Mä yössä yksin kuljen, silmäni mä hetkeks suljen,
kun ne taas avaan sut edessäni seisovan huomaan,
sun silmisäs kyyneleet mä huomaan,
silmistäni myös kyyneleen valuvan huomaan,
silloin syliini mun sä juokset, hiljaa sä mulle kuiskaat;
"Anna anteeks mulle kun tein niin mä sulle",
sä maahan polvilles meet,
ja samoin teen, kyyneleet silmis mä sulle hellästi kuiskaten sanon:
Anteeksi sä saat koska nään et noin paljon oot mun takiani joutunut sä kärsimään,
silloin hellästi toisiamme suudellen sovimme riidan,
ja aloitamme uuden liiton syvän ja hellän rakkauden,
vanhoja emme muistelleen ala koska se on tehnyt jo haavan liian syvän ja tehnyt meist haavoituvat..