Istun sohvalla. Kuulen kuinka omenat rouskuvat vieressäni.
En tunne enää käsilläni, en kuule korvillani, en näe silmilläni.
Maailma on enää vain pieni,pikkuruinen kasa - täynnä paskaa.
Mutta minne jäi keltainen ystävämme kusi?
Jotta saisimme sen selville, joudumme palaamaan elämän alkulähteille.
Aatami, Eeva, sekä käärme, joka luikertelee kusen ja paskan seassa. Mutta mistä ne kaikki tulevat?
TO BE CONTINUED...
Ps. Rivien välistä voi siis lukea, että naisilla on ainakin reikä enemmän kuin miehillä.
Tämän korkealentoisen iltasadun myötä toivotan teille onnellista uutta vuotta!
Pps. En mää oikeesti näin sekasin oo :D. Lieventävä asianhaarana voidaan varmaankin pitää kellonaikaa.