Aattelin ensin olla kirjoittamatta mitään, mutta pakkohan se on :D ensimäistä kertaa piti venyttää kärsivällisyyttään yli sen rajan, jota en olisi uskonut olleen olemassakaan :) Rakas veljeni oli hieman viettämässä pikkujoulua.. lopputulos olikin, että käytännöllisesti katsoen kannoin hänet kotiin.. ja ei siinä vielä mitää, onhan sitä tullut raahattua tyyppi jos toinenkin kotia humaltaan nukkumaan, mutta en jaksanut edes hermostua, kun ko. veli päätti lyödä minua ihan vaan pilanpäiten.. no, huulet halkesi vain kolmesta kohtaa:) Mut selitin vaan pokelle, että ei tässä mitään poliisia tarvita(Ei sentään ko. henkilön tarvinnut putkaan tutustua), että mie vien tuon tyypin nukkumaan. Ei varmaan koskaan tuo pari kilsaa oo tuntunu yhtä pitkältä ku äsken... Vaan ennen en ookkaan tommosia mörököllejä raahanu pitkin helsinkiä. :D
_____________________________________________________________________________
Vaan eihän siinä. jos kirjottamaan rupeaa, niin kerrotaan jotain positiivistakin. :) Enää 5 päivää jäljellä, kunnes... :) Sikäli hassua, että niin kovin helpolla olisi voinut jäädä eräs henkiö kokonaan tutustumatta.. En olisi tuolloin edes tiennyt, mistä sitä jää paitsi. Onneksi kuitekin tapahtumat meni kerrankin niinkuin oli suotavaa. (sillä ensitapaamisen perusteella en minä, ja tuskin sinäkään olisi osannut odottaa mitään näin hyvää :))
"Välimatka piinaa ja painaa mua" eli ikävä on, mut se lienee vain hyvä merkki :)