IRC-Galleria

Katoin noita uusia BB talon asukkaita ja katoin tota Sampoo silleen, että hetkonen toi näyttää tutulta.

Epäilin, että se on ollut Itiksen peruskoulussa ja kaivelin esiin vuosikirjat ja arvatkaas mitä...


Silloin kuin meikä on ollut 7 niin se oli 8 luokalla eli muistin oikein :DD

En unohda naamoja. Monien sellaistenkaan vielä peruskoulusta joita en tuntenut :D


Naurattaa vaan tässä silleen, että oh my god :''D

VASTAA OMAN NIMEN ALKUKIRJAIMELLA ALKAVALLA SANALLA (yllättävän vaikee on )

Olen : Hanna

Haluan: Halin

Minulla on : Hampaat

Vihaan : Hautausmaita yöllä

Pelkään : Hammaslääkäriä

Kuuntelen : Hengitystäni

Pohdin : Henkeviä

Rakastan : Haleja

Pidän : Homoilusta

Inhoan : Hämähäkkejä

Minä aina : Hölmöilen

Minä en ole : Harmaahiuksinen

Laulan : Huonosti

Itken : Hämärässä

En ole aina : Hurmaava

Eläin jota muistutan : Hevonen

Okei mitä kävikään...


- Heräsin aamulla siinä ennen klo 7 ja olin nukkunut ehkä 3 tuntia
- Raahauduin syömishäiriö poliklinikalle ja sain arvion, että minulle on Binge eating disorder
- Sitten toiseen lääkäriin ja saan arvion, että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö
- Sain uusia lääkkeitä
- Nukuin päivällä 3 tuntia
- Laura tuli tänne
- Ryypättiin
- Sekoiltiin
- Vietettiin koko ilta ja puoli yötä parvekkeella rööki kädessä
- Laura oli helvetin kännissä noista miljoonasta kaljasta
- Minä olin vaan muuten väsynyt ja sekaisin
- Laura huuteli ihmisille parvekkeelta
- Meikä heitti kaljapullon parvekkeelta asfalttiin

Näin yksinkertaisesti sanottuna tuli oikeasti sekoiltua taas yhdessä olan takaa

LYÖ PÄÄSI NÄPPÄIMISTÖÖN LÄHETÄ MITÄ TULI LUKEMAAN!

nhyj7u

Lisää tämä päiväkirjaasi, niin elämäsi paras päivä on huominen

4 vuoden ikäisenä ~ mun äiti on kaikkein paras äiti
8 vuoden ikäisenä ~ äiti on paras
12 vuoden ikäisenä ~ Mä oon paras, äiti vaa huutaa
14 vuoden ikäisenä ~ En saa tehä yhtään mitää ..
16 vuoden ikäisenä ~ äiti vaa kyylää ja tenttaa
18 vuoden ikäisenä ~ No se nyt on perus mutsi
25 vuoden ikäisenä ~ miss my mum
35 vuoden ikäisenä ~ Ennenkuin päätetään, kysytään äidin mielipide
45 vuoden ikäisenä ~ Mietin vain, että mitä äiti siitä ajattelisi

65 vuoden ikäisenä ~ Voisinpa kysyä äidiltä neuvoa. ♥

Jos arvostat äitiäsi edes pikkiriikkisen verran, niin lisää tämä päiväkirjaasi.

Kalle istuu matikantunnilla, kun opettaja kysyy luokalta
-Aidalla on kolme varista, maatalon isäntä tulee ja ampuu haulikolla niistä yhden. Kuinka monta jää aidalle?

Kalle miettii hetken ja vastaa:
-Ei yhtään, yksi kuolee ja muut pelästyvät pauketta ja lentävät pois.

Opettaja toteaa:
-Ei Kalle, niitä jää kaksi, mutta pidän kyllä sinun ajattelutavastasi.

