IRC-Galleria

VoiJuho:"M-m-mä enoo koskaa ollu väkivaltane...
Mä enoo koskaa lyöny ihmistä...
Naisia kylläkin!..."

: DDD Perjantain koulupäivät ! (?)

Näyttäs olevan iha yees viikko eessä sittennii...
Alkuun kaikki tuntuu "yksin" jotenkin niin ankealta, mutta sitten kun ymmärtää hyvät puolet.
Aiiih : ( : ))) Bileviikko, pikemminkin kuukausi, jos toinenkin... Niin... Ja vietän joulun selvinpäin!
Samalla voisin heittää terveiset Santulle ; D

Hilirimpsis heittäkää vitonen : D

http://hamppu.net/index.php?option=content&task=view&id=65&Itemid=25

UIJUIJUI : ) Alkaa vaikuttaa jo hyvältä!... Tsemppii sinnepäi misä jaksetaa yleisest tuollast jatkaa ! : >
(Teinilisäys) Löööv Juuu!<3 : D

"Tapanko vittu"-Huudon tyylisiä huutoja kuului yksi toisensa perään yläkerrasta...
Tuumasin:"Äiti tuli kotiin.". Ei, eivät silmäni enää vuoda tästä, jos vuotavat niin sen takia että olen joutunut sivullisuhriksi ja ottanut osumaa Tuolista tai muusta rekvisiitasta, joka yleensä lentää tä...
SHHHT Ei jaksa : D Voi Asser 8 DDDDD

