IRC-Galleria

Jo liian pitkä alamäki saattaa epätoivoon ajaa
Ei muka syytä elää vaik elämänkaari vajaa
Luovuttaa ei saa, pakko tavotella taivast
Oot vääräs sanoessas, et sääli on sairast
Vaik kaikki kaatuu niskaa, kaiken voi fiksaa
Riskit otetaa, mahdollisuuksii ei saa missaa
Mä tappelen vastaan, kunnes kaadun maahan
Tavoitteiden eteen raadan ja aion ne myös saada
Mitä haluun ja pelkään kulkee käsi kädessä
Onni siin edessä, kuolema heti vanavedessä
Ei tietoo tulevasta, panostan tähän hetkee
Ei tietoo tulevasti, mut tavote on selkee

Välil pelkää herää, kylmä aamu, kaikki kaatuu
Laatuun panostaa pitäs aikuistuu, varttuu, haihtuu
Jos juokset tiehes ja annat haaveet pois valua vierest
Pidä mieles, kaikki on vaan susta kii
Vartioi sun unelmii, haaveisiin pääset kii
Niinku ne siit vaan todeksi muuttaa
Ilman unelmia elämäs ei oo tulevaisuutta
Sä itse itsesi ylös talutat, läpi pisteen
Jonne haluat, jos haluat, et kaipaa apua
Nyt kapua ylös, pidä unelmista kii
Koska loppupeleissä kaikki on susta kii

On niin paljon sanottavaa en vaan tie mist alottaisin
Yllätys taas on vaan pakko kertoo naisist
Tai naisest siitä joka oli mulle tärkein
Se todellakin oli ei täs enää ole järkee
Et puhu asioista mulle jotka sua painaa
Vaan odotit hetkee jolloin upotat sen laivan
Jossa ennen olimme ja joka meitä ohjas
Elämäs eteenpäin ja nosti ylös pohjast
Mutta mitä mä tein väärin ja missä meni vikaan
Vikat tikit iskit ämmä ei täst enää tule kivaa

En ikinä sua pettänyt tajuutsä en kertaakaan
Mutta nyt pitää vanhaa rituaalii alkaa kertaamaan
On silmissäni verta vaan ja haavat aukee uudestaan
Silti kaikki sanoo että elämä jatkuu kuulemma

Haluatko tosiaan tän kaiken uudestaan
Taas kokea ja huomata kuinka rakkaus satuttaa

En koskaan tarkotuksella mä halunnu sua loukata
Vaikka oisin voinu ni en toista naista koukata
Koska ainoo rakas joka mulla oli olit tasan sä
Ei enää sydämeen voi luottaa pitää katsoo silmillä
Kun kaikki muuttu tosta vaan ja toisiamme kauemmaks
Etäännyttiin päivä päivältä ja arvet aukeaa
Et enää kavereitten keskel sanonu rakastavas
Et ollu enää oma ittes mietin mikä auttas
Olit niin kylmä et ees enää suudellut
Jos lähdin kertomatta johkin et ees perään huudellut
Meillä oli joskus kivaakin toisinaan meni hyvin

Toisaalta kun miettii haluaisin taas vaan sun luokse
Mutta aika senkin näyttää en mä sinne juokse
Ehkä saat mut uskomaan uudestaan taas parempaan
Uudestaan ja uudestaan taas kaikki muuttuu pahempaan

Ehkä vielä joskus nähdään ehkä joskus jutellaan
Mut nyt on pakko jatkaa matkaa katsomatta tulevaan