IRC-Galleria

Kello kuudelta ylös ja suihkuun. Viimeiset varmistelut että kaikki on kasassa. Roskien vienti. Kaikki ok.
Kysyin vielä Giovannia (vuokranantajaa) soittamaan taksin, jonka jälkeen hän auttoi vielä laukun kanssa minut hissiin ja hyvästeli siinä viimeisen kerran.

Taksikuski odottelikin jo ulkona ja auttoi laukun kanssa. Sitten mentiin lentokentälle, jossa tytöt jo odottivatkin.
Lähtöselvityksen ja "pienten" lisäkilomaksujen jälkeen päästiin lähtemään. Kone nousi Firenzen kentältä ja laskeutui Zürichiin, jossa ehdimme vielä shoppailla viimeisiä tuliaisia ennen kuin nousimme Blue1:n koneeseen, joka oli lähdössä Helsinkiin päin. Oli oikein mukava kuulla pitkästä aikaa muidenkin ihmisten puhuvan suomea.

Zürichistä Helsinkiin n. kolme tuntia kestäneen lennon jälkeen saavuimmekin Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa meitä odoteltiinkin jo. Iskän kyydissä lähdettiin kohti Kouvolaa. Koukattiin Pukaron Paronilta hakemassa vielä vähän ruokaa illalle ja aamulle ja jatkettiin matkaa.

Kouvolassa kävin viemässä tuliaiset iskälle ja Sirulle, ja kerroin heille matkasta sekä näytin ottamiani kuvia. Sieltä sitten tänne kotiin, ja tässä sitä istutaan. Voisi olla nukkumaanmenoaika, melko väsyttävä päivä takana.

Sellainen reissu oli se. Vaikka on ihan mukava palata takaisin kotiin, olisin voinut olla vielä toiset kolme viikkoa Firenzessä. Erityisen ikimuistoisen matkasta tekivät rakkaat kämppikset: Ffion, Lukie, Charlotte, Tamara, Renata ja Maria. I already miss you guys :')

Yhyy, viimeinen päivä Firenzessä.

Aamupäivä meni toipuessa edellisestä illasta, ei siitä sen enempää.

Aamupäivällä näin myös Lukien vielä viimeistä kertaa, hyvästeltiin ja hän lähti viikonlopuksi Pohjois-Italiaan.

Iltapäivällä päätin lähteä ostoksille, tuliaiset oli nimittäin vielä ostamatta. Pienen etsimisen jälkeen löysin kaiken tarvittavan ja läksin takaisin asunnolle. Ei vain sen takia että sain ostettua tuliaiset, vaan sen takia koska oli jo pimeä ja satoi ja kengät sukkineen oli ihan läpimärät (taitavat olla vielä kirjoitushetkelläkin).

Asunnolle päästyäni oli tunnelma melko haikea. Oli todella vaikea jättää viimeisen kolmen viikon aikana tutuiksi tulleita, melkeinpä perheeksi muodostuneita ystäviä. Näin jälkeenpäin ymmärtää oikeasti kuinka yksin sitä on... Niinpä siis hieman surullisin mielin sanottiin viimeisen kerran "Ciao!" ja mentiin nukkumaan.

Seuraavana päivänä olisi kotimatkan aika.

Whoo, torstaina oli itselläni viimeinen työpäivä ja illemmalla viimeinen tapaaminen tutorimme kanssa. Haikein mielin jätettiin hyvästit Simonelle ja muille projektissa olleille.

Tapaamisen jälkeen menimme drinkeille jo kantapaikaksi muodostuneeseen Shot Cafeeseen. Yksien jälkeen lähdettiin Annin, Sannin ja Riinan kanssa meidän kämpille, jossa tavattiin nopeasti kämppikset, jotka olivat lähdössä eräisiin kotibileisiin joihin me pian liittyisimme. Päätimme kuitenkin syödä hieman ennen lähtöä ettei varmasti tule nälkä myöhemmin.

Illallisen jälkeen lähdettiin kävelemään tuonne juhlapaikalle. Perille päästyämme meinasi tulla hieman toimeton olo, kun ei saatu ensin ketään siellä olijoista kiinni puhelimella eikä tiedetty tarkalleen mikä asunto se oli. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin yhteyttä ja löysimme oikeaan paikkaan.

Tytöt lähtivät aikaisin takaisin, mutta itse jäin kämppisteni kanssa pileisiin, joista pian siirryttiinkin taas Shot Cafeeseen. Siellä juhlittiinkin kahteen asti kunnes se meni kiinni ja läksimme kävelemään takaisin asunnolle.

