Kun ruumis ja mieli hajoavat, niitä ei ole missään, niin kuin ei säveliäkään kasata mihinkään. Luuttua soitettaessa ei ole mitään aikaisempaa sävelvarastoa, ja kun soitto loppuu, se ei mene mihinkään paikkaan avaruudessa. Sen olemassaolo syntyi luutun rakenteen ja rungon ja soittajan taidon ansiosta, ja samalla tavalla kuin olemassaolo syntyi, se myös lakkaa.
Täsmälleen samalla tavalla kaikki olemisen elementit, niin aineelliset kuin aineettomat, tulevat olemassaoleviksi oltuaan sitä ennen olemattomia ja oleviksi tultuaan menevät pois.
Ei ole mitään ruumiissa ja mielessä olevaa itseyttä, vaan eri muodostelmien välinen yhteistoiminta tuottaa sen, mitä ihmiset sanovat henkilöksi. Niin arvoitukselliselta kuin ehkä kuulostaakin, on tie jota kulkea ja on kulkeminen, mutta kulkijaa ei ole. On tekoja jotka tehdään, mutta tekijää ei ole. On ilman liike, mutta ei ole tuulta puhaltamassa. Ajatus iteydestä on virhe, ja koko olemassaolo on yhtä otto kuin plataanipuu ja yhtä tyhjä kuin vedessä kisailevat kuplat.
-Visuddhimagga-