Sunnuntaina olikin hieman haikeampi päivä. Lauantaisesta yksinäisyydestä johtunutta lievää masennusta läksin hoitamaan kuvailemalla maisemia.
Aloitin kaupunkipatikointini taas jälleen kerran Duomolta ja sen läheisyydestä, ja kävin jopa kiipeämässä sen vierellä olevaan torniin, josta näkikin koko Firenzen kerralla.
460 porrasta, ei hissiä. Siinä tuli pieni kuntolenkkikin tehtyä samalla.
Tornissa käväisyn jälkeen nautin vielä aurinkoisesta päivästä istahtamalla Piazza San Marcolla, jonka jälkeen nappasin bussi #13:n ja matkasin Piazza Michelangiololle, jossa Firenzen yksi kolmesta David-patsaasta sijaitsee. Näköalatkin olivat jälleen upeat, kello oli noin puoli viisi ja aurinkokin oli alkanut laskea.
Piazza Michelangiololta jatkoin matkaa kauniita kaupungin reuna-alueiden puistoteitä pitkin Porta Romanalle, jossa kävin sen vieressä olevassa puistossa. Puisto olikin oiva piristys, puut olivat syksyisesti pudottamassa lehtiään, puistossa oli leikkiviä koiranpentuja ja lapsia. Ei voinut muuta kuin hymyillä, sellaista elämää harvemmin Suomessa näkee.
Puistosta meninkin sitten käymään Saninlla, Annilla ja Riinalla, jossa syötiin, juotiin viiniä ja pelattiin Yatzia ja korttia :)