Sanoit sen itsekin, että muut tulee ja särkee,
-sun hommas on kulkea perässä ja korjata.
Luulitko sä tosiaan, että se on niin helppoa?
Että sä vaan tulet, näet ja voitat?
Ettet joutuis laittaa itteäs likoon..?
Koitas simpukka
ahtaa siihen pieneen, kovaan päähäsi
yksi pieni fakta:
No pain, no gain.
Sun sen luulis tietävän
mitä se on,
kun taistelet veren maku suussa
aikaa vastaan..
Tuntien, kuinka helvetin lieskat
korventaa sun ihoa,
-kun voit haistaa palaneen käryn
ja tiedät;
se on sun henkes toisen henkeä vastaan.
Meitä on niin moneksi,
-arkipäivän sankareita
ja sitten on niitä,
-jotka rohkeasti uskaltaa kohdata
käytännön helvetin,..
...mutta jotka polvistuu avuttomana
rakkauden edessä.
Eikö olekin vittumaista?
Kun pakoonkaan et pääse...
Tiedät, että toinen näkee sun sisimpääsi
ja tunnet,
millaista on kerrankin olla se,
joka kaipaa auttajaa.
Toista,
joka tietää miten homma hoidetaan niin,
että kaikki osapuolet pelastetaan?
Roolit vaihtuu, sanotaan,
mutta eikö se ole tavallaan myös hyvä,
että sinullakin on joku,
jota tarvita?
Pelottavaa, vaikeaa...
mutta kuitenkin niin...
-vapauttavaa?
Semmosia hajatelmia tänään... Hyvää yötä, mussut!
