Jos jonain päivänä tuntuu siltä että itkettää, soita minulle.
En lupaa, että saan sinut nauramaan, mutta voin itkeä kanssasi.
Jos jonain päivänä tuntuu siltä, että juoksisit karkuun, älä epäröi soittaa minulle.
En lupaa pyytää sinua pysähtymään, mutta voin voin juosta kanssasi.
Jos jonain päivänä et halua kuunnella ketään, soita minulle.
Lupaan olla vierälläsi ja lupaan olla todella hiljaa.
Mutta jos jonain päivänä soitat ja en vastaa...
Tule nopeasti tapaamaan minua, ehkä tarvitsen sinua.
Jos joskus en huomannut sinua...
Olen pahoillani.
Jos joskus ajattelin olevani isompi ja parempi kuin sinä, anna anteeksi.
Minä pidän sinusta, älä koskaan unohda sitä.
Huonojen ja hyvien aikojen jälkeen olen aina täällä sinulle.
Olen pahoillani kaikesta väärästä mitä ikinä olen tehnyt.
Kirjoitan, jos vaikka huomista ei koskaan tulisikaan...?
Entä jos, en koskaan pystyisi sanomaan hyvästi tai antamaan sinulle isoa halausta?
Entä jos, en ikinä voisi sanoa olen pahoillani ja pidän sinusta?
Jos huomista ei koskaan tulisikaan?