"... Illan, kun yksin on
on sydän rauhaton.
Tule silloin, kun saapuu yö,
meren rantaan mainingit lyö.
Tuuli sisälläin myrskyksi yltyy,
jokin sieluain paljaaksi syö.
Tule silloin, kun tunnet niin,
pohjan toisit mun haaveisiin.
Sinuun luotan kuin kuuhun ja tähtiin,
siksi vieläkin ootan sua niin.
Kaksi yönkulkijaa käyvät rantaan
ja huokailen.
Takin kauluksen nostan,
sytytän savukkeen.
Tunnen käyväni taas
ympyrää muistojen.
Pala palalta menneet
mua kaivertaa vaanien.
Sua mielestäin pois silti
kuitenkaan tahdo en.
Huomaan käyväni taas
ympyrää muistojen.
Tule silloin, kun saapuu yö,
meren rantaan mainingit lyö.
Tuuli sisälläin myrskyksi yltyy,
jokin sieluain paljaaksi syö.
Tule silloin, kun tunnet niin,
pohjan toisit mun haaveisiin.
Sinuun luotan kuin kuuhun ja tähtiin,
siksi vieläkin ootan sua niin... "