IRC-Galleria

Jokaisella naisella on tissit. Jonkun mielestä juuri tuo tai tämä nainen on "sairaan hyvä pano"; jokainen on sitä jonkun mielestä. Kaikilla meillä on vagina. Jokainen meistä osaa muikistaa suutaan ja poseerata niin, että varmasti tissit näkyy ja näytetään "pantavilta". Useimpien ulkonäkö saadaan pienellä remontilla siihen kategoriaan, että näyttää juuri tämän hetken trendien mukaan hyvältä -jopa sairaan hyvältä.
Jokainen meistä osaa siivota kämppänsä, ajella ihokarvat, suihkia parfyymia sun muuta pitkin kehoa niin, että kaikki on ulkoa päin kaunista, mallikelpoista katsottavaa. Useimmat naiset osaavat myös (teeskennellä..) orgasmin niin, että mies kokee varmasti olevansa "oikea uros" astuttuaan "naaraansa". Me naiset olemme siis myös varsin hyvää seuraa miesten mielestä. Niin, ja niin samankaltaisia keskenämme. Ikävä kyllä?

Mikä sitten erottaa "kaikki naiset" toisistaan? Miksi (lähes jokainen nainen) on valmis tähän vallalla olevaan "lihan kulutusjuhlaan"? Mikä tekee juuri sinusta erityisen naisen, jos olet enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti suostunut ylläolevaan muottiin? Lihakimpaleiden sarjatuotantoon? Kuka on sinulle opettanut, että äitisi on panopuu ja isäsi himojensa orja, jonka on aivan pakko päästä nussimaan kaikkea mikä liikkuu ja ruikkimaan siementään minne sattuu? Missä on roolimallit? Missä on rohkeus olla eri mieltä? Siis, AJOISSA eri mieltä-- ennenkuin olet päässyt leikkimään don juania tai jumppakuutiota ja tajuat nämä asiat vasta katkerana kokemuksena? Kun on liian myöhäistä.

Ketä näitä naisia ja miehiä siis kasvattaa? MISSÄ nämä arvot opitaan? Kaveriporukassa, töllöstä, omilta vanhemmilta vai irstailta sediltä ja tädeiltä? Mistä ne tulevat??? Se on nimittäin kumma juttu, mutta lähes poikkeuksetta, kun puhun näiden ihmisten itsensä kanssa; he eivät oikeasti usko että oman seksuaalisuutensa ja sielunelämänsä voisi jotenkin mystisesti "erottaa" toisistaan, -että seksi ja kumppaneiden vaihtuminen, kimppakivat tai jätkäkaverin pornon katselu eivät olekaan "kivaa ja hauskaa ja huoletonta", vaan itseasiassa.. Kuluttavat ja särkevät ihmistä, yksilöä, tuovat epävarmuutta ja itse-epäilyksiä, sanalla sanoen: Rikkovat. Että ehkä elämässä on muutakin kuin MINÄ ITTE ja MUN HIMOT ja HALUT. Että ehkä tällä itsekeskeisellä jatkuvalla "itsetyydytyksellä" ei löydäkään onnea?

Eikä tämä päde KAIKKIIN naisiin. Vaan: myös miehiin. :o) Kyllä: Jokaiseen herra don juaniin. Vai luuleeko yksikään teistä, että tälläinen mies, joka ei pysty luottamaan, arvostamaan, sitoutumaan naiseen, vaan näkee heidät pelkästään oman mielihyvänsä jatkeena, pystyy koskaan olemaan täysin onnellinen? Totta, saahan siinä mällit lentämään useampaankin otteeseen, mutta: Kaikki naiset (tässä mielessä) ovat hämärässä harmaita. Pelkkiä patjoja. Jotain, jota saalistaa ja valloittaa. Mutta, uutinen siihenkin: Joka kerta kun nussit jotakuta valloitustasi, tosiasiassa nussit sisäisiä ristiriitojasi. Jospa siis pistäisit arvosi järjestykseen? Jos ei muuta, niin mieti omaa mutsias: Häntäkö haluaisit nussia? Haluaisitko hänelle välittää sellaisen arvon, että hän ei muuhun kelpaa? Tai tyttäresi: Millaisia arvoja hänelle haluaisit välittää?? Faktat suoriksi...

Niin, räikeää tekstiä, mutta rutikuivaa faktaa. :o) Se kun on tutkittu juttu, että edelleenkin ne onnellisimmat ja tasapainoisimmat ipanat elää keskiverto ydinperheessä, jossa television "Sinkkuelämät" ei toimi arvokasvattajana, eikä viiskymmentä euroa ja lupa pitää örvellys bileet viikonloppuna kahdentoista vanhana toimi lapsenvahtina.. Eikä ne kaikkein onnellisimmat aikuisetkaan (tai ns.nuoret aikuiset) hillu baareissa kiskomassa viinaa päähän ja etsimässä seuraavaa sussua tai paavoa petikaveriksi. Onni ei löydy onanoimalla. Missä se siis luuraa?

-Missä on mennyt vikaan?- ...Tai kyllähän SE tiedetään, mutta miten sen sais muutettua? Oma ajatukseni on, että kun sitä mennyttäänhän EI voi muuttaa, eikä kaksvuotiaan tasollekaan enää oo asiaa (ainakaan käytännössä), niin; "every man for themselfs". On itse alettava itselleen vanhemmaksi ja alettava rajoittaa ja sallimaan itselle niitä asioita, jotka OIKEASTI tekevät hyvää sekä minulle, että "niille muille".. Kukaan muu ei niitä vastuita ja vapauksia itsestäs ja läheisistäs sulle määritä kuin: Sinä itse. Ikävä kyllä. Mutta toisaalta: Vaikka sulla, sun käsissäs on vastuu, niin ainakin myös vapaus toimia "niin tai näin" on sun käsissäs. Kolikolla on kaksi puolta. <3

-Silvubleee sano ranskalainen.- :o)