IRC-Galleria

haiste

Googleta hakusanoilla: "(nimesi) on" (esim. "matti on") ja kopioi viestiin 5 ensimmäistä tulosta.
näin saat tietää itsestäsi jotain, mitä et ole vielä tiennyt.
muista laittaa hakusanaan lainausmerkit mukaan tai muuten ei tule mitään.
haasta tämän jälkeen 4 ystävääsi tekemään tämä.

"Reija on":

1. Toivon, että Reija on tullut jäädäkseen, hän oli pirtsakkaa seuraa koko ... "Reija on kuin nykypäivän Vihervaaran Anna: nuortenkirjan päähenkilöksi ...

2. Kahden opiskeluvuoden aikana Reija on ottanut kolmannen vuosikurssin opiskelijoita ... Halu ajaa asioita vei yhdistystoimintaan, Reija on ollut mukana ...

3. Reija on itse kertonut, että kaikille asioille voi hyväntahtoisesti nauraa: vaikka hänen kirjojensa aiheet ovat vakavia, on mukana reipasta huumoria. ...

4. Jonot eivät hoidu itsestään
Varsinaista jononhoitoa Reija on tehnyt runsaasti myös soittamalla itse potilaille ja tiedustelemalla heidän nykyistä tilannettaan. ...

5. Kotikanava
Reija on yli kolmekymppinen yksinhuoltajaäiti. Kovasti toivottu tytär Jonna täyttää pian kolme vuotta. ”Kun olen yksin, on vaikea lähteä mihinkään. ...

Haiste siis eteenpäin, haistatan näille: Pasih, Crash, Pöljäriepu ja Jepsteriina

Että semmanen :o)

Joulu tulla jolkottaa ja herättää kaikenmoisia tunteita ja ajatuksia ihmisissä. Toiset vihaa, toiset ihaa ja kolmannet tykkää siitä sun tästä elementistä, mutta inhoo esim. kaupallisuutta.

Mitäs jouli mulle sit merkitsee? No, meillä ei käy joulupukki. Me vietetään Jessen synttäreitä. Lahjoja siis annetaan ja saadaan, mutta jonkun hirvittävän tavaramäärän sijaan keskityn skidien kaa hengailuun ja joulin tunnelmaan: Tehdään piparkakkutalo ja siivoillaan yhdessä koti kuntoon ja haetaan kuusi tuoksumaan olkkariin, koristellaan se ja laitetaan hiukan joulivaloja. Kuvioon kuuluu tietenkin kauhia läjä herkkuja aatoksi ja sit vaan hengaillaan, pelaillaan, nautitaan yhdessäolosta. Joulupäivänä käydään mummulassa syömässä ja siellä jatkuu sama meininki kuin kotona. Sitä seuraavana päivänä on menty usein pulkkamäkeen koko porukalla. Mein joulun ideana siis taitaa olla vastavuoroisuus ja yhdessäolo.

Ehkä siksikin arvostan joulua niin korkealle, että se oli (ehkä ainut) vuodenaika ja juhlapäivä, jolloin sai nauttia täysin siemauksin läsnäolosta. Äipällä ei ollut kiire mihinkään, meillä ei kukaan aikuinen ollut humalassa tms, meillä oli ihania traditioita, joista nautin täysillä. Poissa oli suorittaminen, kovuus, vaatiminen, kilpailu sisarusten kesken ja tilalla oli läheisyyttä, lämpöä ja äitikin oli niin rento ja läsnä ja iloinen kuin olla vain voi.

Niin, nuo jutut on säilyneet. Itse keskityn esim. lahjajutuissa lähinnä siihen, että koetan "haistella ilmaa" jo pitkään ennen joulua, että mikä olis se yks asia, joka muksua miellyttäisi oikein erityisesti. Siis yksi sellainen ehkä kalliimpi lahja ja muutoin asioita, jotka on käytännöllisiä, huokeita ja ajankohtaisia muutenkin. Sukkia, päiväkirja Tiimarista, pari koriste-esinettä jne..

Läheisilleni pyrin tekemään jotain itse. Yhtenä vuonna geelikynttilöitä, toisena kaulaliinoja (voi raukkaparat; en oo mikään kutoja ihminen..) ja itse kuvioituja tyynyliinoja jne.. Siitäkin oon kyllä kieltäytynyt ottamasta paineita, eli esim. yhtenä vuonna kun olin tosi väsynyt ja suoraan sanottuna köyhä, en edes kortteja tehnyt. Joulunaika ei kuulu olla suorittamista. Ei ainakaan mun mielestä. En esim. käy joka kaappia ja nurkkaa läpi otsa hiessä kuuraten tms, vaikka tulis sata joulua. Pitäähän sen olla joulu äitillekin, vai mitä?