Sinä iltana oltiin hyvässä kondiksessa, ja se näkyi ja tuntui seuraavana päivänä :|

(sori, ei löytynyt oikein osuvaa kuvaa siltä päivältä)

Keskiviikkona kävimme, niinkuin suunniteltu, Galleria Accademiassa. Omasta mielestä siellä oli ihan hyvin tehtyjä patsaita (kuten se David) sekä ihan hyvän näköisiä tauluja. Se vaan, että Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta on kymmenen "erilaista" taulua alkaa jossain vaiheessa jo turruttaa sitä katselua.

Taidemuseon yhteydessä oli jonkinlainen musiikkimuseo myös, joka ei tota puhuen ollut kovin kummoinen. Olisi vaatinut hieman enemmän paneutumista siihen mutta kaksi tuntia Jeesus-tauluja alkoi jo riittää.

Tiistai. Matkailuvirkailijoiden opettaja Hannele tuli vierailemaan työpaikalla, ja käytiin arviointikeskustelu siinä samalla. Hommat kun hoitaa tunnollisesti niin arvostelu on myös sen mukainen :)

Illemmalla käytiinkin sitten katsomassa keskustan nähtävyyksiä (kuten mm. Palazzo Vecchio) oikean matkaoppaan kanssa ja sovittiin, että seuraavana päivänä käydään Galleria Accademiassa, museossa jossa Michelangelon David-patsas on.

Viimenen viikko läksi käyntiin. Hieman haikea tunnelma oli jo.

Maanantaina ei oikeastaan mitään hirveän erikoista. Töissä oli perussettiä (facebook + galtsu), illalla taas istuttiin pöydän ääressä ja taidettiinpa katsella Italian TV:tä (jossa näkyy yllättävän paljon puol-alastomia naisia!)

Sunnuntaina olikin hieman haikeampi päivä. Lauantaisesta yksinäisyydestä johtunutta lievää masennusta läksin hoitamaan kuvailemalla maisemia.

Aloitin kaupunkipatikointini taas jälleen kerran Duomolta ja sen läheisyydestä, ja kävin jopa kiipeämässä sen vierellä olevaan torniin, josta näkikin koko Firenzen kerralla.
460 porrasta, ei hissiä. Siinä tuli pieni kuntolenkkikin tehtyä samalla.

Tornissa käväisyn jälkeen nautin vielä aurinkoisesta päivästä istahtamalla Piazza San Marcolla, jonka jälkeen nappasin bussi #13:n ja matkasin Piazza Michelangiololle, jossa Firenzen yksi kolmesta David-patsaasta sijaitsee. Näköalatkin olivat jälleen upeat, kello oli noin puoli viisi ja aurinkokin oli alkanut laskea.

Piazza Michelangiololta jatkoin matkaa kauniita kaupungin reuna-alueiden puistoteitä pitkin Porta Romanalle, jossa kävin sen vieressä olevassa puistossa. Puisto olikin oiva piristys, puut olivat syksyisesti pudottamassa lehtiään, puistossa oli leikkiviä koiranpentuja ja lapsia. Ei voinut muuta kuin hymyillä, sellaista elämää harvemmin Suomessa näkee.

Puistosta meninkin sitten käymään Saninlla, Annilla ja Riinalla, jossa syötiin, juotiin viiniä ja pelattiin Yatzia ja korttia :)

Okei, palasin takaisin jo Suomeen, mutta päiväkirjaa en jätä kesken!

Lauantai. Hyvin pitkälti lepopäivä kuluneesta viikosta. Kaikki oli jossain muualla, joten olin melko yksin sinä päivänä. Ilma oli kaunis ja nautiskelin rauhallisuudesta keittiössä teetä juoden.

Perjantaina töiden jälkeen kävin Ponte Vecchiolla (sillä jolta otin videotakin). Mokoma vanha silta on kultakauppoja täynnä. Siitä on vaikea keksiä mitään sanottavaa, sen kokee paljon paremmin näkemällä :)

illemmalla käytiin Walesilaisen vierailijan ja muiden kämppisten kanssa aperitiiveillä ja tutustumassa Firenzen yöelämään. Tutustuttiinpa meidän suomalaisten tyttöjen kanssa erääseen Santa Crocella sijaitevassa kahviosssa työskentelevään mieheen (saatiin drinkkejä alennuksella). Italialaiset tuntuvat olevan aika tuttavallisia. Joskus taas eivät.

Hmmm, 11. päivänä mentiin uudestaan sinne kommunistipaikkaan. Tällä kertaa kuuntelemaan kylläkin live-musiikkia: siellä esiinty joku paikallinen blues-duo.

Moni on varmasti nähnyt Serranon Perhettä. Voin rehellisesti sanoa että se kuvaa todella hyvin espanjalaisten keskustelua: kädet heiluvat ja suu käy kokoaika.