Kalle miettii hetken ja avaa jälleen suunsa:
-Opettaja, mulla olis rouva opettajalle kysymys. On kolme naista jätskikioskilla. Jokainen heistä ostaa mehujääpuikon. Yksi naisista nuolee puikkoa, toinen imee sitä ja kolmas ottaa reiluja paloja. Kuka naisista on naimisissa?

Opettaja vastaa, poskille puna nousten, hieman nolona lopulta:
-No, hmmm, kai se on se joka imee sitä?
Kalle siihen:
-Ei, se on se jolla on sormus nimettömässä, mutta mä pidän sun ajattelutavasta...

Hinza sanoo:
Kaoru: *tulee toisen perässä ja seisoo ovella nojaten seinään* Älä väitä, että haluat lopettaa tähän. Tiedän, että olet liian masokistinen lopettaaksesi tähän kohtaan. *kävelee toista lähemmäs* Minussa on kaikkea sitä mitä sinä haet. Olen väkivaltainen, seksikäs, enkä odota sinulta mitään. *tulee ihan toisen lähelle ja kuiskaa toisen korvaan* Koska me vihaamme toisiamme.
Sumi sanoo:
Kyo: *katsoo itseään peilistä ja kääntyy Kaoruun päin. Painaa tämän rajusti seinää vasten ja vie huulensa ihan lähelle toisen huulia.* Siinä tapauksessa sun pitää näyttää se mulle. Rankaise mua.
Hinza sanoo:
Kaoru: *ottaa kovaa toisen hiuksista kiinni iskien hampaat sitten kiinni toisen alahuuleen purren sen verran kovaa, että siitä alkaa vähän verta valua ja ottaa sitten toisella kädellä toisen kurkusta kiinni kuristaen toista sopivasti niin, että se tuntuu, mutta, että toinen saa vielä henkeä* Tuhmia poikia pitää aina rankaista
Sumi sanoo:
Kyo: *ääntelee nautinnosta ja pitelee silmiään kiinni* Kaoh... Sun pitää... Pane mua, Kao-sama..
Hinza sanoo:
Kaoru: Se on Leader-sama sulle *lyö toista nyrkillä kovaa vatsaan*
Sumi sanoo:
Kyo: *parahtaa* Leader-sama!

Näin viime yönä unta, että menin lääkärin, koska pelkäsin, että mulla on sika influenssa, mutta sitten lääkäri kertoikin, että mulla oli klamydia 8<

Tämä teksti on kirjoitettu ehkä enemmän minulle kuin muille,mutta haluan jakaa sen teidän kanssanne.