Niin, siis hyvää joulunodotusta ihmisille ja etenkin kameleille. Jos jaksatte, niin voisitte kirjoitella kanssa tosta joulun merkityksestä päiviksiinne? Ois kiva lukea, että mitä siitä ajatellaan ja miksi.. <3

Ikävä.

Rakastuminen/ihastuminen on ärsyttävää aivokemiaa, johon ei ikävä kyllä oo mitään sanomista, kehen sitä ihastuu. Tällä kertaa oon silti fiksumpi: Pidän järjen kädessä koko ajan etten lankea ihquttelee k.o. henkilöä. Miski: Koska vaikka tunteet ois mitkä, on hommassa oltava silti myös sitä järkeä. Joten lepään kunnes kohtaus menee ohi ja sillä hyvä.

Onneksi on ihminen, jonka vissiin toi Yläkerran kaiffari laitto mun polulle vähäksi aikaa. Vertaistukea niin sanotusti. Joku jonka kanssa peilata tuntojaan ilman arvostelua. Tää on kai se JÄRKI ja toinen se TUNTEET ja jossain maailman turuilla vissiin viheltää semmanen pakkaus, jossa yhdistyy molemmat?

Kylläpäs mun ajatukset kulkee nyt kovasti tällä mies-nainen-akselilla? No ei kai ihme.. Kuten aiemmin jo kirjoittelin, oon vähän niinku Minni Hiiri merihädässä tällä hetkellä elämäntilanteeni kanssa. Myrskyä vesilasissa, eli ei mitään, mistä ei selviäis hengissä mut kuitenkin jotain, jotka laittaa tummien vesien tulkitsemisen käyntiin... Prosessii pukkaa siis, mut eipä mitään: Musta on kiva käyttää aivojani tämmäseen, kun kerran Luoja on semmaset mulle luonu. *virn*

NäyPleing>> 3doorsDown: Superman Kryptonite :o) Jos et oo kuunnellut, niin imutas kuule jostain toi ja kuuntele. OBS: Aiheuttaa riippuvuutta! ;o) Sanoitukset on aivan ihunat! <3

Bust3D!

Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Sen jälkeen laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki päiväkirjaasi lukevat.

"Kun olin nuori, vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä kommenteillaan, miten vaikeaa elämä mukama oli kun he olivat nuoria. Tiedättehän, kouluun käveltiin aina 30km ylämäkeen susien takaa-ajamana, vastatuuleen molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään. Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää.

Muistan vannoneeni itselleni, että en ikinä pitkästyttäisi nuorempiani tuollaisilla tarinoilla. Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä miten helppoa, teillä nykynuorisolla on. Minun nuoruuteeni verrattuna te elätte kuin kuninkaat! Ja vaikka vannoinkin, niin te nykynuoret ette todellakaan ymmärrä miten hyvin asiat ovat teillä!

Ajatelkaa nyt hetki, kun olin nuori niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti viikon. Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia, piti
kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen!

Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa? Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan piti lahjoa joku pultsari ostamaan Jallu kioskilta. Joko noin tai sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita vaihtoehtoja. Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputus. Jos olit puhelimessa kun joku soitti, niin soittajan puhelin tuuttasi varattua. Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan numeron näyttöjäkään. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan kuka se oli. Se voi olla pomo, äiti, huumekauppias...sitä ei tiennyt. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata!
Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.

Eikä meillä ollut mitään vitun Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita! Meillä oli Atari 2600! Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, mitkä näyttivät lähinnä legoilta. Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö. Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat
neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä! Saatana!

Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat samalla vitun korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä. Eikä silloin ollut mitään helvetin Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna. Ymmärrättekö te?! Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyjä, senkin pilalle hemmotellut kakarat! Tällä kaikella tarkoitan, että teillä nykynuorilla on asiat niin vitun hyvin! Te olette vitun äpärät täysin pilalle hemmoteltuja, ette varmasti kestäisi elämää 80-luvulla!"

Loistava pätkä vai mitä?? *megaleveevirnistys*

"Kun naurat, on olemassa vaara, että vaikutat hölmöltä.

Kun itket, on olemassa vaara, että vaikutat tunteelliselta.

Kun autat toista, on olemassa vaara, että joudut sitoutumaan.

Kun näytät tunteesi, on olemassa vaara, että paljastat todelliset kasvosi.

Kun esität ideasi ja unelmasi ihmisille, on olemassa vaara, että he hylkäävät sinut.

Kun rakastat, on olemassa vaara, että et saa vastarakkautta.

Kun elät, on olemassa vaara, että kuolet.

Kun toivot, on olemassa vaara, että epäonnistut.