Tumma valkoinen ympäristö, ympärillä, niin laajan oloinen, kaartuva, se johtaa kokoajan minuun.. Kaatuu päälleni, syrjien kaiken iloisen...
Ympärillä nukkeja, suuri lauma, miljoonittain, ellei enemmänkin, hailakoita, kuin haamuja, ei liikettä, ei puhetta. Silmät kaikilla, vihreät, tarkemmin katsottuna juuri niin sairaan myrkyn vihreät, että ketä vain kuvottaisi, kulmakarvat nypittynä tasaisesti, sillain että ne ohenevat koko ajan silmien keskustaa kohti, jota koristaa joku finniä muistuttava pentagrammin pieni osanen jossa on aina joku eri pienoinen kirjain, kuten ensimmäisellä oli kirjain S, jokaisella on omansa, niin pieni osa ettei niitä osaisi oikeasti yhdistää muutakuin hullu, joka varmaan sitten tekee minusta hullun... Huulet niillä ovat ruohtuneet, veren punaiset ja niissä on jälkiä jotka pistäisivät kysymään kenet tahansa kyseisiltä nukeilta jotain, ihan sama mitä, mutta kysymään, jonka jälkeen loppua ei haluaisi arvuutella.. Nenä niillä oli hiukan koukkumainen mutta niin järjettömän iso kuin olisi ensi silmäyksellä ajatellut, hiukset niillä oli värjätty... Mustaa vai punaista, siitä en ottanut selvää vaikka nukkeja olikin niin saatanasti ettei niiden ontuvia katseita pystynyt väistämään, katse joka sai kääntymään aina takaisin katsomaan uudestaan samaa nukkea, jonka kuitenkin näkisi seuraavaksi. Kädet niillä oli suhteellisen ohuet, verisuonet pullottivat tyylillä "tule tänne niin tähän kasvaa hillitön haba" ja kämmenissä oli reiät, joiden ympärillä luki jotain mikä huvitti minua alkuun, mutta sai voimaan pahoin, näkemään raiskauksia ja pahoinpitelyjä mielessäni, pidemmän päälle, sormet olivat paksut ja ohuet, kuin kuristamiseen tarkoitetut, joissa oli piikin terävät kynnet, vaaleanpunaisella... Vaalean punainenkin luultavasti johtui aivan jostai muusta kuin ihan pikkutyttöjen meikkien testaamisen vuoksi.. Kynnet tuntuivat liittyvän liian voimakkaasti käsissä oleviin reikiin, joista tuli mieleen raiskaus, jälki ei ollut niissä tasainen. Vatsan ja rintojen alue sillä oli suhteellisen komea verrattuna aiempiin ruumiin osiin mitä olen kuvaillut, siroja viivoja siellä täällä, kauniita arpia, kauniit kuviot, joista erottaa sixpackin jopa, rinnat, jos niitä nyt muka rinnoiksi voi sanoa, ovat ehkä hyvällä säkällä a-kupin kokoiset, mutta niin suloisen muotoiset että niistä voi kehitellä kukainenkin omassa pienessä mielessään pienen vauvan huutamaan, kaikesta huolimatta, siron vatsan ja suloisten rintojen lisäksi, sieltä paistavat kylkiluut, joihin on tatuoitu kunkin kylkiluun päälle spartalaisen näköisiä pikkumiehiä jotka taistelevat toisia vastaan. Alaspäin matkatessa, ei vieläkään näy minkäänlaista karvoitusta, ei edes tämän kyseisen henkilön sukuelimen ympärillä, vieläkin täysin paljasta. Perse sillä on kuin jollain pornotähdellä, niin sulavan muotoinen, hiukka ympyrämäinen, ei liian leveä, ei liian iso, ei mitään... Jalat niillä näyttävät kaikilla jotenkin luonnottoman lyhyiltä, voimakkailta, niissä näkyy siellä täällä pari vahvaa viiltoa jotka kiiltävät silmiin varmaan kilometrien päähän, kuvastaen jotain historiallista voittoa, jalkapöytä on suhteellisen suora, puhdas, oikeasti puhdas ja varpaan kynnet lainehtivat jostain kummallisesta mönjästä, jota voisi kutsua vereksi jos asuisimme marssissa tai jollain muulla yhtä hurjalla planeetalla. Varjoja heillä ei myöskään ollut, ei karvan karvaa, täysin paljaita, pohjalta vain puhtaita... Jotain syvällisempää mietettä tästä voi vääntää nyt kehitysvammainenkin..
Siellä minä, pieni ihminen, keskellä ei mitään, tai ainakin oletan ettei se ollut mitään, keskellä nukkelaumaa joka odotti jotain yliluonnollista osumaa joltain Zeuksen kaltaiselta heppulilta, jotta pystyisivät hyökkäämään kimppuuni, raatelemaan raajojani, kävelen kuitenkin, kävelen, keskellä niiden haaleiden ihmistä muistuttavien otusten ja toivon, että ulos pääsisi jostain, kävelen kävelemistäni, mutta mitään ei ole tulossakaan, ei lähelläkään, tila joko suurenee sitä mukaa mitä minä astelin jaloillani jotka olin isältäni perinyt tai kysymys oli tilasta, mielentilasta?, tilasta, jossa keskipisteenä olin minä, jos se olikin mielen tilani ja tämä kuvastaisi sitä? Minä? En tiedä, mutta astelin askeleitani silti erittäin toiveikkaana, silmät kiiluen, tunsin kuinka jo silloin ensimmäinen kyynel valui jättäen merkkinsä sinne, mutta kuivuakseen, jotten muistaisi ahdistua sen enempää.
Kävely, pitkän pitkä lenkki, ilman ruokaa, ilman ylimääräisiä toiveita, ilman asetta! Pitkästyminen, suru, ahdistus ja viha valtaavat jo mieltä, kävely ei ole enään muutakuin pakkoliike jotta etenisin jonnekkin, kuin tietäisinkin jotain tästä maailmasta. Silmäni eivät enään pysyneet auki...
