IRC-Galleria

"Tuut tuut, tuut tuut" *hälyttää ikuisuuden ja menee sitten vaihteeseen*
"Tuut tuut, haloo, *** ammattikorkeakoulu"
"No Noora *** huomenta. Soittelisin tosta valintakokeesta. Ilmottautuisin siihen"
"Aaa, joo-o. Mille linjalle, lähihoitaja?"
"Eiiiii.... Kun toi sosiologi tai sosionomi mikä olikaan. Toi sosiaalialan koulutus..."
"Aijaha, mä yhdistän tonne toiselle puolelle"

*ihanaa taukomusiikkia ja piiitkä hälyttely*

"Nojoo, mä laitan sut vielä tonne toiselle puolelle"

*ihanaa taukomusiikkia ja vähän lyhkäsempi hälyttely*

"*** ammattikorkeakoulu"
"No Noora *** huomenta. Mä soittelisin tosta valintakokeesta"
"Joo, mä otan ton listan tosta *räpyräpy* Mikä sun nimi olikaan?"
"Noora ***... Ja sitten mä olisin kysynyt yhtä..."
"Joo, tervetuloa, kiitos hei ja näkemiin"

*luuri kiinni*

Miellyttävää porukkaa mitä ilmeisimmin siellä :D Puhutaan päälle ja heitetään luuri korvaan.

Nyt tiedän, mitä tehdä. Turha ihmetellä, että mikä mua vaivaa. Pikemminkin päin vastoin...
Sitä saa mitä tilaa...

"They've tried to change me, break me
Force me to be something that I'm not
I don't waste my time to blame them
I just keep on going with my rebellion of one..."


© Diablo - Rebellion Of One

Voi vtun vtun vtun vttu... Pitää sitten Seinäjoellekin lähteä ja ihan kuten ei muutenkin olis ongelmaa asioiden pakkautumisista samalle päivälle... ARGH!

Todella ihanaa. Näen taas niitä apokalyyttisia unia, herään hiestä märkänä ja ahdistus melkein estää hengittämästä... Jipii hei

... tai ainakin lainata joltain. Löysin aivan mainioita valokuvia, jotka on must saada tänne :)

... two steps back...

Ihan kuin ei olisi muuten tylsää niin sitten juttelen sorsan kanssa :D
Olin tupakalla ja kröhisin kurkkua virkayskä-malliin niin sorsa kraakutti aina takaisin. Testasin sitä oikein moneen kertaan niin aina se vastasi kun kröhisin.

"Jos kuolisin jäisikö kukaan kaipaamaan? Huomaisiko kukaan, että olen poissa? Vai jatkaisivatko he elämäänsä niinkuin ennenkin? Muistaisivatko he edes kuka olin?"


Olenko sinulle tärkeä henkilö? Jos olen kirjoita minulle kommentti ja kerro, millaista olisi elämä kuolemani jälkeen. Huomaisitko minun olevan poissa?

Meidän takapiha muistuttaa ihan Arachnofobia-leffaa :( Ei siellä uskalla kulkea.
Nurmikko täynnä seittejä ja nyt ne veti niitä tolppien ja katonkin väliin. Ihan oikeasti, niitä näki koko ajan laskeutuvan katosta ja seitit kimaltelee auringossa.
Ahdistavaa, ei uskalla käydä enää edes tupakilla...

Mä tahdon ne pooooiiiiiiss!!!