IRC-Galleria

En oo hauras
jos oisin ni oisin jo haudas
Mä oon vahva
ja kestän melkein mitä vaa
Mut älä tuu pätemää
en mä kuuntele.
Anna mun elää mun elämää
ilman vihaa
täysin vapaana,
ystävien kanssa temmeltäen.
Kukaan ei tuu koskaan
kesyttämään mua kokonaan.
Ootan innolla aikaa tulevaa
jolloin saadaan taas sekoilla.
Me ollaan vaan hetki nuoria
jokanen ottaa ilon irti tavallaa
Aikuisena sit istutaa baareis ja muistellaa.
Ystävät hyvät,
älkää huoliko
kyl mä pysyn tääl.
Seison omil jaloillani.
En enää vajoa polvilleni,
ja jos vajoan
tiedän et te tarjoatte kätenne auttavan.
Ystävät tekee musta vahvan
meijän välil on side joka ei koskaa katkea.

jos mä en nää sua, haista sua,
kuule sua, en voi rakastua.
Kukka mä annan sun lakastua,
Tapan sut mun sydämmest en kaipaa sua.

Mä en kaipaa; sun tuoksuu,
mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit,
mä en ikävöi; en paljoo.
Ajat on muuttuvii,
hajotin kukkaruukkusi,
sä väsytit mut uuvuksiin,
on pakko laittaa luukku kii
En anna kastua
mun poskien mä vastustan
sitä tunnetta hassua;
Mä en rakasta sua.

Se ei toiminu kunnol,
mun olo on puhdas.
Mitä sul on omatunnol
Mä tunsin sut
mut en tuntenut kunnol.
Sä muutuit muuks
ku se kuva joka mul on
sitä kuvaa mä rakastin ennen
nyt se kuva on muisto, ei ennen.
Se oli ennen mun vaimost, lapsist ja lainoista
mut se meni sun mennessä.
Mä olin varma ja niin tulee pysymään,
ku kiikusta hypätään et sit se on pysyvää,
ja yht' äkkiä nyt jos mult kysytään
ni tunteet on pois ja pois tulee pysymään.
Mä en oo katkera siit et se on ohi,
mä oon katkera siit et sä olit.
Sä veit mult aikaa sä vedit sen ohi,
ja aika on rahaa mä haluun ne rahat takas.

Revin sun kirjeet silpuks.
Filmillä ilkut muistoista, vitut.
Mä oisin ennen vaik kuollu sun puolest
ja noussu vaik kuolleista
poistaa sun kipus
Mä oisin juossu vaik Afrikkaan asti
jos sä oisit kattonu mua rakastavasti.
Sun kasvoilla on maski,
mä leikkaan sen kahti,
sen alla et hymyile niin valloittavasti.
En tarvii sua
varmistun siitä vaan enemmän
arpiin suola ei pääse sisään
et sun on turha harmistua
mä rakastin sua,
mut en rakasta enää
mä en rakasta ketään
koskaa enää et kiitti siitä!

Jo liian pitkä alamäki saattaa epätoivoon ajaa
Ei muka syytä elää vaik elämänkaari vajaa
Luovuttaa ei saa, pakko tavotella taivast
Oot vääräs sanoessas, et sääli on sairast
Vaik kaikki kaatuu niskaa, kaiken voi fiksaa
Riskit otetaa, mahdollisuuksii ei saa missaa
Mä tappelen vastaan, kunnes kaadun maahan
Tavoitteiden eteen raadan ja aion ne myös saada
Mitä haluun ja pelkään kulkee käsi kädessä
Onni siin edessä, kuolema heti vanavedessä
Ei tietoo tulevasta, panostan tähän hetkee
Ei tietoo tulevasti, mut tavote on selkee

Välil pelkää herää, kylmä aamu, kaikki kaatuu
Laatuun panostaa pitäs aikuistuu, varttuu, haihtuu
Jos juokset tiehes ja annat haaveet pois valua vierest
Pidä mieles, kaikki on vaan susta kii
Vartioi sun unelmii, haaveisiin pääset kii
Niinku ne siit vaan todeksi muuttaa
Ilman unelmia elämäs ei oo tulevaisuutta
Sä itse itsesi ylös talutat, läpi pisteen
Jonne haluat, jos haluat, et kaipaa apua
Nyt kapua ylös, pidä unelmista kii
Koska loppupeleissä kaikki on susta kii

On niin paljon sanottavaa en vaan tie mist alottaisin
Yllätys taas on vaan pakko kertoo naisist
Tai naisest siitä joka oli mulle tärkein
Se todellakin oli ei täs enää ole järkee
Et puhu asioista mulle jotka sua painaa
Vaan odotit hetkee jolloin upotat sen laivan
Jossa ennen olimme ja joka meitä ohjas
Elämäs eteenpäin ja nosti ylös pohjast
Mutta mitä mä tein väärin ja missä meni vikaan
Vikat tikit iskit ämmä ei täst enää tule kivaa

En ikinä sua pettänyt tajuutsä en kertaakaan
Mutta nyt pitää vanhaa rituaalii alkaa kertaamaan
On silmissäni verta vaan ja haavat aukee uudestaan
Silti kaikki sanoo että elämä jatkuu kuulemma

Haluatko tosiaan tän kaiken uudestaan
Taas kokea ja huomata kuinka rakkaus satuttaa

En koskaan tarkotuksella mä halunnu sua loukata
Vaikka oisin voinu ni en toista naista koukata
Koska ainoo rakas joka mulla oli olit tasan sä
Ei enää sydämeen voi luottaa pitää katsoo silmillä
Kun kaikki muuttu tosta vaan ja toisiamme kauemmaks
Etäännyttiin päivä päivältä ja arvet aukeaa
Et enää kavereitten keskel sanonu rakastavas
Et ollu enää oma ittes mietin mikä auttas
Olit niin kylmä et ees enää suudellut
Jos lähdin kertomatta johkin et ees perään huudellut
Meillä oli joskus kivaakin toisinaan meni hyvin

Toisaalta kun miettii haluaisin taas vaan sun luokse
Mutta aika senkin näyttää en mä sinne juokse
Ehkä saat mut uskomaan uudestaan taas parempaan
Uudestaan ja uudestaan taas kaikki muuttuu pahempaan

Ehkä vielä joskus nähdään ehkä joskus jutellaan
Mut nyt on pakko jatkaa matkaa katsomatta tulevaan