Silmäni valuivat kiinni, samaan aikaan tunsin jostain helvetin syystä että silmäni aukeaisivat, kuten kävikin. Olin entistä väsyneempi, ruumis, mieli, ne eivät olleet enään yksi ja sama, mieli yritti liikutella enään ilman ajatuksia ruumista joka halusi mielensä ja ulos jotenkin.. Maratooni jatkui ja jatkui, ympärilläni katseita, katseiden perään, varjottomat, oi miksi nuo vain olivat kaikki? Kaikki niin samanlaisia! Ainut ero oli silmien välissä oleva sisältö, johon en enään saanut minkäänlaista katsekontaktia kaikkien vaivojeni vuoksi, lopulta kömmähdin, kaaduinpa oikein kunnolla heti alkukättelyyn, kaikista hirveintä oli, että kaaduttuani tunsin vain kuinka outo voima nosti minua, sen ainukaisen hetken ajan tunsin kuinka silmät olisivat olleet hetken vaikka siniset, tottakai käännyin nopeaa vilkaisemaan, aloin seota täysin.
Sekosin, niin totaalinen sekoaminen kuin sekoaminen voi olla. Edelleen ympärilläni olivat kaikki nuken perkeleet, täysi valkoisuus, tummalla keskipisteellä, nimittäen sitä minäksi.. Mutta jotain muuttui juuri silloin, uskaltauduin, menin, tulin, katsoin syvälle myrkkysilmiin jotka halusivat tappaa minut ja kysyin ensimmäiseltä nukelta joka tuli vastaan katsoen niinkuin ne kaikki muutkin:"Mitä?"... Nukelta tuli salaman nopeaa vastaus, kuin kirkkaalta tähti taivaalta se kyseinen salama jonka aiemmin dissaamani Zeus olisi nakannut minulle vittuillessa:"Isäni lähti ollessani 3-vuotias ja muistan vieläkin sen miten hän murhasi äitini." Se meni suoraan sydämmeeni, osui ja upposi niin perkeleen lujaa, tunsin sisälläni jotain, jotain joka alkoi muodostua silmieni väliin, osanen, palapeli oli alkanut, peli enemmänkin, peli, sitäkö tämä oli koko ajan?
Seuraavat kymmenen kysymystä:"Mitä,Mitä,Mitä,Mitä,Mitä,Mitä,Mitä,Mitä,Mitä,Mitä?" Kaikki erille nukelle, nuket tosin eivät enään vaikuttaneet niin julmilta ja kylmiltä, aloin tuntemaan suurta myötätuntoa heitä kohtaan, jokaisen vastauksen jälkeen, mitä enemmän kyselin kyselemistäni, kaikki osuivat suoraan, hajottaen kaiken pieniksi teräviksi muruiksi jalkojeni alle! Kaikki kertoivat jotain traumaattista, pienet lapset, kidutettu mieli, varjoton, kaikki alkoivat yhdistymään... Ahhh, Olin tavallaan iloinen kun tunsin jotain, vaikka se olikin jotain niin mitätöntä kuin myötätunto.
...
Kyselin niin järjettömän kauan, ne kaikki miljoona nukkea jotka tunsin nyt... Kaikki läpi, jokaiselta erikseen kysyin... Kunnes mieleni järjesti asiat taas... Olin onnellinen, tuntui että minulla olisi jokin tarkoitus täällä... Tunsin kuitenkin jotain äärettömän vaarallista pelkoa vieläkin tässä paikassa, joka oli onnistunut kerääntymään jonnekkin, ei niinkään sisälleni, jonnekkin josta se pystyi tietyllä tavalla hallitsemaan minua, niinkuin kaikki olisivat vanginneet minut, no mistä tietäisin olivatko he yksi ja sama henkilö mutta heitä oli miljoonia... Ajatus ei kulkenut enään niinkuin halusin, sitä liikutteli joku, jotkin, en tiedä, mutta en minä... Olin joku, jotain, jotakin!.. Miten haluat sen ajatella...
Kävely jatkui vieläkin, oli jatkunut jo kauan, liian kauan? Askel, askel, hyppy... Ehdin jo toivoa että maa repeäisi ja menisin vain jonnekkin, niin ei käynyt, maan sisältä tuli jotain... Siitä ainoasta mustasta kohdasta lennähti peili, se ainukainen musta kohta oli minun varjoni, lensin selin ja nuket alkoivat liikkua, ne nostivat minut, veivät peilin eteen, jättivät, palasivat...
Katsoin peiliin jonkin aikaa, tunnistin itseni, itseasiassa näytin täysin samalta kuin nuket! Aloin olemaan paniikissa, paniikki, en liikkunut, katsoin järkyttyneenä, ajattelin: Tuo olen minä! Se olinkin minä! Kaikki tämä, Kertoiko se vain minun elämäni vai?! En voi olla näin onneton oikeasti!... Kyyneleitä oli tullut, kyyneleitä alkoi tulemaan taas, tuijotin itseäni, itkin, epätoivo ja kauhu valtasivat minut, minä olin tuo nukke, halpa, varjoton paska! Minä en tulisi koskaan pääsemään pois ajatus kauhistutti liikaa, huusin...
Koputus olkapäälle, ajatus liikkui liian hitaasti, mutta käännyin, siinä oli taas yksi nukke. Ajattelin että mitä vittua tuo hommaa ja etten voisi olla siinä, oliko tämä nukkearmeijja minua? Nyt ajattelin niin, edessäni oli silti yksi uusi nukke, nukke?! En voinut enään edes sanoa niitä nukeiksi, Kutsuin heitä omalla nimelläni... Kysyin vielä viimeisen kerran kysymyksen... "Mitä?!"... Vastausta ei kuulunut, Älysin myös että ensimmäistä kertaa kaikki tuijjottivat minua... Vaivuin epätoivoon ja huusin miksi koko vaalealle maailmalle, mikä alkoi muistuttamaan pakkopaitaa mielessäni.
Huusin miksi, uudestaan ja uudestaa, sitten vilkaisin tulokasta ja huusin jälleen vihoissani miksi! "Ystäväsi takia"... Syvä hiljaisuus, mieleni suo, lätäkkö jonne muodostan kuun omasta päästäni, ymmärrykseni rajoissa, muutuin... Kävelin pois, maailma näytti pysyvän paikallaan ja niin myös kaikki muutkin, sitten takaani kuului jotain järkyttävää...
Pullon aukaiseminen ja kulaus, pitkä sellainen, muistutus siitä kuinka heikko olen, kuinka pilasin kaikkea, millä pilasin, pullo oli vain kuvastus siihen... "Ootat sä et se tekee sen ensin?" tulokas kysyi, Raivostuin, Kaikki oli yhtä ja samaa, tuhosin kaikki, viimeistä aivosolua myöten, Maailma liikkui hetken.. Punaisen tumman vaalean maailman ainut asukki oli nyt minä, vain minä... Tapoin kaikki minät, tapoin kaikki, kaikki! Tuhosin kaiken itsestäni, tunsin itseni tyhjäksi, tämä oli mieleni tila tosiaankin... Katsoin peiliin ja näin sen, pahuuden merkki otsassani, vihan tuotokset ympärilläni ja ahdistuksen, Minä tein sen ensin.