Mulla on nyt vaan sellainen olo, että haluan kertoa ihmisille, jotka musta välittää ja, jotka muuten vaan vaivautuu stalkkaamaan mun galleria päivistä vähän viimeisen vuoden tapahtumista. Kuten monet tietää olen ollut aivan kamalassa kunnossa tiettyinä aikoina ja toisina sitten taas vähän paremmassa, mutta en tarpeeksi hyvässä. Tajusin juuri, että viime syksystä viime kevääseen mun elämään ei mahtunut kukaan muu kuin Tora. Kukaan ihminen ei ole koskaan vain mua niin hyvin ymmärtänyt ja tukenut. Ja sinä aikana mitä tärkeämmäksi Tora mulle tuli sitä enemmän huomasin, että olin taas oma itseni. Vaikka olin varsinkin tämän vuoden alussa kauheimmassa kunnossa ikinä olin silti oma itseni pohjimmiltaan. Huomasin, että en vetäytynyt kuoreeni enään muiden ihmisten seurassa eikä minun tarvinnut enään esittää mitään. Mutta samalla huomasin sen kun olin oma itseni, että ne asiat mitkä minua ennen kiinnosti oli jäänyt suurinosa taakse ja sen mukana monet ihmiset haihtui mun elämästä. Ei sen takia ettenkö olisi pitänyt heistä vaan siksi, että asiat oli muuttunut. Nytkin kun selaan kännykkäni numeroita läpi huomaan miten vähän niistä miljoonasta numerosta on sellaista joihin oikeasti soittaisin jos haluaisin tavata jonkun. Ja niistäkin puolet asuu jossain muualla kuin pääkaupunki seudulla. Kaikkein eniten tämä mielenkiinnostusten muuttuminen tuli esiin kun olin kahden hyvän ystäväni seurassa ja tajusin, että minua ei kiinnostanut asiat joista he intoilivat, tunsin itse ensimmäisen kerran heidän seurassaan ulkopuoliseksi. Mietin olinko niin muuttunut ja jotenkin vanhentunut? Toinen asia mikä on vaikuttanut elämääni todella paljon on se päätös jonka tein kesän aikana. En halunnut kutsua "isääni" enään "isäksi" hän ei ansainnut sitä ja ellei Luukasta olisi olemassa katkaisisin hänet kokonaan elämästäni ulos. Tajuan, että puhun tässäkin tekstissä taas suurimmaksi osaksi Torasta ja hänen vaikutuksestaan minuun, mutta en pysty edes sanoin selittämään miten paljon Tora minulle merkitsee ja miten paljon elämäni on muuttunut sekä miten olen selvinnyt tähän asti hänen avullaan. En myöskään voi selittää sitä yhteyttä joka minulla on häneen koska en osaa edes itse sitä. Ehkä valaisevin asia koko elämäni aikana oli tänään kun mietin, että ei helvetti mulla on ihan oikeasti varmaan se kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta se asia mistä valaistuin oli,että miten paljon se selitti asioita jo ylä-asteen ajoilta ja miten se helpotti mun oloa kun sain taas yhden syyn lisää millä pystyin selittämään asioitan mitä oli tapahtunut joita en pystynyt mitenkään selittämään. Syömishäiriöni olin jo aikoja sitten hyväksynyt, mutta nyt kun sain vastauksen siihen miksi olen ollut niin kummallinen jo vuosia ja miksi mun mielialat vaihtelee maasta taivaaseen tunsin jotenkin oloni helpottuneeksi. Tuntuu kuin miljoona kiloa olisi taas lähtenyt harteilta. Sen jälkeen kun Tora muutti olen tuntenut vetäytyväni taas enemmän kuoreeni ja toivon, että niin ei kävisi, koska en halua muuttua takaisin siksi mitä joskus olin. Toivon, että voisin löytää vanhoista tutuista tai uusista ihmisistä tai kenestä tahansa läheisiä ihmisiä minulle, koska olen kyllästynyt olemaan yksin. Maailmassa on monelaisia ihmisiä, jotka ovat masentuneita, mutta monet heistä voidaan liittää jompaan kumpaan kategoriaan... Niihin, jotka rypevät paskassaan tekemättä mitään ja niihin, jotka haluavat parantua ja tekevät asioille jotain. Minä haluan kuulua viimeiseen noista. Minulla ei ole ehkä voimaa tehdä kaikkea, mutta olen päättänyt, että en halua elää elämääni näin, haluan muuttua, haluan parantua ja tietää millaista on elämä ilman, että käteni on koko ajan verillä, pääni räjähtämässä ja eniten... Millaista on elämä jolloin oikeasti tuntee itsensä onnelliseksi. Haluan parantua myös, että voin jakaa kokemani muille ja auttaa ehkä jonain päivänä jotakuta joka kärsii samasta kuin minä joskus. Elämä unilääkkeiden, masennuslääkkeiden ja kaiken maailman pillereiden säätämisten kanssa ei ole kivaa.

Jos sinä luit tämän niin haluan kiittää, että kuuntelit minua. Ja itseäni siteeraatakseni, että osa tekstistäni tässä saattoi olla hieman sekavaa, mutta en mieti mitä kirjoitan, minä kirjoitan mitä mietin. Kirjoitan myös, koska se auttaa minua. Kiitän jokaista ihmistä, joka on joskus edes millään pienellä tavalla auttanut tai piristänyt minua. Pienetkin asiat tuntuvat isoilta kun ei ole paljoa enään jäljellä.