lähestyt tunnet itsesi typeräksi, että teit niin, koska kuka sinua nyt oikeasti olisi kaivannut? Itsetuntosi on kadonnut jo vuosia sitten. Yrität kerätä pieniä palasia takaisin menneestä elämästäsi. Mietit miksi, koska elämäsi nyt on tarpeeksi tyydyttävä sellaisenaankin. Ainakin melkein. Miksi silti et pysty antamaan periksi? Mietit niitä aikoja kun olit onnellinen ja haluaisit niistä hetkistä edes pienen hetken takaisin.