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2008/07/669288

Pientä vihjailua siitä että homma tulee laillistumaa suomessa ennemmi tai myöhemmi sanoo ärrää pärisyttävä tarja mitä haluaa ; ) : DDD
(Lisää vielä tälläisen hienon teinien hoennan tähän ihan omaksi huvikseni!)
KANNABIS LAILLISEKSI!

”Valaistumisen voi nähdä vain neljännellä silmällä.”
~Goa Tze
”Typerys pysyy sulkeutuneena, viisas venyttää rajojaan.”
~Goa Tze
”Arjen vastapainoksi tulisi jokaisen meistä hieman revitellä.”
~Goa Tze
”Ihminen on rikkaimilaan persaukisena.”
~Goa Tze
”Ei ole ihmistä, jolle et voisi henkilökohtaisesti avautua.”
~Goa Tze
”...Jonka poismeno on jättänyt suuren aukon meidän jokaisen elämään”
~Pappi Goatsemiehen hautajaisissa

HIKIPEDIA, THANKS for pimping my life : DD

...................................tytöt....................................
.........................ovat kuin omenoita.........................
....................Parhaimmat ovat puun ylä....................
..................osassa. Pojat eivät meinaa ylet-.............
...............tää hyviin omeniin, sillä he pelkäävät.........
.............putoavansa ja satuttavansa. Sen sijaan........
.........he ottavat huonoja omenoita, jotka eivät ole.....
..........niin hyviä, mutta helppoja. Joten omenat.........
.............puun ylä osassa luulevat, että heissä ..........
............on jotain vikaa, vaikka todellisuudessa.........
..................he ovat ihmeellisiä. Heidän vain .............
......................täytyy odottaa oikeaa poikaa,.............
.............................joka on tarpeeksi.......................
.....................................rohkea ..............................
......................................kiipeä- .............................
.......................................mään ..............................
.....................................ylös asti.............................
...............Kaikki tytöt kopioikaa omalle sivulle .......


YEAH DUDE : DDDDDD

"Eetu mä oon aina tienny et sä oot prinsessa" : DDD

Stiggaa, Ku tekee mieli frikkaa,stilettii, ei, pitäskö välillä miettii,
suonta, suonta, tulin tuolta, perkele kun,ahhh mä olen ahma :`DDD