Mutta riskejä on otettava. Sillä suurin riski elämässä on, että ei ota mitään riskejä. Ellei riskeeraa mitään eikä tee mitään, tylsistyttää mielensä."

Nii-i. Tee aina niinkuin oikein on: Ilahdutat muutamia ja loput lyöt ällikällä. ;o)

Valitse mielestäsi paras (hauskin/hienoin/koskettavin) kuva galleriastani ja linkitä se tänne päiväkirjani kommentteihin. Saa tietty sanoa myös syyn, miksi juuri se kuva on paras. Laita sitten tämä sama teksti omaan päiväkirjaasi ja tee gallup kuva-arkistostasi.


Kiituuuuussshhh :o)

Jepulis. Mä se kyllä osaan. Oon osaaja, ihan selvästi..

Mietin tota mun slogania, et kuinka möttiäinen ei voi koskaan tulla kotkaksi, mut osaa tehdä hunajaa. Ehkä otan itsekin vinkistä vaarin ja koitan pöristellä jokapäiväisissä toimissani; keskittyä niiden asioiden hoitoon, jotka osaan. Jospa vaikka jätän nuo rakkauselämät ja sen sellaset utopistisen omituiset taitolajit niille, joilla on edellytyksiä vallata se elämänalue. Niille, joiden siivet kantaa. Mites se laulu menikään? "Vain kotka nousta voi aurinkoon"? Niin se taitaa olla. Tämä möttiäinen jää keikkumaan aina silloin tällöin terälehden nokkaan katselemaan vahvojen, itsevarmojen lintujen lentoa ja jatkaa sitten hunajan keruuta..

Bzzzz... <3

Nyt on sit meili. Jei. Saa ottaa yhteyttä.

Mun täytyy hankkia myös kamera. Siis joku HYVÄ kamera, jossa ois VÄHINTÄÄN neljän pixelin kuvanlaatu.. Noi, mitä ollaan otettu kännyllä ja camilla on niin rakeisia jne, et ei hyvä. No, sit viimeistään kun voitan lotossa... :o)

Kello on ysi aamulla ja kaksi isointa skidiä seikkaili kouluun ja kaks pientä vetää vielä hirsiä. Ne on niiiiiiin ihunia ja söpösiä ja ja ja.. Niin no tietty on, kun ne on mun. Eiks se mee niin, et mun lapset, muiden kakarat? :o) En ois kyllä uskonut, että musta tulee joku lähihoitaja tai neljän muksun äiti kun olin nuorempi! Mä olin kylmä, ylpeä ja asennevammainen, tyyliin "Häh? Lähimmäisenrakkaus? Ons se jotain syötävää???"

No, enpä ole enää. :o) Tehkää ihmiset lapsia. Tuo vastuuta ja on pakko kasvaa aikuiseksi ja lisäksi saa/joutuu kohtaa sekä sisäiset peikkonsa et sen sisäisen lapsensa. <3 Vois kai sanoo, että monen lapsen hankkiminen on uravalinta. Huonosti palkattua hommaa, mutta tekee monin tavoin rikkaaksi. Lukemattomin tavoin.
OBS: Ei tuulella käyville ihmisille! Elinikäinen sitoumus. Ei vaihto,-eikä palautusoikeutta! :o)

"Muistan tarkalleen, nuo kasvot enkeli lapsen; kasvot täydellisen.
Sun ensihenkäykseen rakastuin ja sen kaiken,
-kätkin mun sydämeen."
The Rain, "Kasvot"

-Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta.-

Kävin hiukan viihdyttymässä eilen illalla. Skidit oli hoidossa ja mamma vapaalla. Oli hienoa: Join melkein kokonaisen siiderin, lorauksen Leijonaa ja siinä vaiheessa kun muut oli ämpärikännissä ja kaatuili pitkin asuntoa, hyppäsin autooni ja tulin kotiin nukkumaan. :o) Mitäs sitä onkaan sanottu... Että viina on viisasten juoma, eikö niin? Ilmeisesti siis niiden, jotka osaa ottaa kohtuudella. Ei millään pahalla kameleitani kohtaan, sillä he ottivat ehkä hyvin runsaasti, mutta ystävällisesti, eli ei mitään rähinäkännejä. Mukavaa oli, kunnes alkoivat sammuilee kuin tontut talviyönä. Siinä vaiheessa oli tämän cinderellan valomerkki ja tulin kotiin muuttumaan kurpitsaksi. :o)

Mun täytynee perustaa uus meili niitä varten, jotka haluaa ottaa yhteyttä. Vois järjestää sen jutun heti... Ilmoilen sit tänne, mihin ossaan saa viestejä pistää. Paiks! <3