En mä halua tietää, kuka sä olet ja mistä tullut.
En mä halua kuulla, mitä olet joskus tehnyt.
Hei, ylipäänsä mä en halua jutella sun kanssa.
Ehkä olen rasisti jotenkin, mutta me ollaan niin erilaisia.
Tätä se on ollut vuosikaudet.
Mun pitäisi kertoa kaikki, mutta sä et ymmärrä.
Sua ei ole koskaan OIKEASTI kiinnostanut.
Joskus menen tyhmyyksissäni sulle jotain kertomaan.
Ja siitä asiasta saakin kuulla sitten viikkoja,
oli asiassa käynyt miten tahansa.
Tästä lähin opin pitämään suuni kiinni,
whatever it's takes.
Mun ei tarvitse olla sellainen kuin sä haluat.
Enkä koskaan tule olemaankaan.
Olen mitä olen ja se tekee musta mut.
Asia, jota sä et tule ymmärtämään.
Mua et saa kaavoihis kangistumaan.
Ja vaikka siihen olisikin mahdollisuus
niin et ainakaan tolla käytöksellä.
Et sä näe mun pään sisään,
luojan kiitos siitäkin.
Sä et KOSKAAN tule ymmärtämään, mitä mä tunnen.
Et koskaan tule tajuamaan mun ajatuksenkulkua.
Ja kiitän luojaa siitäkin.
Sä et koskaan tule mua ymmärtämään.
Mutta hei, kaikkihan on vain menneen talven lumia.
*huokaus*