ja kuinka vitun moni muhun on siin aikan suuttunu.
---
Jos kerron pari mun elämän faktaa, nii toivon ettei ihmiset tuu sanoo et muka angstaan.
Must on ihan oikein kertoo tosiasioita, tai miltä asiat musta tuntuu.
Tää ei ehkä oo viisain paikka, mut haluun et jotkut tietää.
Tiiättekö miltä tuntuu yksinäisyys? (No Milla tietää, muista en oo varma.)
Semmonen kiva tunne, et on aina kotona.
Oon tutustunu siihen niin hyvin, et se alkaa olla jo mun paraskaveri.
Ysi... nii no oliko muilla kivaa? Mulla ei ollu.
Meijän luokka oli niin klikkiytynyttä, etten tosissani saanu jalansijaa.
Plus samojen henkilöiden takia, en enää hirveesti tykkää tunkeutua samaan porukkaan.
Meijän luokka oli täynnä vannoutuneitapaskanpuhujia, mukaan lukien myös minä.
Kiitos, ennakkoluuloista, huhuu itsevarmuus missä olet?
Siis oikeesti, epäilen et joka toinen ihminen, tai enemmänki puhuu must paskaa.
Se on aika... hmm? Kivaa?
No mut mikäs siinä, nyt oonki sitte alkanu riidanhaastajaks.
Hupsis, joskus mult kysyttiin miten kestän kaikkee tätä, no tässäpä vastaus.
Rakastan kysymystä "Mikä sulla nyt TAAS on ongelmana?", koska siihen ei tarvi vastata suoraan. "Mikä mulla nyt EI ole ongelmana?"
Mut vihaan kysymyksiä "Mihin sä oot menossa?" "En mihinkää." "Mistä sä oot tulossa?" "En mistään." "Kenen kaa sä oot/olit?" "En kenenkää." "Mikset?" "Koska mul ei riitä kaverit siihen." ja sit ne kattoo mua tosi pitkään ja sanoo "Ahaa/Okei" ja lähtee pois.
Noit keskustelui tai osii noista on paljon.<3
Joo siis kukapa ei tykkäis vaa datata kaikkii päivii? MINÄ SIIS TODELLAKI. Vitut.
Kiitos, vuodatus on nyt loppu ja heihei.
PS. Ihmiset voi ärsyttää mua, mut soittakaa.